1v5kk nukkumisista - mitä tekisitte?

Voisko herättää aiemmin aamulla tai sitten kesken päiväunien? Meillä esikoinen lopetti päiväunien nukkumisen 2-vuotiaana ja ei meillä mitään ongelmaa ole ollut sen kanssa, varsinkin kun olen kotiäitinä, niin voi joskus nukkua pidempään aamulla jos haluaa.

ja ei auta kuin istua siellä huoneessa hänen kanssaan. hiljaa istutaan pimeässä. :)

on oppinut siihen että luet lisää kun riehuu ;). Tiukkana vaan sen sängyssäpysymisen kanssa. miten nukkuu, monesta moneen yöunet ja päiväunet. Kyllä lultavasti ainakin puoli vuotta vielä tarvitsee päiväunia.

juuri noihin aikoihin. Siinä ei ole mitään muuta kivaa kuin se, että se loppuu aikanaan.



täytyy vain pysyä jämynä ja johdonmukaisena. ja illalla täytyy olla väsynyt nukkumaan mennessä.

Illalla nukahti ennen noin klo 20.30 ja heräili pitkin yötä, mutta noustiin noin 6.30-7.



Ennen nukahti päiväunille noin klo 12 ja nukkui noin 1,5 tuntia.



Nyt kun unet on ihan sekaisin, niin eilen nukahti illalla vasta kymmenen jälkeen ja herättiin aamulla seitsemältä. Silti poju ei edelleenkään ole nukahtanut päiväunille.



Eli ei ole edes pitkään aikaan nukkunut vuorokaudessa sitä 12 tuntia... Mä olen kanssa kotona, joten sinänsä ihan sama milloin nukkuu, kunhan nukkuu. Nukahtaminen on vaan tosi tosi vaikeata. Syliin ilmeisesti haluaisi nukahtaa. Onko tämä joku vaihe?



Ap

Jos menen tuonne huoneeseen, niin riehuminen alkaa. Jos en mene niin hän itkee.



Hmm.

Meillä alkoi suunnilleen tuossa 1v5kk iässä hirveä riehuminen unille käydessä. Päivällä sekä illalla aivan järjetön hulabaloo. Ajattelin minäkin jo siinä, että ehkä ei sitten tarvitse ainakaan niitä päiväunia enää.



Kuitenkin kävi ilmi, että todellakin tarvitsee vielä. Ainakin siis tämä meidän tapaus.



Meillä auttoi, kun perkasimme lastenhuoneesta pelkän nukkumahuoneen. Edellisessä isommassa huoneessa onnistui niin, että teimme sermeillä ja hyllyillä nukkinurkkauksen, johon ei tuoto näkyville yhden yhtä lelua tai kirjaa. Sittemmin siirsimme lapsen pienempään huoneeseen, joka sitten kokonaisuudessaan toimii vain ja ainoastaan nukkumisessa.



Näin lapsi ei saa ympäristöstään turhia yllykkeitä alkaa riehua. Tokikaan tämä ei yksinään auta.



Sitten tarkistimme, että onhan rytmi varmasti oikea. Että lapsi ehtii varmasti purkaa riittävästi energiaa. Me päädyimem siirtämään päiväruokaa puolella tunnilla aikaisemmaksi ja nukkumaanmenoa puolella tunnilla myöhemmäksi. Näin aterian ja nukkumaanmenon väliin jää meillä kokonainen tunti. Siitä noin puolet menee ihan puhtaaseen juoksemiseen - lapsemme toteuttaa sen täysin omatoimisesti.



Sitten tarkistin, että rutiinit ovat kunnossa. Niissä ei muutettu mitään muuta kuin asennetta. Luemme lapselle jonkin aikaa satua lapsen ollessa sängyssä ja sitten hiljenemme ja luemme yksiksemme jotakin, kunnes lapsi on unessa. Meillä oli ennen se asenne, että lapsen pitää olla heti rauhallinen ja hyshys siellä sängyssä. Nykyään annamme lapsen melko vapaasti istua, seisoskella ja höpöttää sängyssä. Leluja emme tietenkään sinne anna eikä mitään hirveää hyppimistä katsella.



Nykyään meillä nukkumaanmenot ovatkin huomattavasti rennompia ja lapsikin menee mielellään sänkyyn, kun siellä ei tarvitse maata kuin ruumis :) Me emme vain reagoi lapsen höpötyksiin tai muihin kommervenkkeihin. Vasta jos mitään rauhoittumista ei ala vartissa tapahtua, komennan tiukasti, että nyt nukkumaan ja käyn asettamassa makuulle.



Toki joskus on päiviä, kun päiväunet jäävät kokonaan välistä ja illat osaavatkin joskus olla sitten aika kamalia. Mutta niistä on aina selvitty hengissä ja uskon, että selviämme jatkossakin :)



Kannattaa tosiaan miettiä rytmit kunnolla ja vaikka ihan kokeilla, josko teidän sankarinne ei tarvitsekaan enää päiväunia. Kaikki eivät tarvitse :)

Välillä on nukkumaanmenot helppoja, välillä ei. Meillä itse nukkuminen on vaikeaa, heräilee öisin edelleen. Pienempänä todella paljon, nyt on alkanut helpottaa kyllä.



Mutta mä olen meillä toimivimmaksi yleisesti nukkumisen suhteen havainnut (oli sitten kyse nukuttamisesta tai yöllä heräämisestä) että sieltä sängystä ei missään nimessä oteta pois. Eikä liikoja jutella. Välillä pahimpien univaikeuksien kohdalla tuokin kokeiltiin, mutta siitä kierre vaan pahenee - lapsi meuhkaa entistä enemmän että pääsisi taas syliin.



Eli kärsivällisesti vaan ollaan siinä vieressä, meuhkaa minkä meuhkaa. Silloin silitän kun menee makuulle, silloin saa olla itsekseen kun riehuu pystyssä. Aika hyvin on nyt tällä hetkellä oppinut, että silloin kun on uniaika niin muuta on turha yrittää.



Kyllä mä uskoisin että tuon ikäinen vielä tarvii päiväunet, yleensä. Ellei herää aamulla tosi myöhään vasta? Meillä kun tekee tiukkaa edes yksillä päiväunilla pärjätä, mutta meillä onkin käsittämätön aamuvirkku niin onhan se päivä pitkä jos ennen viittä noustaan..

Meillä on kaikilla kolmella lapsella tullut tuossa 1,5 vuotiaana sellainen vaihe, että nukahtaminen on ollut aiempaa hankalampaa. Johdonmukaisuudella ja sitkeydellä siitä on päästy yli nopeasti. Itse olen ollut "tiukkana" siitä, että sängystä ei nousta. Sängyssä saa puuhastella ja touhuilla unilelujen kanssa, mutta jos lapsi on noussut sängystä niin olen palauttanut sänkyyn ja sanonut korkeintaan, että "nyt on uniaika". Jos lapsi on alkanut itkemään kovasti, olen mennyt rauhoittelemaan ja taas kun itku loppuu, poistun huoneesta. Itse en henno itkettää pientä lasta vaan olen käynyt siinä rauhoittelemassa ja sanomassa, että ei ole mitään hätää. Pieneen tyytymättömään tirinään en ole reagoinut. Ilta- ja päiväunirutiineista olen pitänyt kiinni myöskin ja huolehtinut siitä, että ulkoillaan tarpeeksi.



Nyt teillä on syntynyt vähän kierre siitä, että lapsi saa tavallaan palkinnon siitä riehumisesta: hän pääsee äidin syliin ja saa vielä sadun kaupan päälle.

ja sitten siirrän omaan sänkyyn ja alkaa suloinen tuhina

Sain näistäkin jo tosi paljon vinkkejä ja ajateltavaa. Eka lapsi kun on kyseessä niin on välillä vähän hukassa.



Nyt huoneesta kuuluu tuhina, joten taisi lopulta nukahtaa.



Ap

1,5v tyttö ei suostuis käymään suosiolla nukkumaan ,vaan mun pitäis istua vieressä ainakin tunti tai enemmänkin ennenkuin nukahtais ja samalla paijailla ja taputella yms. Itellä menee hermot kyllä siinä vaiheessa jos nukahtaminen kestää yli tunnin. Nykyään iltapuuhien jälkeen nostan lapsen sänkyynsä, annan hänelle tuttipullon ja toivotan kauniita unia, laitan unimusiikin soimaan ja istun jonkin aikaa samassa huoneessa, niin ettei lapsi näe mua kun muuten nukahtamisesta ei tule mitään. Pinnasängyn laita on peitetty liinalla niin ettei lapsi näe mua. Juo sitten pullon ja jos meinaa nousta komennan laittamana pään tyynyyn ja jos nousee ylös niin laitan hänet takas makuuasentoon. Hetken päästä sitten hiivin pois huoneesta ja hyvällä tuurilla lapsi nukahtaa. Jos alkaa itkeä niin käyn toivottamassa taas hyvät unet ja annan suukon ja peittelen ja menen toiseen huoneeseen. Välillä huuto jatkuu ja käyn sitten muutaman minuutin välein huoneessa. Ei yleensä vie kauaa kun lapsi sitten lopulta nukahtaa kun ei pääse pois sängystä eikä äiti tule valvomaan sängyn viereen tuntikaupalla. Joka kerta käy nukahtaminen helpommaksi :)

Mä olen myös tehnyt niin, että olen silitellyt poikaa ja hän on halunnut pitää äitiä sormesta kiinni jotta nukahtaa. Iltalauluja on myös laulettu. Mutta tätä ei tarvinnut kuin hetken niin hän oli jo unessa.

Nyt se ei vaan pojalle enää riitä vaan hän riehuukin sängyssä. Minun viereeni nukahtaisi ihan satavarmana. Mutta kun meillä on ollut myös toi yövalvomisongelma, niin en ole halunnut lasta opettaa siihen, että nukahtaa viereen, koska sitten ei yölläkään nukahda kun vain viereen.

:o)

Mitä väsyneemmäksi pääsee, sitä vaikeammaksi menee. Siis vaikeaa joka tapauksessa mutta helpottaa jos ei ole liian väsy. Samanlaista oli esikoisellakin ja onneksi siis ohimenevää, tai jos ei kokonaan mene ohi niin helpottuu ainakin. Itse teen niin että jos ei rauhoitu sänkyyn laitan kantoliinaan ja siinä kun ei pysty vehtaamaan on unessa 5 minuutissa. En tiedä onko hyvä vai huono ratkaisu mutta ainakin helpottaa ja esikoisen takia en oikein voi tuntia toista nukuttaakaan...

Meillä myös tuo yövalvomisongelma mutta toistaiseksi ainakaan ei ole yhdistänyt päivän "sirkusta" yövalvomisiin, siis en joudu yöllä liinaan laittamaan. Tosin kyllä nukkuukin eri paikoissa päikkärit (meidän sängyssä) ja yöunet (omassa sängyssä) joten toki sekin erottaa päivärutiinit yörutiineista. Sitten tuli vielä mieleen että sekin voisi auttaa jos koittaisi laittaa ihan johonkin muualle nukkumaan päikkärit, meillä esikoinen rauhoittui helpommin sohvalle... :)

kun komentamisella ei ole mitään vaikutusta tässä nukkumisjutussa. Lapsi viis veisaa siitä kun sanon, että pää tyynyyn. Jos menen viereen, niin se vaan pahentaa riehumista. olen yrittänyt laittaa poikaa hellästi mutta päättäväisesti takaisin makuulleen ja hetken hän siinä saattaakin levätä ja koittaa nukahtaa. mutta jos uni ei tule heti, niin riehuminen alkaa taas.

Äsken en mennyt komentamaan (koska se vaan yllyttää poikaa) enkä mennyt rauhoittelemaan kun itki (koska jos menen paikalle niin riehuminen alkaa). Ja kun pysyin poissa, poika ilmeisesti tajusi, ettei muu auta ja nukahti.



Sitten mulla on vaan huono omatunto, kun mua inhottaa pienen lapsen itkettäminen. Mutta jos menen sanomaan, ettei ole hätää niin sama rumba alkaa. Ensin hän yrittää nukahtaa, jos uni ei tule heti, alkaa riehuminen jne.



Mutta nyt siis nukahti yksin tuonne ja vaikka olen tyytyväinen siihen, niin mulla on huono omatunto, että nukahti siihen, että niiskutti.



Mutta mä olenkin jotenkin superherkkä ;o) heh.

Kannattaa ehdottomasti opetella tunnistamaan sellainen "äiti mä haluun sut tänne" itku todellisesta hätäitkusta. Ensimmäiseen voi jättää reagoimatta, mutta vähääkään hysteeriseen itkuun on mielestäni reagoitava. Vaikka itsekin kirjoitin, että en henno pientä itkettää niin olen minäkin sellaiseen itkuun, joka kertoo pelkästään siitä, että kaikki ei nyt mene niin kuin neiti tahtoo, jättänyt reagoimatta. Mutta jos itku on kuullostanut hätääntyneeltä, vaikka aikuisen järjellä syytä hätää ei olekkaan, olen mennyt rauhoittelemaan.