Muita, joiden mielestä lasten kaverivierailut RASITTAVIA?

Ettekö te tosiaan tajua, miten helppoa on seurata kaverisuhteita, millaisia lapsenne ystävät ovat ja millaisia leikkejä he leikkivät sekä tarvitseeko omaa lasta ohjata sosiaalisissa suhteissa JA VAIN KOSKA LAPSET LEIKKIVÄT TEILLÄ. Näinhän se on superhelppoa.



Mitä hiton salaista teidän pitää tehdä, ettei sitä toisten lapset voi nähdä tai kuulla. Tavallista elämää sitä eletään joka kodissa, piereskellään ja tuuletetaan (juu näin kun tyttöjä tuli harjoituksista meille), komennetaan, asiallisesti lapsiakin voi neuvoa ja ohjata.



Nauttikaa kun lapset on vielä kotona ja tiedätte, mitä ne touhuaa ja kenen kanssa.

puhukaa niiden lastenne ja heidän kavereidensa kanssa.



Kyllä lapsia voi kieltää. Kerrotte vaan asiallisesti, että nyt tota tai tota ei tehdä, koska jne



Suurin osa lapsiemme kavereista on todella mahtavia tyyppejä. On kivaa, kun he tulevat kylään ja jopa joskus soittavat, jos on jotain epäsopua.

Meillä ei rasittavia vieraita....just tällä hetkellä kaksi ylimääräistä lasta yökylässä..eli seitsemän lasta... Hyvin hommat hoituu..ukko lähtee kahden innokkaan yhden oman ja yhden lainatun kanssa aamulla golffaamaan ja loput jää mun kaveriksi kotiin...

Kivahan tuo on kun viihtyvät meillä...huom. siis nuo teinitkin kavereineen... parempi meillä kun kartsalla, eikö?! lapset siiis iältään 3-13v

Minä tykkään että lapsen kaverit käy meillä. Meillä lapsia ei myöskään ole eristetty omaan huoneeseen vaan nimenomaan haluan että ovat läsnä. Näin saan luonnollisesti seurata lasten juttuja ja tutustua myös lapseni kavereihin. Jos en tutustu heihin nyt kun he ovat vielä pieniä ei se enää myöhemmin onnistu.



Meillä on säännöt mitä noudatetaan. Tiukemmat kuin joillain kotona mutta eipä tuo näytä haittaavaan, hyvin tuntuvat viihtyvän.



Meillä on ihan tavallisen sotkuista. Se välillä aiheuttaa minulle paineita mutta yritän ajatella että sotkua sitä on muillakin. Kukaan ei kyllä ole koskaan sotkusta valittanut.

kun tulen töistä kotiin, on jääkaapista leikkeleet hävinneet vieraisiin suihin, keksit syöty, kaapit pengottu.

En tykkää myöskään siitä, että ei tehtäisi mitään muuta kuin roikuttaisiin koneella koko päivä ja ilta. Omat lapset osaavat tehdä muutakin kuin pelata, mutta kun on vieraita, he eivät halua tehdä muuta kuin roikkua koneella.

En tykkää siitä, että komennan vieraat lapset pois meidän sängyltä pomppimasta niin illalla soittaa äkäinen äiti ja sanoo, että heidän jessejannikaa ei saa komentaa ja hänelle ei saa huutaa. Ei ole huudettu, mutta lapsi liioittelee kotona juttua saadakseen sääliä ja niin curlingmamma tulee puhelinta pitkin silmille.

Tässä nyt joku esimerkki.

Ettekö te tosiaan tajua, miten helppoa on seurata kaverisuhteita, millaisia lapsenne ystävät ovat ja millaisia leikkejä he leikkivät sekä tarvitseeko omaa lasta ohjata sosiaalisissa suhteissa JA VAIN KOSKA LAPSET LEIKKIVÄT TEILLÄ. Näinhän se on superhelppoa. Mitä hiton salaista teidän pitää tehdä, ettei sitä toisten lapset voi nähdä tai kuulla. Tavallista elämää sitä eletään joka kodissa, piereskellään ja tuuletetaan (juu näin kun tyttöjä tuli harjoituksista meille), komennetaan, asiallisesti lapsiakin voi neuvoa ja ohjata. Nauttikaa kun lapset on vielä kotona ja tiedätte, mitä ne touhuaa ja kenen kanssa.

Harmittaa, kun lähellä ei asu kavereita ja niitä käy niin harvoin. Musta on ihanaa kun lapsilla on kavereita ja tekemistä, ehkä olen itse laiska.. Ja lapsillani on vielä niin mainioita lavereita, niistä ei ole ollenkaan haittaa. Hyväkäytöksisiä ja kivoja pikku ihmisiä.

Tänäänkin oli kaksi. Ja ne on meillä, että saan siivota rauhassa! Minulla on vain yksi lapsi, pitkä juttu, mutta kun lapset on lapsen huoneessa, minä ehdin siivota. Jos olisimme vain perheen kanssa, tytön kanssa pitäisi ainakin jutella jos nyt ei leikkiä koko ajan...



... toki välillä tuntuu siltä, että aina on liikaa. Näitä yksilapsisia perheitä vaan tuntuu olevan niin kovin naapurustossa, että lapset vaan vaeltelee kylästä toiseen, jostain syystä ne vaan kyllä yleensä pakkaa meille.

Tyttären eräs kaveri on todella rasittava, hän vaeltelee ympäri asuntoa, ja jos en ole esim.keittiössä niin hän saattaa mennä jääkaapille, ihan vaan katsomaan mitä siellä on. Sitten eräs toinen lapsi joka riehuu, juoksee, huutaa, eli villitsee muutkin ihan tajuttomaan menoon. Hyvin käyttäytyvät voi tulla useimmin, samaa olen omillekkin koittanut opettaa, että kylässä käyttäydytään kunnolla, niin kutsutaan toistekkin. Toki meille saa joskus nää pari ei-niin-kivasti-käyttäytyvääkin tulla, mutta heidät koen rasittavina, kun ei aina jaksaisi olla komentamassa ja katsomassa perään, isoja lapsia. (8v.)

minun pitää yleensä aina olla rauhoittelemassa omia lapsiani, joiden leikit ovat kokemukseni mukaan keskimääräistä villimpiä. Monet lasten kavereista on sellaisia pikkuaikuisia, jotka järkyttyy jostain kevyestä ninjaleikistä, ja alkavat huutaa jos joku vähän hipaisee. Omani eivät edes pientä tönimistä ja mätkintää huomaa (juu, pojat on poikia, mutta kaikki pojat eivät ole kovin fyysisiä).

Minun lapsella on yksi kaveri, josta on tullut niin läheinen että melkein sama kuin olisi omani. En todellakaan stressaa, jos tämä kaveri tulee leikkimään. Maata röhnötän sohvalla työpäivän jälkeen ja olen hyvin tyytyväinen että ysivuotiaat touhuaa omiaan.



Ja jos lapsella käy "vieraampia vieraita" niin en jaksa ressata siitäkään. Saa meillä käydä minunkin kaverit milloin sattuvat lystäämään. Ei meillä aina niin viimeisen päälle siistiä ole, mutta ei ne vissiin tule tupatarkastusta tekemään, vaan seurustelemaan.



Nuorempana olin tosi tosi nipottaja. Meille ei saanut tulla, jos joka paikka ei ollut viimeisen päälle siivottu ja tuore kukkakimppu pöydällä ja vessapaperin kulmat käännetty taitteelle - suurinpiirtein. Mutta sitten eräs kaveripariskunta tuli ja porasi sydämeen lämpimän reiän - ja yhtäkkiä oli aivan sama missä kunnossa huushollini on ja onko minulla pelkät pitkät kalsarit jalassa, kun oli niin mukava nähdä toisia. Asuivat naapurissa niin nähtiinkin usein.



Onneksi en ole enää niin perfektionisti, vaan osaan ottaa rennosti. Kotimme ovet ovat aina lapsen kavereille auki. Toki meillä säännöt on, aika tiukat säännöt onkin.