Onko joku pettynyt lapsensa sukupuoleen?

mutta jo rakenneultrassa on selvinnyt, että poika on tulossa. Ekassa raskaudessa olin pari päivää pettynyt rakenneultran uutisiin, tokassa ehkä päivän ja kolmannessa muutaman minuutin. Pojat ovat olleet tosi kivoja ja helppoja, ihania lapsia. Jos vielä neljäs lapsi saadaan, toivonen taas tyttöä, mutta poikakin on erittäin tervetullut ja jotenkin tuttu ja turvallinen.



Joskus nuorempana kuvittelin itseni tyttöjen äidiksi (haaveissa oli yksi, korkeintaan kaksi lasta) eli en olisi uskonut itseäni onnellisena kolmen pojan äitinä.

Toivoin saavani 2-3 tyttöä. Kun eka lapsi olikin poika, niin toivoin poikasarjaa ja sen myös sain. Minusta on täydellistä kun sisarukset on samaa sukupuolta, mutta kyllä mä edelleen joskus haaveilen millaistakohan olisi jos minulla olisikin ne 3 tyttöä :).

esikoista jo odottaessa vauvan olevan tyttö, toisesta toivoin poikaa, oli tyttö. En erityisemmin pettynyt, en vaikka kolmaskin oli tyttö (mies toivoi poikaa). Nyt odotan neljättä, joka on poika, enkä todellakaan tiedä miten vauvaan suhtautuisin... Olen onnellinen kolmen tytön äiti, ja nyt siis tulossa poika. Mies on haltioissaa, itse pähkäilen osaanko edes hoitaa vauvaa...

Kolme tyttöä ja pikkuveli.

Olin ihan kauhuissani, kun ultrassa selvisi nelosen olevan poika. Olin kuvitellut itseni tyttöjen äitinä. Poika on ainoa, jonka sukupuoli oli etukäteen tiedossa ja vähän jopa toivoin "yllätystä" synnytyssalissa. Mutta poika sieltä vaan tuli ja hyvin ollaan tultu toimeen.

Pari yötä sitten kuului pinnasängystä: "Äitin poika", ja niinhän se on, että tämä äiti on kyllä ihan myyty, vaikkei poikia alunperin toivonutkaan.

poika-poika-tyttö

Toivoin poikaa. Nyt mulla on tyttö ja 2 poikaa. Nyt on vaan kiva että on tyttökin.

Toivoin (salaisesti) saavani tytön, ja rakenneultrassa sanottiin olevan selvän tytön. Poika kuitenkin syntyi. En tiedä olinko pettynyt, mut järkyttynyt kun olin orientoitunut tyttöön kuukausikaupalla. Rakenneultrassa asia ei olisi ollut vielä niin iso juttu, sit oisin orientoitunut poikaan. Hassua, että vielä pitkään pojan syntymän jälkeen saatoin nähdä unia siitä, että hän on tyttö, ja unenpöpperössä vauvaa syöttäessäni tuntui jotenkin tosi luonnolliselta että hän oiskin tyttö. Mieli ei ihan helpolla näemmä sit sopeutunutkaan.:)