9-vuotias lapseni on alkanut kyselemään miksi isänsä

Julmaa ei ole se, että kerrotaan lapselle totuus.

Kyllä on! Tai jotenkin sitä pitää pehmentää. Lapsi ajattelee, ettei hän ole kyennyt olemaan niin ihana, että isä olisi kaikesta huolimatta alkanut rakastaa häntä, vaikkei lasta aluksi halunnutkaan. Lapsi pitää sitä omana vikanaan, ainakin suureksi osaksi.

eikä pysty parempaan tällä hetkellä.

...todellakin ON aivan helvetin julmaa lasta kohtaan, jos hänelle kerrotaan, ettei isä häntä halunnut. Totta kai lapsi sen tulee iän myötä aikanaan kenties joskus teini-iässä käsittämään, mutta miettikääs nyt uudestaan - lapsi on vasta 9-vuotias, hänhän on ihan nassikka vielä.



Jokaisesta meistä aikuisista tekisi varmasti kipeää kuulla, ettei oma vanhempi alun perin halunnut lapsen syntyvän. Miltä luulette sen tuntuvan pikkulapsesta? Ihan sairasta sanoa ja ajatella, ettei tuon kertominen olisi muka julmaa lasta kohtaan.



Noista abortti yms. asioista voidaan kiistellä loputtomiin. Se nyt vain on tässä keskustelussa täysin toissijaista, kun lapsi on jo syntynyt. Vai oletteko abortin kannattajat sitä mieltä, että kun kerran äiti päätti lapsen pitää, niin perkele kostetaan sitten sille lapselle? Pipejä olette.

..ap:lle, etten osaa tarkasti sanoa, että mitä sinun kannattaisi lapselle kertoa. Joka tapauksessa on selvää, että kerrot asian siten, että korostat lapsen hyvyyttä ja täydellisyyttä.



Kehotan kysäisemään neuvoa esim. MLL:n vanhempain puhelimesta tai joltain muulta asiantuntijalta, jolle tämä kysymys on tuttu.



On lapselle kuitenkin erittäin tärkeää, että sinä joka lasta rakastat, puhut tästä lapselle kipeästä aiheesta hänen kanssaan avoimesti. On päivänselvää, että asia häntä painaa.

Lapsella on puolet isänsä geeneistä, ja lapselle isän haukkuminen on lapsen haukkumista.



Pitää vaan jotenkin kertoa, että kun aikuiset eivät osaa hoitaa asioitaan ja välejään, niin joskus näin käy, eikä asia ole millään lailla lapsen vika. Vanhemmat ovat tumpuloineet, mutta äiti voi vakuuttaa, että lapsen saanti on silti parasta, mitä hänen elämässään on tapahtunut, ja suuri ihme ja lahja.

Äidithän usein perustelee, että pitävät lapsen isän vastustuksesta huolimatta, koska "rakastavat lasta kahden edestä". Tässä ap:n tapauksessa nähdään, ettei se "kahden edestä rakastaminen" ole lapselle sama kuin kaksi rakastavaa vanhempaa.



Toisessa keskustelussa muuten neuvoin sen ketjun ap:tä vielä miettimään aborttia.

ja ajattelee onko hänessä jotain vikaa miksi isä ei kelpuuta seuraansa.



Näin kävi meillä kun tytär eskari-ikäisenä alkoi pohtia asiaa. Oli melkoinen pommi että pieni ihminen syyllisti itseään erosta. Asiaa on käsitelty ja tytär tietää että isä ei ollut valmis sitoutumaan perhe-elämään.



Sanoin lapsen pienenä ollessa ettei isä osannut elää perhe-elämää mutta isä rakastaa sinua siitä huolimatta. Lisäksi sanoin että ero on aina aikuisten keskinäinen juttu ja lapset ei ole siihen syyllisiä.



Kaikkien eronneiden kannattaa keskustella asiasta silloin tällöin lastensa kanssa koska syyllistäminen on yleistä. Lapsi etsii itsestään vikoja, olenko liian ruma, tuhma tai jotain muuta...



Jos mies on valmis seksiin naisen kanssa on myös oltava valmis kantamaan seuraukset. Lopettakaa äitein syyllistäminen. Himot hyrrää molemmilla osapuolilla jos lapsi on saatu alulle.



Jos mies ei ole valmis ottamaan lasta vastaan hän käyttää kondomia tai pidättäytyy seksistä niin kauan että on valmis vastuuseen, sitä ennen vetäköön tumppuun.



Elatusmaksut saa kunnalta jokainen yksinhuoltaja lapsensa elatukseen. Lisäksi lapsi perii vanhempansa aikanaan ja lakiosaan oikeutettuja nekin ei-toivotut jälkeläiset.

Onko lapsi tyttö vai poika?

Varsinkin poika pohjimmiltaan ja tahtomattaan olettaa, että hänestä tulee isona kuin isänsä.



Minä yrittäisin selittää, että ihmiset ovat erilaisia, kaikki eivät osaa olla lasten kanssa ja silloin ei voi ymmärtää tarpeitakaan (antaa lahjoja). Ehkä myös arvelisin, että osasyy isän haluttomuuten on hänen äitiä kohtaan tuntemassaan vanhassa katkeruudessa, joka on pahoiteltavaa, mutta inhimillistä.



Miksi yleensäkään lapsille pitäisi yksiselitteisesti ihmisiä haukkua selän takana yksipuolisesti. Minä yritän aina lastenkin riidoissa korostaa, että syitä on kiusaajillakin, voi olla omaa pahaa oloa jostain asiasta, kateutta tms. Sama minusta aikuisten suhteen, miksi tehdä elämästä niin mustavalkoista ja tunnekylmää? Osoittakaa oma empatiakykynne sillä, että yritätte ymmärtää muidenkin ratkaisuja, vaikka ne eivät tuntuisikaan teistä oikeilta.