Lue keskustelun säännöt.
Te joiden miehet ovat paljon duunimatkoilla,
26.06.2009 |
onko teillä ikävä miestänne hänen ollessaan poissa? Heräsin just ajatukseen, etten tunne ikävää, vaikka mies on ollut jo aika pitkään poissa kotoa.
Kommentit (13)
Lähinnä harmittaa ettei ole auttamassa lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että oispa se kotona, niin ois kivempaa.
odotan vaan, että tulisi kotiin jotta arki kahden koiran ja lapsen kanssa vähän helpottaisi. Ja eihän siitä mitäään tulisikaan, jos täällä vain ikävöisi. Ehkä tuo ikävöimättömyys on jonkinlainen suojakeino, joka attaa arjessa selviytymisessä...
ett aloin itkemään.
mut yleensä meno lapsen kanssa yksin on sen verran työllistävää, ett ei ehdi ikävöimään liiaksi.
Joskus kaipaan apua jossain käytännön hommassa (vaikkapa aamun lumitöissä miehestä on iso apu talvella) ja joskus himottaa, mutta en varsinaisesti ikävöi. Lapset kyllä ikävöivät, mutta pitävät isin reissuja ihan tavalliseen arkeen kuuluvana.
Jo ennen lapsia viihdyin mielelläni yksin ja silloin miehen reissut tuntuivat lomaviikoilta minulle. Hyvin se arki pyörii ilman miestäkin, vaikka häntä kovasti rakastankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus kaipaan apua jossain käytännön hommassa (vaikkapa aamun lumitöissä miehestä on iso apu talvella) ja joskus himottaa, mutta en varsinaisesti ikävöi. Lapset kyllä ikävöivät, mutta pitävät isin reissuja ihan tavalliseen arkeen kuuluvana.
Jo ennen lapsia viihdyin mielelläni yksin ja silloin miehen reissut tuntuivat lomaviikoilta minulle. Hyvin se arki pyörii ilman miestäkin, vaikka häntä kovasti rakastankin.
Ja mies kaipaa minua. Päivittäin pidetään yhteyttä.
Selviän pyykeistä ja lumitöistä ihan hyvin ilman miestäkin!
Neljäs lapsi tulossa tähän talouteen, vanhin silloin 5,5- vuotias.
Ennen lapsia erossa oleminen oli vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyäänkin on ikävä, mutta enemmän tarvitsisin sitä, että olisi toinen aikuinen jakamassa vastuuta.
alussa ikävöin tosissaan ja olin väsynyt yksin pyörittämän taloutta ja hoitaan lapsia. viikon reissu meni juuri, mutta pitempi, niin tuntui et tuli burnoutti ja tooodellakin oli ikävä. nyt siihen on tottunut. pari viikkoa menee hyvinkin ilman ikävää. kolme tekee tiukkaa, mutta senkin jaksaa, pitempään en oo ollu yksin lasten kaa. kyllähän se on ihan eri meininki ku mies tulee kotiin. laitta lapset nukkumaan ja tekee ruokaa, siivoilee ym. se on aivan kuin luxuslomaa mulle sitten. mutta kaikkeen tottuu ajallaan.
tosi outoa huomatakkin kuinka sitä itse jaksaa, kun on vaan tottunut tekemään. enkä ees osaa rentoilla kauheasti, vaan leivotaan lasten kanssa ym silloin ku tuntuu, että loppuu tekeminen kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kyllä ikävöin ihan järjettömästi. Ikävöin siis ihan ihmistä itseään ja toivon että olisi mun vieressä nukkumassa. Lisäksi tietenkin kaipaan apua ihan käytännön asioihin kolmen pienen lapsen kanssa.
Mieheni oli viime keväänä lyhyellä komennuksella 3 kuukautta ja ensimmäisenä päivänä hänen lähtönsä jälkeen aloin itkeä autossa liikennevaloissa kun radiosta tuli PMMP:n biisi oo siellä jossain mun. En voinut pestä hänen pyykkejään pyykkikorista moneen viikkoon ja esikoisemme ei antanut vaihtaa isin tyynyliinaa koko aikana vaan piti tyynyn vieressään koko tuon ajan :)
Olemme olleet yhdessä 16 vuotta josta naismisissa 9.
Minä kyllä ikävöin ihan järjettömästi. Ikävöin siis ihan ihmistä itseään ja toivon että olisi mun vieressä nukkumassa. Lisäksi tietenkin kaipaan apua ihan käytännön asioihin kolmen pienen lapsen kanssa. Mieheni oli viime keväänä lyhyellä komennuksella 3 kuukautta ja ensimmäisenä päivänä hänen lähtönsä jälkeen aloin itkeä autossa liikennevaloissa kun radiosta tuli PMMP:n biisi oo siellä jossain mun. En voinut pestä hänen pyykkejään pyykkikorista moneen viikkoon ja esikoisemme ei antanut vaihtaa isin tyynyliinaa koko aikana vaan piti tyynyn vieressään koko tuon ajan :) Olemme olleet yhdessä 16 vuotta josta naismisissa 9.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että siis mieheni matkustaa muutenkin paljon ja on ollut tuossa työssä ja 6 vuotta - eli tuo 3 kk ei ollut mikään ainutkertainen juttu, vaikkakin pituudessaan tietenkin ainutkertainen.
Olen minäkin siis tietenkin jo tottunut asiaan ja parin päivän reissua ei juuri edes huomaa, mutta aina se kurjalta tuntuu.
ite huomasin saman jo joku aika sitten. Aluksi miehen matkat ja iltatyöt tuntui hankalilta, mutta vuosien saatossa niihin on tottunut ja nykyään enempi sääntö kuin poikkeus että mies on a) ulkomailla työmatkalla b) yöhön asti venyvässä neuvottelussa/asiakastapaamisessa c) läppäri auki sohvalla täysin työhönsä keskittyneenä. Ei vaikuta mitenkään mun ja lasten kuvioihin enkä itse ikävöi ollenkaan. Lapsissa pidemmät työmatkat kyllä näkyvät ja kaipaavat isäänsä.