Ääh, ostimme mielenhäiriössä omakotitalon!

tai kaksi imuria. Meillä ainakin portaisiin kertyy pölyä ja ne imuroidaan samalla kuin muukin talo. Ruokatilaa, keittiötä ja olohuonetta saatetaan imuroida useamminkin kuin kerran viikossa. Meillä keskuspölynimuri, mutta en tykkää siitä yhtään.

Ja tosiaan vaippoja (&pyllypyyhkeitä) kahteen kerrokseen. Ei tarvi aina mennä yläkertaan hoitopöydälle. Itse kuljettelen pesuaineet kerroksesta toiseen enkä koe sitä ongelmana. Wc-ankka joka vessan kaapissa.

t. Kolmen kerroksen asuja

Ps. Muuttakaa takaisin kerrostaloon

niin kummalla portaat imuroidaan? Eikö se imuri tule joka tapauksessa silloinkin kannettua? Terveisin kolmen kerroksen asuja

Alakertaa pitää imuroida koko ajan, koska siellä on keittiö ja kävellään kengät jalassa. Yläkerta ja portaat menee samalla. Ei me sitä imuroida kuin ehkä kerran viikossa tai kahdessa. Siellä kävellään vain sukkasillaan, eikä ole juurikaan kampetta esillä, joka pölyäisi.

isoja kiviä mihin kiipeillä, kiipeilyteline jonka voi vaihtaa keinuiksi, tramppi, tilaa polkupyöräillä. Kerätä mustikoita, mansikoita, omenia, puolukoita, jne

Tyttö kävi juuri istuttamassa isänsä kanssa hevoskastanjan pihaan =)



t: 20

Nyt kesäaikaan omakotitalossa on lasten kanssa ihanaa. Vaikka tykkää mistä,niin näin kesäaikaan on tosia outoa ajatella, että kerrostaloasuminen voisi olla houkuttelevampi vaihtoehto. Lapset ja me kaikki juostaan sisään ja ulos, ollaan koko päivä enimmäkseen pihalla, välillä touhuan pihahommia, sitten makoilen aurinkotuolissa terassilla. Lapset leikkii omiaan, ja auttaa välillä jos niitä huvittaa. Kerrostalossa asuessa ulosmenosta pitäisi aina erikseen sopia, ei pieniä lapsia paljon yksin päästetä ulos kerrostaloalueella ja ulkona oleminen ei todellakaan ole sama asia kuin omalla pihalla (olen asunut myös kerrostaloissa, enkä ole ikinä nähnyt yhtäkään lapsiperhettä esim piknikillä kerrostalon pihassa). Täällä maalla on paljon vapaampaa, ja ei muuten ole leikkimökkiä vielä pihalla vaika ollaan asuttu täällä jo 9.v. Juuri tänään viimeksi mietin kuinka onnellisia olemme kun saamme asua omakotitalossa jossa on iso oma piha. Ja ei sitä pihaa ole pakko pitää tiptopkunnossa koko ajan, tekee minkä jaksaa.

ei olis tekemistä?

Ollaan kohta asuttu 6 vuotta okt:ssa (nyt 5 lasta)

Eikä meilläkään heti ollut kaikkea. Pikkuhiljaa laitettiin.

Nyt on leikkimökki, hiekkalaatikko, keinut, trampoliini. Pojille jalkapallomaali sekä sählymaali.

Meillä lapset pääasiassa leikkii keskenään pihalla. hyvin näyttävät viihtyvän. Keksivät ihan itse kaikennäköistä kotileikkiä yms..

Enemmän siellä luonto järjestää nähtävää ja tutkittavaa kuin missän kerrostalon pihalla muutaman keinun ja kiipeilytelineen leikkikentällä. Miksi niin monet aikuiset luulevat että lapsille pitää olla aina jotain järjestettyä tekemistä? Aivot oppivat parhaiten ja mielikuvitus kehittyy kun joskus pitää ihan itse keksiä tekemistä vaikka ihan vain luonnossa/pihalla.

Meillä oli ennen 2-kerroksinen rivitaloasunto ja nyt 1-tasoinen omakotitalo. En vaihtaisi takaisin 2-kerroksiseen. Sitä paitsi iso omakotitalon päättyvän kadun päässä on paljon turvallisempi kuin joku kerrostalopiha. Ihan riippuu siitä millaisen talon ostaa! Kannattaisi ehkä miettiä ennen niitä kauppoja.. ja myös sitä minkä verran niitä pihahommia viitsii tehdä. Sekin on kyllä monella ihan omassa pääkopassa, että koko ajan pihaa pitäisi laitella.

1-tasoinen talo. En yksinkertaisesti saanut ratkaisua siihen, millainen olisi tarpeeksi toimiva 2krs koti pienilapsiperheessä.



Osta oma imuri yläkertaan. Ap on tosiaankin ostanut talon miettimättä asioita etukäteen, mutta tilanteet kuitenkin muuttuu. Lapset kasvaa ja oppii kulkemaan portaissa.

En ikinä vaihtaisi kerrostaloon tai yhteen tasoon. Ihana, ihana oma rauha!!!! Kun menee kellariin, saa olla rauhassa. Joka kerroksessa on ihana oma rauha.

ei mistään hinnasta. Monta vuotta sellaisessa jouduin asumaan ja vaikka talo oli kiva ja naapurit kivoja ja ympäristö kiva niin silti... Ja ehdottomasti talossa pitää olla kaksi kerrosta, vähintään.



Niinkuin näkyy, meitä on moneen junaan, ja hyvä niin, ei näitä ihania omakotitaloja riittäsikään kaikille ;)

Yleinen asenne on saada ihmiset kuluttamaan mahdollisimman paljon. Ja omakotitalon ostamisen kautta se onnistuu! Siksi siitä on tehty enemmän normi kuin oma valinta. Mitä enemmän meillä on ok-taloja, sen enemmän autoja, ruohonleikkureita ja muuta ehdottoman tarpeellista.



Olen asunut ok-talossa lapsuuteni. En sellaiseen enää muuttaisi. Kaikki kunnia niille, jotka jaksaa ja haluaa sellaisessa puuhata, mut minä en.Vapaa-aikaa on kuitenkin aika vähän, käytän sen mieluummin omiin harrastuksiini ja perheen kanssa olemiseen kuin pihatöihin.

Minustakin tuntui aluksi samalta kun muutimme kerrostalosta kaksikerroksiseen pientaloon. Mutta nyt nautin.



Luulen, että lasten tottumattomuus (ja oma tottumattomuutesi) rassaavat, mutta ajan kanssa nuo tunteet väistyvät.



Milloin olette muuttaneet? Muistan, että minustakin tuntui pitkään, että lapset olivat kiinni kuin takiaiset ja itkivät heti kun hävisin näkyvistä. Johtui varmaan jo ihan muutosta ja uudesta ympäristöstä.



Kaikkea ei tarvitse saada valmiiksi heti, sen olen nyt oppinut. Aina voisi olla jotain "valmiimpaa" (leikkimökki, terassi, aita, ties mitä). Pitää vain oppia nauttimaan tekemisestä ja puuhastelusta ja hyväksyä, ettei aina jaksa tai ehdi, eivätkä rahatkaan riitä kaikkeen uuteen. Sitäpaitis puuahstelu on usein mukavampaa kuin itse lopputulos. Ja on hienoa kun lapsetkin oppivat puuhastelemaan ja näkemään, että kaikki ei tule valmiina.



Nyt vain relaa, nauti elämästä hetki kerrallaan. Huomaat myöhemmin, että kyse ei oikeasti ole suuresta murheesta, vaikka nyt onkin työlääntynyt olo! Varmasti opit arvostamaan taloa ja pihaa. Jos et opi, voihan myöhemmin muuttaa - tosin veikaan, ettet ehkä enää ensi kesänä halua muuttaa!

en lukenut vastauksia, mutta..



asumme omakotitalossa, yksi kerros. Haaveilen että olisi yläkerta :)



pihaa on, mutta koska kolme lasta (nuorin 5kk) ja lemmikit...en tosiaankaan ole jaksanut laittaa kukkia tms. Nurmikon mies kyllä leikkaa, silloin kun ehtii. Yksinkertaisesti siivoamisesta tai pihasta ei oteta stressiä. Talo elää tavallaan :)

Joskus kaipaan kerros- tai rivitaloon, mutta oma rauha ja lähellä oleva luonto voittaa kyllä nuo :D

ongelman jos tahtoo. Kerrostalossa joutuu kuuntelemaan tappelevia, metelöiviä naapureita jotka sotkee paikat; lapsia jotka rikkovat tavarat hiekkalaatikolla ja kummajaiset jotka varastavat pyykit kuivausnaruilta.... rivarissa ahdistuu kun portaat on niin kapeat ja huoneet niin pienet ettei niissä mahdu edes kääntymään. Naapurit kyttää toisiaan siitä mitä tekee tai jättää tekemättä jne. Eikä se isännöitsijä kerros- tai rivitalossakaan vaihda teille hellaa tai jääkaappia jos ne hajoaa!



Omakotitalossa on se etu että pystyt ihan itse ratkaisemaan kaikki ongelmat jos haluat. Osta 2 pikkuimuria niin ei tarvitse raahata kerrosten väliä jos ei ole keskuspölkkäriä. Ota portaat kuntoilun kannalta (ruohonleikkuu samoin).



Rakenna leikkimökki itse vaikka jätelaudoista, pihan risuista, pressusta tai osta halpisteltta. Ajaa saman asian. Pihakalusteetkin ostetaan vain kerran, pallogrillin saa parillakympillä jne. Lapset oppii oman reviirin siinä missä eläimetkin, jos ei niin laita portti.



Nykyajan lapset on niin kauko-ohjattavia, mitään ei enää keksitä itse. Saman olen valitettavasti huomannut omassa kuopuksessani (7v), koko ajan pitäisi keksiä leikkejä. Toisaalta saattaa sitten hävitä tuntikausiksi naapurin pojan tai tytön kanssa metsään tekemään omia juttujaan joten kun ei liikaa ohjelmoi niin rupeavat toimimaan itse. Niinhän mekin lapsina tehtiin.



t 4:n äiti onnellisesti okt:ssa

Ei kukaan voi oikeasti olla noin avuton reppana. Ryytykää siellä lähiössä, me viihdymme ok-talossa.

Tuskinpa asumismuoto on tuota sinun onnettomuuttasi aiheuttanut. Taidat olla tapakitisijä, jolla ei koskaan ole mikään hyvin. Hienosti olet tartuttanut ongelman lapsiisikin.