Olisitko valmis kasvattamaan lasta, jolla on adhd, uhmakkuushäiriö ja narsismi?

Ensinnäkin... eihän lapsi voi olla väkivaltainen vanhempiaan kohtaan. Voi yrittää kyllä mutta ei saa eikä voi olla. Sitä vartenhan vanhemmat on että tekevät asialle stopin keinolla kuin keinolla, koska ovat henkisesti ja VARSINKIN fyysisesti vahvempia. "Miettisen penkkiin" vaan, kietojen/käskyjen noudattamatta jättämisestä se kuuluisa minuutti per ikävuosi penkissä ja joka nousemisesta homma alkaa alusta. Jos silloinkin käy päälle niin sylissä-kiinni pito-mentalitettia noudattaen. Kaikki siinä väsyy kyllä, mutta mielummin kai muutaman viikon/kuukauden on kovilla kun koko elämänsä.



Henkilökohtaisesti en ymmärrä kuinka asia on päässyt noin pahaksi koska kyseessä on kuitenkin jo 10 vuotias joka nimenomaan osaa käyttää järkeään eli psykiatriselle ei ole toivoa koska oletettavasti virkavallan edessä osaa käyttäytyä koska tietää että muualla kuin kotona moista käytöstä ei hyväksyttäisi ja näin ollen haluaa pysyä kotona pomottamassa muita.



Kiireellisesti nyt vaan kurinpitotoimet käyttöön, pienemmät lapset ensimmäiseksi pariksi kuri päiväksi muualle hoitoon että saatte perus asiat hallintaan jonka jälkeen pienemmät lapset eli tyttöä provosoivat ärsykkeet saapukoon paikalle pienissä erissä. Myös pienempiä lapsia täytyy ohjeistaa olemaan "omissa oloissaan" muutamat päivät että häirikkö saisi mahdollisimman vähän aseita häiriköintiin.



Karjuminenkin minusta kuuluu näihin em. opeteltaviin perusasioihin, jos karjuu niin Miettisen penkki kutsuu.



Kaikki meistä, niin aikuiset, lapset, terveet, sairaat osaa noudattaa sääntöjä joten turha verhota kurittomuutta ja ilkeyttä diagnoosin taakse.



Ei millään pahalla, varmasti on rankkaa mutta juuri siksi, toimi hyvä ihminen nyt kiireesti!

narsistinen häiriö kehittyy varhaislapsuudessa ja nuoruudessa, jos lapsi ei saa eväitä terveeseen itseluottamukseen ja itsetuntoon, sekä empatiaan omien tunnekokemusten kautta. Lapsen tunteiden ja persoonallisuudenkehitys on altis haavoittuvuudelle. Jos kehitys häiriintyy ratkaisevasti on vaarana narsistinen persoonallisuushäiriö. Narsisti tuhoaa enemmän toisten kuin itsensä elämää, mutta jos panssari murtuu ja masennus valtaa narsistin mielen on mahdollisuus terapian parantavalle voimalle.



Onko ap kyseessä sun oma lapsesi? Oletteko hoidon piirissä? Saako lapsi terapiaa?

crocsit ja tunika?



Olkaahan nyt varovaisia sen narsismi-leiman heittelyssä, varsinkin lapsille.



t. toinen ammattilainen

Kannattaa nyt tosissaan lähteä hakemaan ja vaatimaan apua pikaisesti.

leimaa lapsensa narsistiksi ja pahaksi, ja käyttäytyy ja kohtelee lasta varmaan sen mukaisesti. Silloin nimenomaan lasta suojellakseen pitää tuohon suhteeseen myös puuttua.

Kirjassa Poikani Kevin on väkivaltainen ja häiriintynyt poika, jota ei voi edes rangaista, koska hän ei piittaa mistään. Tappaa lopulta isänsä ja pikku siskonsa.



Kirja on tietenkin fiktiota, mutta voisi varmaan olla tottakin. Lapsikin voi olla tunne-elämältään pahasti häiriintynyt ja empatiakyvytön, vaikka tällaisia lapsia varmaan aika harvoin tapaakin.

sekaisin oleva äiti näkee lapsessa jo vauvasta alkaen jotain pahaa, joten lapsesta väistämättä kasvaa odotusten mukainen?

Kirjassa Poikani Kevin on väkivaltainen ja häiriintynyt poika, jota ei voi edes rangaista, koska hän ei piittaa mistään. Tappaa lopulta isänsä ja pikku siskonsa. Kirja on tietenkin fiktiota, mutta voisi varmaan olla tottakin. Lapsikin voi olla tunne-elämältään pahasti häiriintynyt ja empatiakyvytön, vaikka tällaisia lapsia varmaan aika harvoin tapaakin.

Ei voi vaarantaa muiden lasten turvallisuutta ja lapsuutta yhden ilkiön takia, omaakin jaksamista olisi mietittävä.



Mä en ota mun kaverin toista lasta hoitoon ikinä. On ADHD-lapsi, erittäin vaativa. En vaan jaksa sitä, lisäksi se on ilkeä. Ei se tyhmä ole, tietää mikä on oikein mikä väärin, silti touhuaa mitä touhuaa kielloista välittämättä. Äryttävä penska.

tytön lapsuus on pilattu kotoa käsin. on tehty seuraavia ja seuraavia lapsia,ja hyljätty esikoinen.



siitähän kielii jo se,että ongelmia ei ole esim. koulussa,vaan kotona. kotona on siis joku vialla ja pahasti.

ja tarvitsee apua.

tuikata kotinne tulee ja polttaa teidät joku yö kodin mukana.

meinaatko,että lapsiparka on kuin jokin manaaja?

tuikata kotinne tulee ja polttaa teidät joku yö kodin mukana.

olla syntymästään lähtien sadistinen psykopaatti? Apua.

Kannattaisi varmaan olla tiiviimmin yhteydessä mielen ammattilaisiin, tytön kanssa. Onkohan hänellä oikein jokin diagnoosi? Kuulostaa niin kamalalta, että lapsi voi silpoa hamsterin, ja ilman, että hän olisi mitenkään traumatisoitunut?



Olen kuullut joskus, että esimerkiksi vaikea asperger-lapsi on saattanut olla niin väkivaltainen sisarukselleen, että on laitettu ainakin osittain hoitoon. Rankka paikka vanhemmille sekin.



Todella vaikea tilanne. Vaikuttaisi minustakin siltä, että olet kypsynyt tähän esikoiseenne niin, että hän saa kotona osakseen ehkä liikaakin negatiivista huomiota. Tuskin tilanne ainakaan paranee, mikäli hän toimii kuten kuvailet, ja palaute on aina negatiivista = parempi, kun et olisi syntynytkään. En epäilisi hetkeäkään hakea jonkinlaista apua tuossa tilanteessa.

vaikuttaa. Oliko sillä punaiset silmät ja häntä kun se syntyi? Entä sarventyngät päässä?

se väkivaltainen lapsi, josta olen kuullut, saattoi olla myös autistinen eikä asperger? Enpäs nyt muistakaan...

Lapsi tarvitsee psykiatrista hoitoa ja koko perhe tarvitsee perheterapiaa. Jos vanhempien rahkeet ei riitä niin lastensuojelutoimet ovat tarpeen.

Joka olisi erittäin väkivaltainen sisaruksiaan ja vanhempiaan kohtaan. 10-vuotias tyttö hakkaisi 2- vuotiasta siskoaan niin että veri lentää, ellei ole joka sekunti vahtimassa. Lisäksi uhkaisi tappaa vanhempansa veitsellä kun nämä ovat nukkumassa. Lisäksi olisi käynyt kirveen kanssa vanhempiensa kimppuun.

Miten kasvattaisit tällaista lasta joka ei usko mitään sääntöjä vaan karjuu kahta kauheammin takaisin joka kiellosta ja rangaistuksesta ja koko päivä olisi pelkkää raivokohtausta ja vanhempien ja siskon kimppuun hyökkäilyä?

Oletetaan että lapsella on täysin turvallinen ja tasapainoinen lapsuus eikä hän oireile tästä syystä.

On tuo kauheaa kuunneltavaa, jos totta. Häiritsee kyllä aika paljon tuo -isi konditionaalimuodon käyttösi. Onko hän hakannut siskonsa verille, uhannut tappaa vanhempansa ja onko käynyt kirveen kanssa kimppuun? Vai ovatko nämä vain olettamuksia ja hypoteettinen tilanteen luonti?

Mitä on täysin turvallinen ja tasapainoinen lapsuus? Voiko sellaista olla olemassakaan? En usko että hänen lapsuutensa on ainakaan TÄYSIN turvallinen ja tasapainoinen. Aina kun kyseessä on ihmisten väliset suhteet, on haastavaa puhua turvallisesta ja tasapainoisesta.

Nyt kun kyseessä on ilmeisesti ainakin neljän ihmisen perhe, vaikuttaa toisten ihmisten käytös toisiinsa niin paljon että kuka tahansa voi muuttaa käytöstänsä hyvinkin nopeasti.

En ole lääkäri...mutta tilanne vaikuttaa sen verran pahalta, että ammattiapu on varmasti tarpeen. Ilmeisesti sitä on jo käytetty, kun puhutaan diagnoosista, kuten ADHD. Valitettavan usein ADHD diagnosoidaan väärin, kuten monet muutkin neurologiset häiriöt. Monesti kyse on on lapsesta, joka ei tunne rajojansa eikä hänelle ole muodostunut tervettä moraalikäsitystä.

En väitä että näin on tässä tapauksessa, mutta usein mielenterveydelliset häiriöt on selitettävissä yksinkertaisemmin ja niihin voi puuttua yksinkertaisinkin keinoin, ilman pitkäaikaista lääkehoitoa. Itsetuntemus ja itsearviointi ovat avaimia.

Mitä enemmän potilaalla on ikää ja kokemusta omasta sairaudestaan ja sen itsearvioinnista, sen parempi. Jokainen kerta kun jotain käy huonosti, tulee sitä tarkastella kriittisesti. Mikä sen käynnisti? Saattoiko ympäristötekijät sairauden lisäksi vaikuttaa siihen? Miten toimia kun merkit viittaavat siihen, että kohta sama tapahtuu uudestaan?

10-vuotias ymmärtää jo aika paljon. Kokonaisvaltaista vastuuta itsestään hän ei voi tietystikään ottaa, se on ympäristön ja etenkin vanhempien, vastuulla. Mutta hän ymmärtää todennäköisesti tässä tapauksessa puhetta ja käsitteitä, osaa kommunikoida. Joidenkin kriittisten käsitteiden ymmärrys näyttää kuitenkin olevan hukassa. Tämä kaikkien niiden vastuulla, jotka lasta kasvattavat ja ovat kasvattaneet - vanhemmat, lastentarhanopettajat, opettajat yms.

Hankalaa tästä tekee myös se, että vanhemmilla kuten myös varmasti monella muulla lapsen elämään osallistuvalla kasvattajalla on oma käsityksensä lapsen käyttäytymisestä. Etenkin tämä kirjoittaja näyttää uskovan siihen, että "aurinko nousee joka aamu samalla tavalla".

Sanonta meinaa sitä, että vanhemmat odottavat lapselta koko ajan samaa huonoa käytöstä ja reagoivat siihen itse jatkuvasti samalla tavalla. Lisäksi he pistävät sen helposti kokonaan käyttäytymis- ja neurologisten häiriöiden piikkiin ja pakenevat omaa vastuutaan. He kyllästyvät ja turhautuvat lapseen, mikä johtaa lapsen eriarvoistamiseen muiden lapsien rinnalla, mitä tapahtuu jo ihan "normaaleissakin" perheissä paljon. Siten lapsi oppii vaaralliset käyttäytymismallit siitä hetkestä asti kun hän on alkanut käyttäytyä huonosti. Lapsi toistaa niitä, ja vanhemmat toistavat itseään.

Useimmiten kyse on paljolti huomiosta. Jokainen lapsi saa eritavalla huomiota kasvattajiltaan ja jopa jokaiselta kasvattajalta eri tavalla. Lähes jokainen lapsi jo vauvasta asti osaa erottaa ja ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia ja heidän kanssaan tulee toimia eri tavalla. Uskallan väittää että jokainen lapsi hyväksikäyttää tätä useamman kerran lapsuutensa aikana. Useimmat onneksi suhteellisen terveillä ja vaarattomilla tavoilla.

"Ongelmalapsella" on kuitenkin se vääristynyt moraalikäsitys ja vääristyneet käyttäymismallit. Joten hän hyväksikäyttää ihmisiä vääristyneellä ja usein erittäin vaarallisella tavalla.

Lisäksi hän, kuten "normaalitkin" lapset käyttäytyvät eri tavalla eri tilanteissa ja eri paikoissa. Monet lastentarhanopettajat, opettajat ja muut ammattikasvattajat raportoivat hyvästä käytöksestä kodin ulkopuolella. Tilanne voi myös olla toistepäin. Yksinkertaisimmillaan se näkyy esimerkiksi siinä, että jo alle 2-vuotias lapsi käyttäytyy ihailtavan hyvin, enkelimäisesti käydessään kaupassa vanhempiensa kanssa. Kotiin päästessään lapsi alkaa jälleen huutamaan ja kirkumaan ja niskoittelemaan.

Eihän lasta voi viedä kauppaan tai tarhaan koko päiväksi. Eikä sitä iloa sielläkään kauaa kestäisi. Heti kun hän oppii mistä narusta vetää siellä saadakseen huomiota itselleen ja mitä haluaa, alkaa samat ongelmat uudestaan. Onneksi, nykyään harvassa olevat, ammattitaitoiset ja osaavat ammattikasvattajat, kuten myös "ammattitaitoiset" vanhemmat onnistuvat toimimaan suurimman osan ajasta oikein kasvattaessaan mitä erilaisempia lapsia. Otetaan näistä esimerkkiä.

Vanhemmilla kuitenkin on viimeinen vastuu ja heidän tulee osaa ottaa vastaan lapsen tarve purkaa negatiivisia tunteitaan ja kokemuksiaan. Vaikeinta on asettaa rakastamalleen lapselle rajat. Useimmiten se on vaikeinta ensimmäisen lapsen kanssa. Toisaalta jos ensimmäisen lapsen kanssa on ollut suhteellisen helppoa ja toinen lapsi onkin luonteeltaan ja mieleltään haastavampi ja itsepäisempi, annetaan "ongelmalapselle" helposti periksi ja toistetaan samat kaavat kuin edellisen kanssa ja siten lapsi oppii väärille tavoille. Jokaisen lapsen kasvatus ja tarpeet ovat AINA yksilöllisiä. Vaaralliseen käyttäytymiseen on puututtava välittömästi ja jatkettava siihen puuttumista niin kauan kun se muuttuu terveemmäksi.

On vaikeaa antaa yhtä, yksiselitteistä ratkaisua. Tunneäly on kuitenkin vanhempien, kuten myös kaikkien meidän ihmisten tärkein ominaisuus suhteessa toisiimme. Jokainen lapsi on yksilöllinen tapaus, joten kaikki keinot eivät päde yhtä hyvin ja samalla tavalla joka lapseen. Muutama perusasia pätee silti useimmissa tapauksissa. Näitä ovat mm. johdonmukainen ja yhtenäinen kasvatus, selkeä kuri, terveet virikkeet ja hyvä esimerkki ja peräänantamattomuus.

Vanhempien tulee pitää yhtä. Jos lapsi toistaa samoja vaarallisia käyttäytymismalleja vielä siirtyessään kodin ulkopuoliseen kasvatukseen tai suhteessa toiseen vanhempaan tai muihin ihmisiin, tulee asiat ottaa heti esille ja neuvotella yhtenäisistä kasvatustavoista näiden kasvattajien kanssa. Jos jokainen kasvattaja toimii eri tavalla samassa tilanteessa, lapsi oppii "vetelemään naruista" saadakseen haluamansa jokaiselta.

Kurin tulee olla selkeätä ja pitävää. Ei uhkailla lapselle tekevänsä jotain kun lapsi käyttäytyy huonosti, jos ei sitä meinaa toteuttaa. Eli käytännössä jos uhkaa nostavansa lapsen jalasta ilmaan, se tulee myös toteuttaa. En suosittele tätä kuitenkaan tekemään. Huutaminenkin on sallittua vain äärimmäisissä tilanteissa. Sillä jossain vaiheessa lapsi saattaa alkaa huutamaan takaisin, repimään takaisin ja jopa lyömään takaisin. Hän saattaa kopioida vaarallisia käyttäytymismalleja helposti kodin ulkopuolelta: tarhasta, televisiosta ja kavereilta. Näihin on tietysti reagoitava nopeasti.

Virikkeet ovat tärkeitä kasvatuksessa. Lasta tulee altistaa monipuolisesti virikkeille sekä kotona että kodin ulkopuolella. Aktiviteetit ja harrastukset on hyvä aloittaa jo vauvaiässä. Esimerkiksi vauvauinneista ja -jumpista on hyvä siirtyä satujumppiin ja sitä kautta jatkaa samaa rataa pidemmälle ikää kertyessä. Heti kun huomaa lapsen nauttivan ja purkavan energiaansa ja tunteitansa jonkin terveen ja positiivisen aktiviteetin/virikkeen kautta, on hyvä "syleillä" tuota hetkeä ja esimerkiksi viedä lapsi toteuttamaan sitä kodin ulkopuolelle, jopa puoliammatillisesti. Jos lapsi vähän vastustelee ja on itsepäinen ei tule luovuttaa. Asian voi muotoilla eri tavalla lapselle ja kannustaa ja palkita häntä onnistumisissaan. Jos maksat lapselle usean kymmenen, jopa satojen eurojen arvoisen kurssin/oppitunnit tms., ei muutaman epäonnistuneen kerran jälkeen saa luovuttaa. Pieni pakottaminen ei mielestäni ole pahasta. Ammateissaan ja harrastuksissaan hyvin suoriutuvilla lapsilla on usein peräänantamattomat ja kannustavat vanhemmat, jotka todella ovat mukana heidän aktiviteeteissaan/virikkeissään.

Hyvä esimerkin antaminen on ensiarvoista, sillä kasvattaminen on monella tavalla johtamista. Hyvän johtajan tunnuspiirteitä on hyvä esimerkki. Siksi tulee opettaa mahdollisimman paljon niinkuin itse elää. Helppo esimerkki on tupakoinnin aloittanut lapsi. Jos lapsen vanhemmat polttavat, on vanhemman vaikea perustella lapselle, miksi ei saisi polttaa. Helpompi on perustella lapselle, miksi hän ei saa polttaa, jos lapsen kaveri polttaa. Vanhemman tulee olla se parhain esimerkki lapselle.

Kasvatuksessa ei saa antaa periksi. Oma, vahva linja on pidettävä alusta loppuun asti lipsumatta mahdollisimman vähän. On luonnollista että kaikki lipsuvat joskus, mutta jos itse lipsuu koko ajan kasvatuksessa, lipsuu lapsi myös ja muuttaa käyttäytymistaan. Tämä ei tarkoita sitä että jos huomaa itse tehneensä useamman kerran virheen kasvatustilanteessa, että sitä pitäisi silti toistaa. Jos antaa omasta kasvatusmallista periksi ja muuttaa sitä, tulee se myös tehdä selväksi lapselle miksi teki näin.

Lapsen kanssa tulee siis kommunikoida paljon. Hänelle tulee antaa huomioita mieluummin enemmän positiivisissa tilanteissa kuin negatiivisissa. Harva lapsi on aamusta iltaan täystuho. Päivän aikana hänkin tekee varmasti jotain oikein, ja kun se tapahtuu, tulee häntä kannustaa ihan pienissäkin onnistumisissa. Hyvä johtaja osaa antaa positiivista palautetta yhtä lailla kuin negatiivistakin. Hyvä nyrkkisääntö on se, että saman virheen voi tehdä kaksi kertaa. Jos sitä ei opi korjaamaan, siihen tulee puuttua vakavammin.

Lapset tietysti tekevät todennäköisesti virheitä enemmän, koska joutuvat opettelemaan ylipäätänsä syy-seuraussuhdetta ja asioiden käsittelemistä, ymmärtämistä ja käsitteitä aikusia enemmän. Siksi nyrkkisääntöä voi soveltaa lasten kohdalla hieman lepsummin. Hyvä esimerkki on kokeile ja erehdy - tilanteet, kuten teräaseiden käsittely. Kun esimerkiksi poika tulee tiettyyn ikään ja alkaa kiinnostua teräaseista, on vanhemmat vaikean tilanteen edessä. Antaako teräase lapselle ja riskeerata, että hän saattaa satuttaa itsensä?

Valinta, milloin ja missä tilanteessa, on vanhemman. Kun lapsi näyttää tarpeeksi vastuullista käytöstä ja esimerkillistä toimintaa aiemmissa tilanteissa, voi puukon antaa hänelle puukalikan kera. Ei tietenkään tule jättää lasta tällöin ilman valvontaa ja opastusta. Kaikki jotka ovat käsitelleet teräaiseita, satuttavat itsensä joskus. Se riski on vain otettava. Jopa aikuiset miehetkin, jotka ostavat itselleen moottoripyörän, kaatuvat joskus. Tärkeää on, että ihminen tuntee rajansa ja voimansa, kun hänelle antaa jonkin hengenvaarallisen välineen käyttöönsä.

Lapselle vastuun antaminen voi parhaimmillaan olla loistava kannustin ja kasvatusmenetelmä. Samaa vastuun antamista kannustimena käyttävät myös johtajat.

Olemme kuitenkin pitkälti apinoita siinä mielessä että opimme eniten mallioppimisen kautta. Lapset etenkin. Me siis seuraamme mitä toinen tekee ja toistamme sen. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä loogisemmin ihminen osaa ajatella ja ratkaista yllättävät ja uudet tilanteet vähentämällä mallintamista. Mutta lasta kasvattaessa kasvattajien tulee olla läsnä. Mitä nuorempi lapsi, sitä enemmän. Mitä vaikeampi ja ongelmaisempi lapsi, sitä enemmän. Heti kun lapsi oppii oikeat käyttäytymismallit, on kannustus paikallaan ja toistaessaan sitä, voi ”liekaa” harkita löysäävänsä ja antaa tilaa lapselle kasvaa ja löytää oma tiensä. Onnistuneimmat kasvattajat ovat läsnä ja tavoitettavissa suurimman osan lapsen päivästä ja näyttävät omalla tavallaan, että välittävät ja rakastavat lasta. Kuten hyvät johtajat, myös hyvät kasvattajat osaavat laskeutua lastensa tasolle ja ”hypätä heidän housuihinsa”.

Silti kaikki kasvattajat epäonnistuvat joskus ja silloin tulee katsoa itseään peiliin ja oppia virheistänsä. Jos ei tee sitä ja näytä lapselle esimerkkiä, ei lapsikaan opi tekemään samaa. Ja se on paha epäonnistuminen. Liian usein syytetään lasta, hänen luonnettansa tai mielenterveydellistä tilaansa tai omia olosuhteita. Monesti syy pahaan oloon voi löytyä jopa niinkin pienistä asioista kuin että ei ole syönyt tai nukkunut tarpeeksi. Nämäkin tilanteet tulee tunnistaa ja toimia jatkossa paremmin. Ei pidä hajottaa itseänsä ja purkaa sitä lapseen ja toistepäin.

Joten pitäkäähän huoli itsestänsä ja lapsistanne. Oppikaa rakastamaan itseänne ja muita. Löytäkää ne voimavarat ja keinot kehittää ja ladata voimavarojanne. Ties vaikka voisitte jakaa nämä samat tavat lapsienne kanssa. Mutta muistakaa että lapset ovat eniten riippuvaisimpia vanhemmistaan. Vanhemmat, jotka unohtavat tämän, unohtavat usein vastuunsa ja siten epäonnistuvat kasvattajina. Toivon kaikille onnea ja menestystä kasvatustyössään.

Nämä ovat vain mielipiteitä ja pointteja, jotka olen huomannut ja joista olen muodostanut oman mielipiteeni matkan varrella tarkastellessani niin omaa kasvatustani, muiden kasvatusta, kasvatusmenetelmiä ja toimintaa niin kasvatustoiminnassa, ihmissuhteissa, johtamisessa kuin myös ryhmädynamiikassa ja kaikissa ihmisten ja ympäristön välisissä suhteissa. Uskon ja toivon että ihmiset kommentoivat ja viilaavat pilkkua tämänkin vastauksen kohdalla. Sillä eivät nämäkään ideat ja ajatukset ole täydellisiä ja välttämättä edes toimivia. Mutta eivät ne ole ihan tuulesta temmattujakaan.

Kiitos jos jaksoit lukea koko tämän vastauksen. Toivon että huolimatta siitä, että se on subjektiivinen, kuten kirjoittaminen yleensä on, saat siitä lukijana jotain arvokasta.

-Eza

Älkääkä täällä jauhako soopaa jostain lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Sadistisella psykopaatilla on tapana nöyryyttää julmilla tavoilla.

kannattaa viedä jonnekkin kiviterapiaan ja parantajalle joka hoitaa chakroja... jos auttaisi.. usein adhd lapset ovat indigo lapsia joita ei ymmärretä jolloin he turhautuvat ja alkavat oireilla

niin ratkaisu on helppo. Ap muuttaa nuoremman lapsen kanssa omaan asuntoon. Isä jää asumaan vanhemman tytön kanssa. AP ja isä voivat seurustella silloin, kun vanhempi tyttö on äitinsä luona.



Aina nuo uusperhekuviot eivät onnistu, lasten edun pitäisi tulla ensin.