Pelkään uhmaikäiseni turvallisuuden puolesta kun vauva syntyy

että satuttaako se uhmis vauvaa.



Oman serkkuni poika lyödä komautteli siskoaan tämäntästä heti kun äidin silmä vältti. Poika oli 3 ja perheesen syntyi tyttövauva ja uhmis oli hemmetin mustasukkainen.



Täytyy sanoa että onneksi meillä ei esikoinen koskaan satuttanut vauvaa vaan silitteli hellästi ja hoivaili vauvaa muutenkin.



Teidän tapauksessa tempperamenttia on äidillä sekä lapsella (perittyä ilmeisesti). Opettele jo nyt hillitsemään itseäsi äläkä vajoa uhmaikäisen kiukuttelijan tasolle niin kuin nyt teet.



Vanhemmuutta kehiin. Huutamalla et saavuta mitään hyvää. Opettele kommunikoimaan keskustelemalla lapsen kanssa ei kai hän sentään mikään vajokki ole.



Ole ylirauhallinen, määrätietoinen ja äänenpainolla hallitse tilanne ilman huutamista.

lapset sopeutuvat uusiin tilanteisiin ja uhmiskin sovittaa uhmansa uuden tilanteen mukaisesti. Mun mielestä viimeisillään raskaana oli paljon rankempaa kuin sitten vauvan ja uhmiksen kanssa.

Meillä samaa ongelmaa. Häpeän raivoamistani. Ei tartte sitten ihmetellä, mistä lapset raivoamisen mallin ottavat, jos sellaisen tyylin ottavat. Mutta näiden 5 vuoden aikana en ole koskenut lapsiini vihaisena. Välillä onnistun paremmin myös kielenkäytössäni mutta repsahduksia tulee.



Niin ja tietenkin JOS tulee tilannetta, pyydä osa-aikaista päiväkotipaikkaa, palkkaa mll:n hoitaja tai pyydä perhetyöntekijää avuksi. Ei tartte olla mikään sosiaalitapaus, että saa apua. Tai näin ainakin on meillä. =)

konkreettista apua.



Ja mene suuttuessasi itse toiseen huoneeseen rähjäämään.

Ystävä on raskaana ja hänellä on 4-vuotias poika. Poika on älyttömän mustasukkainen ja tekee tahallaan kiusaa. Kun äiti yrittää komentaa, poika alkaa lyödä raskaana olevaa äitiään! Katsoin tätä touhua hieman järkyttyneenä... Yritin sanoa pojalle että ei ketään saa löydä ja että jos lyö äitiä, vauvaankin sattuu. Poika naureskeli mun kiellolle ja jatkoi huomion hakemista löymällä...

antamiseen, negatiivisen sijaa. Eli kun on vähänkin aihetta kehua niin kehu sitten oikein kunnolla! Kehitä jokin kiltteysmitalisysteemi eli jos on kiltisti niin saa "mitalin" ja kun koko purkki tms on täynnä niin voi esim saada jonkun toivomansa jutun. Se voi olla pääsy johonkin toivottuun leikkipuistoon tai lelu/kirja/muovailuvahaa yms. Kun vauva syntyy, hankkikaan isommalle jokin lahja joka on "vauvalta" ja huolehtikaa siitä että lapsi saa muutaman viikon ajan erityishumoiota vaikka isältään kun sinä imetät/hoidat vauvaa. Yrittäkää keskittyä kaikkeen positiiviseen jotta se puoli tulisi esiin parhaiten lapsesta. Yleensä lapset on fiksuja ja hoksaavat kyllä millaisella käytöksellä saavat huomiota vanhemmiltaan.

Meillä oli esikoisella aivan kauhea uhma, kun odotin kuopusta. Olin puhkiväsynyt, tunsin itseni aivan kauheaksi äidiksi. Sorruin retuuttamaan esikoista nurkkaan kovakouraisesti. Tuntuu ihan kauhealta ajatella, miten pieni esikoinen tuolloin oli ja miten kohtuuttomasti mä häneltä vaadin. :( Nämä alennushetket oli sen verran kovia mulle, että tein itselleni ja lapselle lupauksen, että meidän talossa kukaan ei satuta ketään. Tähän sääntöön on ollut hyvä vedota myös silloin, jos lapsi yrittää suutuspäissään satuttaa muita.



Kumma kyllä vauvan synnyttyä en ollut enää samalla tavalla puhki kuin raskaana ollessa, pinna ei ollut läheskään niin lyhyt. Esikoisen uhmakin alkoi siinä vaiheessa jo hellittää. (Uhma ja väsymys oli tietysti myös jollain tasolla yhteydessä toisiinsa, näin jälkeenpäin kun ajattelee...) Raskauden aika alkoi tuntua pahalta unelta, enkä ole sen jälkeen ollut enää niin paska äiti kertaakaan (vaikken mitenkään täydellinenkään)!



Mustasukkaisuuden torjumiseksi kannattaa kiinnittää erityistä huomiota esikoiseen. Tee hänen kanssaan äiti-lapsijuttuja kahden kesken välillä, isä voi katsoa vauvaa. Kehu lasta, kun hän tekee oikein ja ota hänet äidin pikku apulaiseksi. Kolmevuotiaalle on iso juttu osata vaikka viedä vauvan pissavaippa roskikseen. Korosta esikoiselle, että katso miten vauva tykkää sinusta, noin paljon se sinua ihailee! opeta esikoista olemaan vauvan kanssa.



Näillä avuilla meidän lapsilla on loistava suhde. Kaikilla sisaruksilla on varmasti jonkun verran mustasukkaisuutta, mutta meillä keskinäinen tykkääminen voittaa kirkkaasti satunnaiset nahistelut. :)