Muita, joiden mielestä lasten kaverivierailut RASITTAVIA?

En ole kotona oma itseni, jos meillä on vieraita, vaikka lapsiakin.

samoin sotkuisuus häiritsee mua, siis se, että vieras lapsi näkee jos meillä on sotkuista.

meillä ei käy kaverit sillon kun on työpäivä! viikonloppuna sitten. Nyt olen jäämässä äippälomalle ja sitten meille ehkä voi tulla jopa arkisinkin.kuitenkin ennen kun mies tulee kotiin töistä =) Mulla tullut kauheet syyllisyyden tunteet tuosta kun ei jaksa vieraita lapsia.

Mutta meitä on erilaisia ja se ei tarkoita etteikö oltais hyviä äitejä =)

ja kaikki tietää sen. Koti tyhjenee minuutissa kun saavun paikalle. Omissakin lapsissa on tarpeeksi kestämistä saatika naapurin kakarat siihen päälle, kiitos ei.

Vai ihan PELKÄSTÄÄN itseänne?

sano tai näytä että mua ei hirveemmin innosta. Onhan tää koti yhtälailla lasten kuin munkin.

Mä ne kanssa jaksa lasten kavereita meillä. Mun puolesta saavat ulkona leikkiä kuinka paljon vaan huvittaa ja jaksavat mutta en millään jaksa muita lapsia täälä meillä kotona. Olen vähän vissiin liian siisti, kun mua juuri ärsyttää se, että kaikki paikat sotkeentuu ja tavarat levitetään. Lisäksi monelle lapselle on kauhistus, kun ennen kotiinlähtöä vinkkaa, että sitten olisi lopuksi siivouksen paikka!



Kauhulla odotan, kun alkaa ne kaverisynttärijutut... Meillä ne vissiin järkätään aina jossain Hoplopissa tai Mäkkärissä ;)!

mutta kieltämättä alkanut syyllisyys painaa, kun tytär kysyi multa yks päivä, et "äiti, miks meille ei saa koskaan tulla??" :-(



Kai se on pakko yrittää sietää...

Mua ei niin hirveästi sotkuisuus haittaa,mutta miestä kyllä.Mua haittaa eniten se röyhkeys ja huonotapaisuus.Tullaan ja ollaan kuin siat pellossa,sotketaan ja häivytään.Juostaan ympäri kämppää ja hypitään sohvalla.Eikä mikään sanominen tunnu auttavan.No,sittenhän ne tietty lentää ulos,mutta emmä ainakaan omasta lapsuudestani tuommoista käytöstä muista.Leikittiin lastenhuoneessa nätistä,mutta ei kyllä juostu toisten sohvilla tms.Tunkevat väkisin makkariin tai vessaan.Ihan kummaa?

Etenkin kun se lapsen kaveri on sellainen, että arvostelee asuntoamme tyyliin "onpas teillä sotkuista", " taas teillä on sotkuista" ym. Muutenkin lapsi on koko ajan minulta kyselemässä jotain.. argh!! ei jaksa muitten kakaroita.

t. ap

Vai ihan PELKÄSTÄÄN itseänne?

t. ap

Vai ihan PELKÄSTÄÄN itseänne?

Kämppä tyhjenee kun mä saavun paikalle.

Lapsillakin saa olla omaa elämää ja omat ystävät.

Ajatelkaa, jos teillä olisi sun kavereita, ja mies ajaisi ne ulos kun tulisi töistä!

ei onneksi usein. Siedän siis juuri lasten takia niitä.



Mullakin on sattunut näitä arvistelijoita ja liian aktiivisia kavereita.Ja juuri se, että koskaan eivät korjaa jälkiään.

Äiti esim. soittaa ja onkin lähdettävä heti kotiin ja kas kummaa ja leikit siihen.

Olen omille lapsilleni sitten sanonutkin, kun ihmettelevät kun joutuvat kaiken keräämään, että se onkin sen kaverien käynnin huonopuoli.



Varmaan osasyy on se, että omat lapseni ovat hiljaisempia ja eivät varmasti ole kylässä riesana toisten vanhemmille ja meillä vierailee temperamentiltaan erilaisia lapsia, jotka kyselevät ja ovat liian "päällekäyviä".

*heh* meillä naapurin poika (ihme vinettäjä sekin oli...)totesi,että meillä on tahmeat lattiat?Meillä oli ihan tavislaminaattia ja oli kesäkuuma eli hänen jalkansa olivat hikiset...(heillä oli lattiat parkettia,joten varmaan siksi tuntui erilaiselta). Muutenkin ihmetyttää tää muksujen hämmästely sotkuisuudesta.Ei mua koskaan haitannut millanen kaverin koti oli,saati että olisin mennyt siitä kommentoimaan.

Onni ja autuus, että löytyi muitakin "sietämättömiä"; mulla on ollut välillä huono omatunto kun en välitä vierailijoista.



Ja ketjun kitisijälle tiedoksi:lasten vuoksihan me just kestetään näitä vierailijoita.Jos se oliskin vain meistä kiinni, niin ei niitä pikku kyläilijöitä täällä ravaisikaan...Dorka.

totesi heti sisään astuttuaan: "Täällä haisee kamalalta!". (Olin juuri puunannut koko asunnon ja pessyt lattiat).

naapurin 5- vuotiasta tyttä joka on 4- poikamme paras kaveri..



Tonkii joka ainoan paikan, lässyttää, ei koskaan siivoa jälkiään aaaarrrggg onnex nyt on ollut hienot ilmat niin ovat voineet leikkiä ulkona..

Naapuriin muutti äskettäin yksilapsinen perhe, jonka äiti sitten innoissaan tuli kertomssn, että heille saa aina tulla leikkimään. Kohteliaana sitten totesin, että toki meillekin saa tulla, ja nyt on sitten lapsi yhtenään oven takana.



Meillä omat lapset leikkii melko vauhdikkaita leikkejä keskenään, enkä koko aikaa, kun kotona ollaan, jaksaisi katsella vielä yhtä ylimääräistä. Lapsi on sinänsä oikein mukava mutta melkoisen metakan saavat yhdessä aikaan.



Patistan heidät aina ulos, jonka jälkeen menevät sitten naapuriin, jossa joka kerta syödään yhtä ja toista. Eli ei yhtään hyvä vaihtoehto sekään.



Ja vaikeaa on tästä enää nätisti perääntyä. Eli aika kamala mutsi taidan minäkin olla.

Meillä käy myös teinillä kavereita. Ne nyt ei enää sotke ja juoksentele ympäriinsä vaan pa. istuskelevat tytön huoneessa. mutta silti mua nyppii niittenkin tuleminen. Joukossa kun on niitä, jotka eivät saa suutaan auki missään tilanteessa! Kun tullaan sisälle, ei tervehditä. Jos saadaan ruokaa tai välipalaa tms., ei kiitetä. Kun lähdetään kotiin, ei silloinkaan sanota mitään. Jos joskus saadaan kyytiä jonnekin, niin siitä ei kiitetä. Ja siis ymmärrän juu sen, että joukossa saattaa olla tosi ujojakin lapsia mutta kyllä tuon ikäisen nyt jo tarvii sen verran saada suutaan auki, että pystyy hoitamaan alkeellisimmat käytöstavat! Tietty vielä pahempaa, jos siihen ei edes olla kotona opetettu!!

Meillä onkin nyt kaksi huonetta (arkiolohuone ja lastenhuone) varattu lapsille ja kavereille. siellä saavat melskata rauhassa. Mulle on sitten varattu olohuone ja keittiö, joita ei tulla leluilla sotkemaan.

Meillä on kohta 4-vuotiaalla yhtenään joku kaveri kylässä, yleensä joka päivä. Serkut aina silloin atällöin yökylässä. En koe mitenkään rasittavana, päinvastoin. Eipä tartte kuunnella "äiti mulla on tyyyyylssäää, miks mulla ei ole kaveria"-virttä koko ajan :)



Tiedä sitten kun lapset ovat teinejä, onko enää niin kivaa kun kaverit kylässä :)

koska en halua lasteni häiritsevän minua kun vietän aikaa ystävieni kanssa. Meillä ei käy kylässä kuin miehen veli ja sekin korkeintaan kerran kuussa.

t. ap

Vai ihan PELKÄSTÄÄN itseänne?

Kämppä tyhjenee kun mä saavun paikalle. Lapsillakin saa olla omaa elämää ja omat ystävät. Ajatelkaa, jos teillä olisi sun kavereita, ja mies ajaisi ne ulos kun tulisi töistä!