Ensimmäinen raskaus ja keskenmeno

Minäkin yritän ajatella että kyllä se aika ehkä korjaa. Pikku hiljaa olen kyllä tottunut jo ajatukseen, että aletaan pian yrittämään uudestaan, ja toivotaan että kaikki menisi sitten hyvin.



Katsoin eilen 45minuuttia ohjelmassa tehdyn jutun kuinka vähän puhuttuja keskenmenot ovat. Haastattelussa nainen oli saanut muistaakseni kolme keskenmenoa. Nainen kertoi, että aina kun häneltä kysytään, "montako lasta teillä on?" hän vastaa " viisi, joista kaksi olen saanut syliin asti." Hänelle kuitenkin oli syntynyt kaksi tervettä lasta.

erittäin yleisiä. Sen takia ainakin itse koen, että alle 12 viikkoset alkiot eivät ole mitään vauvoja. Mä sain keskenmenon viikolla 10 ja tottakai se on surullista, mutta voi hyvänen aika mmiten minulla menee hermot oman äitini enkeli-löpinään. Se kuvittelee lohduttavansa mua, mutta ei oikein toimi.

Tosin nyt lääketieteellisesti mä kärsisin sekundäärisestä lapsettomuudesta. Kuulostaa oudolta.

Tänään kun tyhjennyslääkkeiden otosta alkaa olla jo reippaat kaksi viikkoa, sain tietää että minulla on kohtutulehdus. Voi kun olisin toivonut että tämäkään olisi mennyt hyvin, ja olisimme saaneet jatkaa eteenpäin. Tuntuu että nyt vain junnaa paikallaan, ja joutuu ajattelemaan tätä asiaa koko ajan kun vuotokin vain paheni.

KM:sta nyt tasan 5vkoa. Keskenmeno todettiin ensimmäisessä ultrassa noin vkolla 10, kehitys näytti pysähtyneen noin vkolle 7-8. Tärppi kävi tokasta kierrosta pillereitten lopettamisen jälkeen, joten olo oli onnellisen hämmentynyt. Kovasti vauva oli kuitenkin toivottu joten muutama päivä meni epätodellisissa ja surullisissa tunnelmissa.. Jälkeenpäin ajatellen joku huono aavistus kuitenkin kaiveli, varsinkin juuri ennen tuota ultraa. Kaipa se vaisto sanoi, että kaikki ei ollut niin kuin piti.. Sanottiin että paljon näitä sattuu, mutta eihän se tietenkään ketään siinä hetkessä lohduta. Lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeinen vuoto kesti noin 2,5vkoa ja nyt alkoi ensimmäiset kuukautiset, eli noin 4,5 viikkoa keskenmenosta. Sikäli hyvä fiilis kun kierto näyttäisi lähtevän rullaamaan ennalleen suht nopsaan. Pääsee jatkamaan elämää tämän ikävän asian jälkeen.. Mahdollisimman nopeasti yritin kaivaa asiasta jotain positiivia puolia, jos suinkin mahdollista, ja alkaa miettimään tulevaa. Kaipa tällä oli jokin syy ja tarkoitus, ehkä ne vastoinkäymiset kasvattaa. Odottavan aika on pitkä, mutta pian pääsisi siis kokeilemaan uutta yritystä. Toiveikkaana siis, että muutaman viikon päästä pääsisi testailemaan plussia!

minulle kävi myös samalla tavalla.

ensimmäinen raskaus, ei suunniteltu mutta todella toivottu, päätyi keskenmenoon melko alussa.



söin minipillereitä ,ja lopetettuani ne tulin HETI raskaaksi. Kunnon oireet tulivat, masu turposi ja kaikki oli kivaa. Neuvolassa käytiin ja ultrassa kaikki ok, muttei sikiökaikua. kuulema ei alussa näy. olimme siis innoissamme kunnes pari päivää myöhemmin alkoi hullu vuoto. tulva. ja kaikki tuli ulos.

kyseessä joko tuulimuna tai sitten ei, ultrassa kun ei kaikua saatu viikolla 4..



nyt yritämme uutta, ja toivotaan parasta!



tsemppiä kaikille

Hei,

Rohkaistuin kirjoittamaan ekaa kertaa vauva-keskusteluihin... :) Meilläkin ensimmäinen yritys päättyi keskenmenoon, joka oli tosi paha paikka. Ekassa ultrassa kaikki hyvin, mutta sitten down-seula hälyytti ja kun mentiin uudelleen ultraan muutaman viikon päästä (rv. 13), niin pikkuinen olikin elottomana. Sen hetken muistan varmaan aina. Kaikki vaan pysähtyi. Onneksi rakas aviomies oli mukana. Just oli ite henkisesti jotenki alkanu iloitsemaan asiasta, kun oli ns. kriittisen aika muka jo ohi ja sitten kävikin niin. Tuntui muutaman päivän, ettei siitä ikinä pääse ylitse.



No, nyt uusi yritys menossa. Tuon ensimmäisen kanssa tärppäsi ekasta kerrasta, mutta nyt on yrityskierto 2 menossa... Plussailuja ootellaan ja parempaa onnea sitten seuraavan pikkuisen kanssa. Pistää se vain miettimään, että miksi tällaista pitää kokea. Ja joillakin vielä monta, monta kertaa. Oikein paljon voimia kaikille! Kyllä me vielä saamme ihanan pienokaisen saatettua maailmaan, ihan varmasti!! =)

Olen ollut raskaana kolme kertaa, joista kaksi ensimmäistä raskautta päättyi keskenmenoon ja kolmas raskaus vauvani kohtukuolemaan raskauden loppumetreillä.



Näistä järkyttävistä menetyksistä huolimatta uskon siihen, että jonain päivänä saan vielä elävän lapsen.



Lapsen saaminen ei ole kaikille helppoa. Toivoa ei pidä silti menettää!

Meidän eka raskautemme meni kesken 12 viikolla, ultrassa sen huomattiin olevan tuulimuna. Tulin melkein heti uudestaan raskaaksi, meni kesken viikolla 6. Tämän jälkeen olin taas raskaana, ultrassa huomattiin ettei pienen sydän lyö. Se oli keskeytynyt keskenmeno rv 13. :( Ajattelin etten enää ikinä halua yrittää, mutta kuitenkin yritettiin. Olin taas melko pian raskaana, vuoto alkoi viikolla 6, mutta ultrassa pienen sydän löi. Odoteltiin kauhussa koska menee kesken vaan ei mennyt, tästä meille tuli tyttö joka on nyt 2v,4kk. =) Melko pian tytön syntymän jälkeen toivottiin toista lasta ja sitten tulinkin aika nopeesti raskaaksi. Viikolla 12 aloin vuotamaan oikein kunnolla ja ultraan jouduttiin. Olin aivan varma et taas meni kesken, mutta sydän pompotti ja tästä meille tuli 1v,4kk poika. Näiden jälkeen olemme saaneet vielä tytön joka nyt 4kk ja tässäkin raskaudessa vuotoja myös. Eli meistä tuli isä ja äiti. Lapsi on suurin lahja elämässä, sen nuo vastoinkäymiset minulle opetti. Toivon sydämestäni kaikille, että joskus saatte sen oman rakkaan vauvan viereenne ja huomaatte, että kaikki yrittäminen oli sen arvoista. Ja ne vauvat jotka olette menettäneet, he ovat aina teidän sydämmissänne, siellä on heidän koti.