Muita, joiden mielestä lasten kaverivierailut RASITTAVIA?

HEH... vai omasi eivät aiheuta vaivaa ja sotkua kyläillessä :) Niinpä niin... ovat niin hiljaisia, hyvätapaisia ja kohteliaita. Kunhan kummastelevat muiden huonoa käytöstä :)

Meille saa tulla mielellään leikkimään. 5v:n kanssa yksin kotona tai 5v ja kaverinsa ja minä kotona, niin ei kahta sekuntia tarvi miettiä kumpi on kaikille mieluisampi vaihtoehto :) Toki leikkien lopuksi siivotaan yhdessä. Kaikki saavat juotavaa, välipalaa, lettuja jne MIELELLÄÄN!!! En kyllä tajua teitä, jotka jostain pikkulasten "täällä haisee oudolta" tai "onpa täällä sotkuista" kommenteista otatte nokkiinne tai siivoatte lasten vierailujen varalta! Meille saa tulla mieluusti leikkimään, meillä on just niin sotkuista kuin silloin sattuu olemaan ja meillä ollaan meidän huushollin säännöillä (sängyillä ei hypitä, kaappeja ei tongita paitsi lastenhuoneessa jne)

ei onneksi usein. Siedän siis juuri lasten takia niitä.

Mullakin on sattunut näitä arvistelijoita ja liian aktiivisia kavereita.Ja juuri se, että koskaan eivät korjaa jälkiään.

Äiti esim. soittaa ja onkin lähdettävä heti kotiin ja kas kummaa

ja leikit siihen.

Olen omille lapsilleni sitten sanonutkin, kun ihmettelevät kun joutuvat kaiken keräämään, että se onkin sen kaverien käynnin huonopuoli.

Varmaan osasyy on se, että omat lapseni ovat hiljaisempia ja eivät varmasti ole kylässä riesana toisten vanhemmille ja meillä vierailee temperamentiltaan erilaisia lapsia, jotka kyselevät ja ovat liian "päällekäyviä".

Noin ajattelin itsekin, kun meillä oli vain yksi, rauhallinen tyttölapsi... :)

on kivoja kavereita. Tehdään yhdessä usein kaikkea mukavaa: käydään kirppareilla, shoppailemassa, elokuvissa, uimassa jossain pidemmällä, syömässä, huvipuistossa, eväsretkellä jne.



Kaverit kustantaa omat menonsa, tai sitten jos lähdetään ex-tempore, eikä lapsella ole rahaa, niin minä lainaan ja lapsen vanhemmat maksaa takaisin myöhemmin.



Kaverit ovat avuliaitakin: joskus vievät mennessään roskapussin, osallistuvat lemmmikin häkin siivoukseen jne.. Jos tarjoan jotain, kaverit vievät lautaset koneeseen ja muutenkin siivoavat jälkensä. Kiittävät ja tervehtivät. Ei heistä ole vaivaa. Monesti ovat yökylässäkin. Silloin pidetään "tyttöjen ilta": katsotaan leffaa, syödään pizzaa ja valvotaan myöhään.



Eli hyviä kokemuksia meillä. Tytön kavereiden vanhemmat ottaa sitten mun tyttöä välillä mukaan.

Emmä nyt mitään yöuniani menetä lasten kommenteista,mutta lähinnä mua ihmetyttää lasten epäkohtelias käytös.Me ainakin yritämme kasvattaa poikamme kohteliaiksi (ja tähän mennessä ollaan aika hyvällä mallilla- tekemistä toki vielä riittää...;D ).Meillä on kuuleman mukaan siis sotkuista ja tahmeat lattiat.Viimeksi kun täällä kävi yksi kaveri, hän meinasi oksentaa eteiseen kun meillä haisi pahalle?! Mies oli juuri grillannut makkaraa...Vähän vinkkasin sille,että etkö ole ennen grillattua makkaraa syönyt ja tää vaan yökkäili.Sitten kun sanoin ettei tuo ole ihan kohteliasta käytöstä ja sanoin että voi myös odottaa rappukäytävässä nii eihän tuo mitään tajunnut kun vaan "teki kuolemaa" siinä eteisessä.

Meilläkin kyllä tarjotaan jos sattuu olemaan välipala-aika, mutta muuten olen sitä mieltä,etät syökööt kotona.Olen myös omille pojille sanonut,että kotona syödään ei kavereilla.

Naapurin kitisijä-poika tuli mulle kantelemaan,että kuopuksemme oli heillä sohvalla "se meni olohuoneeseen vaikka sinne ei saa mennä". Silti tää samainen kakara juoksi meillä ympäri kämppää ja tunki vaatehuoneeseenkin ja meijän sängylle etc. Ja kerran tuli soittamaan ovi kelloa kun heille oli tullut vauva kylään ja se nukkui,että nyt pitää sitten olla seuraavat tunnit hiljaa ettei vauva herää. Ja voi käsi Raamatulla sanoa ettei meiltä todellakaan kuulu mitään ääntä naapuriin.



Onhan se kiva,että pojilla on kavereita,mutta mä en jaksaisi kasvattaa koko kylän muksuja...

mutta ihmettelen kavereita jotka tulee meille ja sanovat, saan olla kolme tuntia (sen jälkeen kun olen käskenyt käydä kysymässä luvan kotoa). Haluavatko nämä vanhemmat näin kovasti lapsistaan eroon?? Oma lapseni saa olla kylässä max tunnin.



Ruoka-aikaan en myöskään halua lapsen kavereita kylään, enkä norkoilemaan ikkunan taakse. Asumme rivitalossa.

4-v lapsi viihtyy paljon paremmin, kun on kavereita. sitten voin itse rauhassa tehdä omia hommiani. Muuten tuo vinkuisi kokoajan ettei ole mitään tekemistä. Murkkuikäisen pojan kaverit ovat kaikki mukavia ja joskus on ihanaa kun 4-5 isoa poikaa istuu keittiössä kahvilla.. Kyllähän sitten välillä harmittaa, kun pienet sotkevat hirmuisesti. Tai jos on tiukemmat päivät rahallisesti ja tulee iso porukka syömään kaapin tyhjäksi. Siltikin olen aina tykännyt, että lapset voi kyläillä meillä usein. Käyhän omiakin ystäviäni kahvilla ym.

Joskus joku lapsi saattaa tuntua rasittavalta, mutta yleensä ei minua haittaa lasten kaverit. Jos haluan omaa rauhaa, niin siirryn toiseen huoneeseen. Jos ääni on liian kova, niin laitan oven välissä kiinni.



Ei kannata lasten vuoksi stressata liikaa. Meillä omia lapsia 3 ja kotona lapsiluku voi vaihdella hyvinkin 1-7/10lapsen välillä. Kiva että omat lapset viihtyvät kotona.

kitisi aina, että on sekaista yms.



Siitä pojasta muuten kasvoi paha koulukiusaaja. 12 vuotiaana roikkui netissä pornosivuilla yöt ja 13 vuotiaana veti kaljaa kaksin kourin.



Äitinsä oli työtön luuseri, joka väänsi lapsia peräkanaa juuri siksi, ettei tarvitsisi lähteä töihin. Siivous oli elämän sisältö ja kyllä heillä kiilsikin. Lapset työnnettiin aina jonnekin kylään, että äiti saa siivota.



Vähän häiriintyneitä koko perhe.



Toinen, mikä joskus häiritsee on nämä ainokaisten äidit. Kyllä meillä kylässä saa olla, mutta....

kun ei nää omat lapset meinaa aina jaksaa olla ainokaisen viihdykkeenä. Näiden äidit kun on ihan hepakassa siitä, että onhan heidän lapsellaan kavereita ja olis heillä aina joku kylässä, ettei itse tarvi keksiä mitään tekemistä.



Mulla alkaa loma ens viikolla ja on omien lasten kans suunniteltu kaikkea kivaa. Mun on kai pantava puhelimesta virta pois päältä alkuviikoksi, että saadaan olla rauhassa. Kun muuten tää äiti soittaa joka päivä meidän lasta kylään tai omaa lasta meille. Oma lapsi joskus sanoo, että ei haluais lähteä kun haluais mennä joskus oman perheenkin kans uimarannalle, eikä aina viihdyttään sitä kaveriaan.



Kun sanon tälle äidille, että ei nyt käy vaan me mennään omien aikataulujen mukaan, se ei riitä. Tää äiti työntää oman lapsensa sitten ilmoittamatta meille ja siinä on sitten meidän suunnitelmat sekaisin.



En minä haluaisi loukata tätä äitiä ja lasta ja ymmärrän kyllä, että ainokainen tarvitsee kaveria, mutta en jaksaisi koko kesälomaa elää sillä ajatuksella, että tälle yhdelle lapselle pitää olla joka päivä seuraa mun lapsesta. Eli mun lapsen pitäis kulkea heidän matkassaan tai heidän lapsen olla meidän matkassa. Kun tää mun oma lapsi haluais kulkea joskus sisaruksiensa kanssa ja leikkiä heidän kanssa ihan rauhassa.

Meillä on kolme lasta ja yleensä iltaisin 2-6 lasta pyörii meillä, omat mukaanlukien. Vieraista lapsista ei ole juuri koskaan ollut mitään haittaa, päinvastoin, omat viihtyvät ja leikkivät paremmin sovussa kuin omien sisarusten kanssa.



Jos ette tykkää ottaa lapsia kylään niin suosittelen, että ihan reilusti sanotte sen niiden lasten vanhemmille. Mulle ei ole mitenkään tärkeää, että vierailevat puolin toisin ja itselläkin lapsuudessa oli kavereita, jotka eivät koskaan kutsuneet kotiinsa vaikka viihtyivät meillä päivät pitkät. Ei se mitään. Mulle ainakin on tärkeintä, että lapsilla on kavereita eikä se, meneekö vierailut tasan.

Mun lapsen kaverit on ihan kivoja, ja minusta on mukavaa kun kaverit käy kylässä. Ja samoin pidän siitä, että omatkin kaveit käy kylässä. useimminkain sais käydä, nykyaan vain kaikki tuntuu olevan niin kiireisiä. Enemän kyläilyä, kiitos:-)

ja oli minustakin silloin kun olin hoitovapaalla.



Mutta nyt kun on koululaisia ja murkkuja, tympäisee joskus.

Jollain on iso koe huomenna ja toiselle tulee heti kaveri roikkumaan koulun jälkeen. Itse tulet töistä ja tekaiset ruoan niin tämä ekaluokkalaisen kaveri on ekana ruokapöydässä.



Esikoisen pitäisi lukea kokeeseen niin jonkun toisen kaveri vinkuu, että hän haluaa pelata. Selität, että nyt ei oikein sopis kyläillä kun yhden pitäis keskittyä kokeisiin. Alkaa kiristys, että mää en oo sitte sun kaveri ja meen sinne ja huomenna ei olla koulussa sun kavereita.



Omiakin hommia olis, mutta miten lähdet minnekään kun tupa on täynnä vieraita kakaroita. Se vielä kävis jos olis hyvätapaisia. Mutta kaivetaan kaapit ja jääkaapit jos olen poissa. Kerjätään hyvää ja kaivetaan, onko keksejä tai muuta. Ei olis omassa lapsuudessa tullut mieleenkään.



Ja ihan oikeasti, joskus haluais omien koululaisten kans tehdä jotain muutakin kuin antaa pelata. Mutta kun kaverit tulee kylään, halutaan vain takoa pleikkaa. Muuten uhataan, että ei olla sun kavereita. Mitään muuta ei osata tehdä kuin pelata. Kun omat lapset ehdottaa, että mennään ulos tai muuta niin vieras huokailee, että onpa täällä tylsää.



Joskus kiehuu....

ihmisellä oikeasti voi olla elämässään hienompaa ja pysyvämpää ja itse hankitut ja ylläpideteyt ystävät kun ei sukulaistenkaan varaan voi aina laskea...



Meille saa aina tulla, koska tulijoita on yleensä vain yksi kiva ja kohtelias lapsi. En kyllä tajua sitäkään, ettei kyläilyikäinen lapsi vielä tiedä, miten kylässä ollaan (ei arvostella, ei sotkeata, ei riehuta liiaksi...)

Lastemme kaverit ovat varsin mukavia, mutta olen vissiin ihmeen tiukkis äiti ja meillä on paljon sääntöjä, joita lapseni itsestään selvänä noudattavat (esim. meidän makkarissa ei leikitä, ruokapöydästä ei poistuta ruokien kanssa, kädet pestään ruokailun jälkeen, sisällä ei juosta). Rasittaa sitten komentaa kavereita, jotka eivät näitä sääntöjä hallitse. Joskus ihmetyttää myös, että lasten kaverit haluavat seurustella minun kanssa niin kovasti ja minua huvittaisi esimerkiksi tehdä ruokaa tai lukea rauhassa.

Onneksi lapsi tuo vaan yhden kaverin kerrallaan, ja leikkivät aina lapsen huoneessa ovi kiinni. Menen yleensä makkariin lukemaan silloin (ovi kiinni). Vaihdan kyllä pari sanaa lapsen kavereidenkin kanssa, ovat ihan mukavia mutta töiden jälkeen haluan vaan olla rauhassa.

Mustakin on tärkeää, että lapsella on kavereita, ja annan kyllä tulla vieraiden. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että lapset tunkevat joka paikkaan, vessaan, kylppäriin, kylppärin kaapeille, meidän makuuhuoneeseen, keittiöön... Ihan on paimennettava koko ajan. Jotkut lapset ovat myös sellaisia, että alavat valittaa tekemisen puutetta, jos ei koko ajan aikuinen keksi tekemistä. ja jotkut lapset tulevat jatkuavasti kyselemään aikuisilta kaikenmaailman asioita. Työpäivän päälle, tällainen häiritsee, ei lomilla. Omalleen voi sanoa, että nyt hiljaa, äiti lukee lehden ja juo kahvia. Viraille ei viitsi.

ettei tänään leiki hänen kanssaan..



Älä opeta kersaas siihen et mami hoitaa kaiken puhumisen vois mennä paremmin perille sille kaverillekkin.



Kuulostat vaan jotenkin saamattomalta ohmiseltä

Tuntuu, että monissa kodeissa on todella vapaata. Ei todella olisi tullut mieleenikään lapsena mennä kaapeille muualla kuin lastenhuoneessa. meillä ainakin kaapeissa on tavaraa, jota en halua toisten näpelöivän. Ihan lääkkeet, teveyssiteet, kondomit, omat vaatteet (vaatehuoneessa roikkuu puhtaita parempia vaatteita, joita suklaakäsin en halua näplättävän...)...



Olen myös havainnut, että kieltoja ei uskota. Kun sanoo nätisti, että meidän makuuhuoneen sängylle ei mennä mylläämään, kaikki lapset eivät tottele. vaikka vanhemmat olisivat kuinka vapaan kasvatuksen kannattajia, lapsen täytyy osata kunnioittaa muidenkin prheiden tapoja. Se on tapakasvatusta, ei natsismia.

kun omat lapset menevät vastavierailulle! :)

Ihanaa nyt kesällä, kun kaikki lapset kirmaa ulkona ja sieltä käy nukkumaanmenoaikaan vain omansa noukkimassa.

Meteli on liian kova, etenkin kun on vauvakin kotona. "Potkasen" pihalle leikkiin, etenkin nyt kesällä.

Mutta kyllä 7v hämmentyy siitä kun ensin soittaa kaverin äiti ja sitten kaveri ja kun kieltäytyy niin kaveri silti ilmestyy ilman lupaa oven taka. Ja sama seuraavana päivänä ja seuraavana jne...

Sitten soitetaan, että lähteekö teidän lapsi meidän lapsen kanssa rannalle, minä vahdin. Kun sanon, että olemme menossa itsekin, vastataan, että eikö se teidän lapsi voisi tulla minun lapsen kanssa. Kun kysyn omaltani, hän sanoo, että haluaa mennä sisarusten kanssa, eihän hänen tarvi lähteä kaverin kanssa, kerron sen tälle äidille.

Ennen kuin olemme ehtineet lähteä, on lapsi ehtinyt soittaa lapsellemme ja hyvässä lykyssä on kohta oven takana ruinaamassa matkaan.

Kun ei mene perille, vaikka lapsi kuinka sanoisi, ettei jaksa sun kans nyt lähteä.

ettei tänään leiki hänen kanssaan.. Älä opeta kersaas siihen et mami hoitaa kaiken puhumisen vois mennä paremmin perille sille kaverillekkin. Kuulostat vaan jotenkin saamattomalta ohmiseltä