Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Löytyykö muita, jotka ei viihtyneet baareissa/bileissä edes nuorena ja lapsettomana?
26.06.2009 |
Itse harrastin aktiivisesti kaikenlaista tervehenkistä, partio oli ykkössuosikki ja siihen meni paljon vapaa-aikaa, lisäksi kävin erilaisissa jumpissa, luin kirjoa ja opiskelin esim. erilaisia kieliä. Viikonloppuisin menin ajoissa nukkumaan, ellen sitten ollut partioretkellä/leirillä tms.
Opistelin, menin töihin ja naimisiin ja sitten sain lapsia (esikoisen 27v). Villi nuoruusko edelleen elämättä vaikken ole teiniäiti? Itse asiassa ne baarit ei voisi edelleenkään kiinnostaa vähempää... Mieluuummin vaikka ompelen, kudon, luen, kuokin puutarhaa, harrastan liikuntaa, leivon, tapaan kavereita ihan kahvittelun tai lenkkeilyn jne merkeissä. Vanhana syntynytkö? Muita?
Kommentit (16)
Minä kävin jumpissa, soitin pianoa ja lauloin bändissä... mutta baarit eivät kiehtoneet yhtään. Eikä myöskään alkoholi eivätkä yhden yön suhteet.
Olen harrastanut seksiäkin vain kahden miehen kanssa, eksän ja nyksän. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä pari kertaa baarissa kävin, kun kaverit pyysi, mutta en mitenkään hullusti nauttinut siitä, siis niin, että olisin alkanut käydä useamminkin. Mieheni tapasin 17-vuotiaana, en ole ikinä ollut kenenkään muun kanssa.
Lukiossa luulin olevani tylsä nörtti, yliopistosta löytyi paljon samanhenkistä seuraa :)
Lisäksi perustin perheen ensimmäisen rakkauteni kanssa, siitähän vasta meteli nousi :D. Kukaan ei uskonut liittoomme, kummasti vaan kestää tänäkin päivänä..!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitähän kummaa siinäkin on? Musta on kummaa, että sitä bilettämistä niin pidetään normaalina ja hienona ja itsestäänselvyytenä. Mä kyllä nautin elämästäni, miehestäni ja lapsistani täysin siemauksin ilman baareja, viinaa ja piletystä.
Tykkään kyllä mennä kavereiden kanssa ulos ja saatan yhden siiderinkin seurassa juoda, mutta jää kyllä siihen. On se hauskaa olla ulkona ilman humaltumistakin. Tosin tällaisia iltamia on toooodella harvoin, kun en kerran baareissa viihdy. Musta on todella ikävää, että tämäntyylinen elämäntapa koetaan jotenkin oudoksi. Ei sen pitäisi ketään haitata jos ei mua itseäni pätkääkään. Tosin ei mua haittaa vaikka toiset bilettää, se on niiden asia.
Ilman internetiä olisi ollut kohtalainen riski jäädä ikisinkuksi. Paitsi jos olisi puoliso löytynyt töistä tai harrastuksista, mutta ei se introvertillä käy siten ihan helposti. Netissä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* baareja on erilaisia, itse en esim. yökerhoissa viihdy, mutta rauhallisissa paikoissa kyllä. Paikoissa joissa on tunnelmaa ja käy samanhenkisiä ihmisiä ---> tapaa tuttuja ja tutustuu uusiin ihmisiin.
* tietyissä paikoissa se humaltuminen on pääjuttu, toisissa taas on toisenlainen tunnelma, jotkut baari ovat kuin olohuoneita mihin tullaan lounaalle, kahville, ja kaljalle koska siellä viihtyy, eli ei suinkaan kännäämään...
Ja minusta tuo "elämätön nuoruus" ei suinkaan tarkoita sitä voivoi ressukkaa kun ei ole baareissa juossut, vaan sitä ettei ole kokenut ns. "mitään".
Eli ihan perusjuttuja, omenavarkaissa käymistä, naku-uinteja kuunvalossa, liftaamista Lappiin ja takaisin, maailman kiertämistä reilaamalla/äkkilähdöillä, KOKEMUSTEN hakemista, eli benji-hyppyä, kalliokiipeilyä/ratsastusta/sukellusta/laskettelua MITÄ tahansa jota ei normaalisti tee. Rakastelua autiolla rannalla ja viinirpäleiden keräämistä viinitilalla jne. jne.
Ja tärkeimpänä ihmisiin tutustuminen...! Se että tuntee ihmisiä eri maista, eri kulttuureista, eri ammateista ja OPPII jokaisesta kohtaamisesta jotain uutta.
Ja tosiaan ei tarvitse eikä kannata olla kännissä kun käki, mutta kotiin jämähtämistä ja vain omissa pikku piireissä pyörimistä en ymmärrä.
kotiin jämähtämistä ja vain omissa pikku piireissä pyörimistä en ymmärrä.
Toiset ihmiset ei koe tarvitsevansa hirveästi Kokemuksia, kuten liftaamista Lappiin tai omenavarkauksien tekemistä. Mitä pahaa siinäkään sitten on?
T: Yksi känniääliö likiteiniäiti. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minusta tuo "elämätön nuoruus" ei suinkaan tarkoita sitä voivoi ressukkaa kun ei ole baareissa juossut, vaan sitä ettei ole kokenut ns. "mitään".
Eli ihan perusjuttuja, omenavarkaissa käymistä, naku-uinteja kuunvalossa, liftaamista Lappiin ja takaisin, maailman kiertämistä reilaamalla/äkkilähdöillä, KOKEMUSTEN hakemista, eli benji-hyppyä, kalliokiipeilyä/ratsastusta/sukellusta/laskettelua MITÄ tahansa jota ei normaalisti tee. Rakastelua autiolla rannalla ja viinirpäleiden keräämistä viinitilalla jne. jne.Ja tärkeimpänä ihmisiin tutustuminen...! Se että tuntee ihmisiä eri maista, eri kulttuureista, eri ammateista ja OPPII jokaisesta kohtaamisesta jotain uutta.
Ja tosiaan ei tarvitse eikä kannata olla kännissä kun käki, mutta kotiin jämähtämistä ja vain omissa pikku piireissä pyörimistä en ymmärrä.
Sinä kuvailet impulsiivisen ja ekstrovertin ihmisen kivoja juttuja. Me emme kaikki ole samanlaisia eikä meidän kaikkien tarvitse elää kuin impulsiivinen ekstrovertti. Tätä et nähtävästi ole oppinut tutustuessasi eri ihmisiin ja kulttuureihin.
Toki ihmisiä on erilaisia, itse luin jo pienenä paljon kirjoja ja haaveilin matkustelusta ymv.
Ja ehkä tuo malli perityy myös kotoa, sillä isovanhempani (kohta 75-vuotiaita!)ovat ikänsä matkustelleen ja matkustelevat edelleen, ovat reissanneet Euroopassa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa, Afrikassa Safarilla ja Egyptissä, Etelä- Väli- ja Pohjois-Amerikakassa ja nykyisin Aasiassa.
Omassa lapsuudessani emme paljo matkustelleet, mutta ennen meidän lasten syntymää vanhempani asuivat ulkoimailla liki 10-vuotta ja matkustelivat paljon, nykyisin noin kerran vuodessa pidemmän matkan tekevät (+lähimaihin/Suomeen useammin)
Olen myös aika pienestä kaupungista kotoisin, ja kyllä se aika nurkkakuntaista touhua on, moni ei uskalla lähteä pois kun ikänsä samassa paikassa asunut, lähes kaikki kaverit tunnettu tarhaikäisestä jne. Moni on rasisti ja "ulkopuolisia" luimistellaan alta kulmien jne.
Minulle on myös koti tärkeä paikka:) Mutta kaipaan seikkailuja ja olette oikeassa, en ymmärrä miksi joko haluaa asua ja kuolla samassa paikkaa koskaan käymättä misään muualla -kärjistäen-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aktiivinen partiolainen, luin paljon ja opiskelin yhtä harvinaista kieltä koulun ulkopuolella.
En ole koskaan viihtynyt bileissä enkä baareissa, tietysti jonkin verran kavereiden kanssa olen käynyt molemmissa. Nyt edellisestä baari-illasta on aikaa nelisen vuotta.
Esikoisen sain kuitenkin "vasta" 25-vuotiaana. Onnekseni olen löytänyt rinnalleni kaltaiseni miehen. Meidän on hyvä olla yhdessä, kotona.
Baarielämä ei kiehdo millään tavalla, koska en käytä alkoholia enkä pidä siitä kulttuurista, mikä siellä vallitsee. Kuitenkin, perusteltiinpa asiaa miten hyvin tahansa.
Lisäksi olen aina ollut ihminen, joka ei lähde etsimällä etsimään kokemuksia / tapahtumia / ihmisiä. Elelen ihan tavallisesti, ja siitä huolimatta niitä kokemuksia, tapahtumia ja ihmisiäkin on elämäni matkan varrelle ilmaantunut minulle riittävästi.
Ihan hyvä näin, on onnellinen ja hyvä olo näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi, joka ei pidä baareissa käymisestä.. En ole koskaan pitänyt, vaikka joskus sinne olen kyllä eksynytkin ja tanssiminen on ollut loppujen lopuksi ihan mieletöntä ja hauskaa (tanssin muutenkin) =)
Tässä on vain se huono puoli, että miehiä minun elämääni ei tunnu eksyvän muuten kuin baareista, ja tällä hetkellä sinkkuna olenkin ja siis näillä näkymin HYVIN kauan =(
Kannattaa alakaa harrastamaan jotakin missä tapaa miehiä (teatteri, kuorolaulu, maalauskurssi, kielikurssi tmv.) jos joku sopiva sattuisi samaan porukkaan :)
Alue: Aihe vapaa
yhden yön suhteita... Mulla on ollut "vain" kolme poikaystävää. Ensimmäisen kanssa en mennyt sänkyyn, yhdessä olimme vajaan vuoden kun olin 17-18v. Toisen kanssa seurustelin 20-22-vuotiaana ja seksiäkin oli jossain vaiheessa kyllä, kolmas on nykyinen mieheni, jonka kanssa aloin seurustella 24v iässä...