Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Byää.... pelottaa keskenmeno koko ajan

Vierailija
16.06.2009 |

ja ahdistaa ja vaikka mitä, vaikka ei se kyllä yhtään auta. Grrr.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
16.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla sama vaiva. :( Lisäksi pelkään kaikkia mahdollisia kehitysvammoja ja rakennevikoja ja elinten puuttumisia ja sairauksia ja epämuodostumia. :(



Ja sit taas pelkään ettei siellä olekaan mitään, että tää on pelkkä tuulimuna. Miten voi olla näin vaikeeta?

Vierailija
2/5 |
16.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mä en jaksa niitä kehitysvammoja pelätä, kun niitä on niin monia. Tai varmaan mä niitä sitten alan pelätä, jos raskaus menee muuten hyvin ja alkaa olla loppuviikot käsillä.



Niin joo, paitsi tietysti alan sitten pelätä sitäkin, että liikkuuko se lapsi tarpeeksi, vai onko se jo kuollut.



Ja sitten kun lapsi syntyy, että onko se sittenkään terve ja iskeekö kätkytkuolema...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
16.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ennenkin annettiin tilkka konjakkia jos keskenmenovaara lääkärin todetessa, se laukaisi jännityksen kohdun lihaksistossa ja varmaan muutenkin rentoutti äitiä. Konjakkia ei oteta kuin se tilkka, jolloin silloiset lääkärit eivät nähneet huolta sen suhteen. Näinä aikoina ollaan toista mieltä, mutta jos tilkalla konjakkia saa keskenmenon estettyä synteettisten lääkkeiden sijaan, niin uskallan sen tilkan ottaa. Ympärillä on paljon ihmisiä, joista osa on keskenmenon välttämiseksi ollut äitinsä kohdusa konjakkitilkan "ansiosta" ja syntynyt aikanaan.



Ei ole näiss' tuntemissani aikuisihmisissä sairauksia tai muuta silmiin pistävää.



- Ajatukset vähän muualle nyt kuin pelkoihin, ajattele kauniita asioita, luota vauvasi hyvinvointiin, valmistele vauvalle kivoja juttuja, vaatteita, tarvikkeita...onnea tulevaan.

Vierailija
4/5 |
16.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

miksi ei ole ikävä raskauaikaa, vaikka kaiken kaikkiaan raskausajat ovat olleet elämäni parasta aikaa. Kolmosen kirjoitus tosi tuttua tekstiä; pelot muuttavat vaan muotoaan, mutta pelon määrä on vakio!



Mutta yrittäkää nauttia raskauksistanne! Se on NIIIIIN ihanaa, kun on salaisuus vatsassa ja sitten joku, joka siellä potkii!

Vierailija
5/5 |
17.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mä en jaksa niitä kehitysvammoja pelätä, kun niitä on niin monia. Tai varmaan mä niitä sitten alan pelätä, jos raskaus menee muuten hyvin ja alkaa olla loppuviikot käsillä. Niin joo, paitsi tietysti alan sitten pelätä sitäkin, että liikkuuko se lapsi tarpeeksi, vai onko se jo kuollut. Ja sitten kun lapsi syntyy, että onko se sittenkään terve ja iskeekö kätkytkuolema...

Kätkytkuolema-ikävaiheen jälkeenkin riittää pelättävää: tapaturmat ja sairaudet vaanivat taaperoa ja leikki-ikäisiä. Itsenäisesti liikkuvat kouluikäiset ovat autoilijoiden armoilla, murrosiässä tulevat sitten kaikenlaiset muut riskit...Äidin osa on murehtia ja kantaa huolta :(

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän neljä kolme