Lue keskustelun säännöt.
Välit meni poikki
18.06.2009 |
äidin kanssa ja vielä äitienpäivänä.Taustalla on kaikenlaista.Pienenä ollessani äiti pelotteli minua kaikin tavoin.Esim pakotti pelaamaan spiritismiä kun olin kuuden vanha.Laittoi lasin vastaamaan että piru on minun sängyssä.Pelkäsin mennä pitkään nukkumaan.Toinen kiva leikki oli "noita-akka"jolloin äiti esitti noita-akkaa ja sanoi että meidän äiti on kuollut.
Muitakin sairaita juttuja harrasti.Veljeni kanssa rupesimme saamaan paniikkikohtauksia alle kouluikäisenä.Koko lapsuuteni oli pelkoa täynnä.
Terapiassa olen käynyt 4 vuotta ja psykodraamassa 2 vuotta.Ilman näitä hoitoja en olisi selvinnyt.
Koen että nykyisin asiani ovat hyvin,minulla on ihana rakastava perhe ja kolme ihanaa lasta.Äitini kanssa olen ollut väleissä näihin päiviin asti mutta nyt vaan tuntui että rohkeuteni on kasvanut niin suureksi että uskallan sanoa äidilleni missä minun rajani kulkevat.
Åitini elää omaa elämäänsä minun kauttani ja ei anna minun olla oma itseni.Se alkoi vaan ahdistamaan liikaa.Mietin olenko tehnyt oikein kun olen ruvennut arvostelemaan äitiä(kirjoitin kirjeen)koska kun laitoin kirjeen postiin minusta tuntui että syöksyn suoraan tulimereen ja pelotti kauheasti.Toisaalta olen varma että näin oli vaan tehtävä jos haluan asiaan muutosta.
ikääkin on jo se 40 joten aika on nyt tai sitten ei koskaan. Tuli varmaan liian pitkä sepustus, olisi kiva kuitenkin kuulla kokemuksia vaikeasta äitisuhteesta.Painotan vielä että olen valmis olemaan äidin kanssa tekemisissä mutta asioiden on muututtava.
Kommentit (25)
neuvoisin että kerää vain rohkeutta puuttua asiaan.Minulta se kesti aina nelikymppiseksi asti ja tuloksista en tiedä,mutta ainakin yritetty on.Ei ne sinunkaan asiat ainakaan pahentua voi vai mitä? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oma yksilönsä jolla on täysi oikeus tehä elämällään mitä huvittaa. Juokoon jos janottaa. Ei se oo pelkästään äiti tai mummo. Millanen mummo susta tulee? Tiedätkö jo? Kuka täällä ny niin täydellinen ole? paitsi av mammat ja mummot....
käytöstä. Mutta oikein teit, kun laitoit omat rajasi.
en minäkään niin naivi ole että ajattelisin että tämä kirje nyt selvittää kaiken.Se oli vaan alku sille miten teen äidilleni selväksi että haluan elää omaa elämääni johon äiti voi kyllä kuulua tietyin ehdoin ja ehto on se että minulle annetaan tilaa hengittää ja tehdä itse omat ratkaisuni
Äidillä ei tunnu olevan omaa elämää ja näin aikaa riittää minun elämän ohjailuun
Mitä ajattelette tästä kun minulle sattui tapaturma jossa meinasin kuolla ja jouduin sairaalaan.Olin sairaalassa monta viikkoa mutta äitini ei tullut minua kertaakaan katsomaan.Kun ihmettelin tätä jälkikäteen äidilleni niin hän sanoi että ei voinut tulla katsomaan kuinka hänen synnyttämänsä luomus on pilattu???Minulla oli kasvoissa ruhjeita ja ulkonäkö on äidille kaiken a ja o ap
että asetit äidillesi rajat.Minä olen ajatellut että olisi ollut vähän helpompaa asettaa rajoja äidille jos olisi ollut aivan selkeä syy esim alko-ongelma,mutta en tiedä sitten.Äiti on vetänyt sellaista ulkoista hienoa perhekulissia koko ikänsä
Sinun äitisi myös nähtävästi kunnioittaa rajojasi nykyään?
Itse olen ajatellut että en halua äidin kuolinvuoteella vasta ruveta asioita selvittelemään,monet ystäväni ovat harmitelleet jälkikäteen että miksi eivät keskustelleet kun vanhemmat olivat vielä elossa.ap