Mua vaivaa ihan hirveesti oma vartaloni. Ei, en halua

[ Tietystihän jos on aivan rapakunnossa, niin jumppakin on parempi kuin ei mitään, mutta lihasta ei niillä kovin pitkälle pysty kehittämään.

ei pääse kotona, joo. Toisaalta itse en ole ikinä ollut missään rapakunnossa, ihan tavallisessa kunnossa, liikuntaa noin 4 päivänä viikossa. Silti tämä 30 minsan jumppa 5-6 kertaa viikossa on selvästi muokannut vartaloa hyvännäköiseksi.

Toki jos vertailukohta on jokin miss fitness, niin silloin minusta ongelma ei ole kropassa vaan päässä.

kyllä pysty irrottamaan 3 kertaa vkossa 60min + matkat 60min ja siihen vielä suihkut ym. päälle joista nykyään suoriudun kotona. Ellen sitten muuta autotalliani kuntosaliksi kun autokatoskin kuitenkin on ja se riittäisi autolleni....mutta.....onhan tuo ehkä vähän överiä.



Niin, en tiedä mies on kyllä tosi ihana, huomaavainen, kohtelias, kehuu jatkuvasti minua joko ammatillisesti tai muuten vaan älykkääksi, nätiksi jne. Ehkä tunnen tavallaan myös jotain alemmuudentuntoa häneen nähden, ollaan molemmat johtajia mutta hän huomattavasti merkittävämmässä asemassa ja palkkakin taitaa olla melkein tuplat miuun verrattuna. No hän on sentään vaan maisteri ;) tosin aina jaksaa kannustaa että kyllä sä siitä väitöskirjasta selviät kun olet niin tunnollinen, tehokas ja älyäkin riittää. Mutta mutta....kun mun pitäis olla täydellinen ja olen tottunut siihen että asiat ovat omassa kädessä mutta en kyllä keksi miten saan itseni sellaiseksi kuin haluan ja taitaa olla nii ettei noille raskausarville kukaan muukaan voi mitään??



ap

oikeasti halua mennä uimahalliin tiirailemaan (olen toki nähnyt monia ikäisiäni naisia) eikä minua hetkauta millaiset selluliitit keskimäärin on, kun haluaisin olla itseni takia jotain ihan muuta.





ap

ihminen piilottaa itseltään elämänsä todelliset ongelmat keskittämällä kaiken energiansa ja huomionsa johonkin olemattomaan "ongelmaan". Ap:llä on ikäisekseen kroppa josta voi ihan takuulla olla ylpeä ja iloinen, noilla mitoilla ja juoksuharrastuksella. Joten terapia on seuraava osoite, unohda liikunnan lisääminen tai mikään muu kuvitelma siitä minkälaisena olisit onnellinen.

niin lasten, työn kuin taloudenkin puolesta. Ainoastaan vartaloni on se joka saa minut alakuloiseksi vaikka muuten iloista sorttia olenkin.



ap

että ap taitaakin olla provo :D sori jos ootkin ihan todellinen henkilö, mutta kaikki mitä kirjoitit kuulostaa niin hyvältä, siis sullahan on kaikki asiat aivan reilassa. Turhaan itket siis. Jos sulla on raskausarpia, so what, sähän olet ollut RASKAANA. Ja vielä kolme kertaa.



Keskity tärkeämpiin asioihin.

Olen kyllä onnellinen nyt kun elämä on mallillaan niin lasten, työn kuin taloudenkin puolesta. Ainoastaan vartaloni on se joka saa minut alakuloiseksi vaikka muuten iloista sorttia olenkin. ap

psyyke katsoo että nyt olisi aika ruveta ottamaan esille käsittelemättömiä asioita, jotka ovat aikaisemmassa vähemmän seesteissä vaiheessa jääneet huomiotta. Psyykessa on vaan suojausmekanismeja, jotka samanaikaisesti pyrkivät estämään asioiden tietoisuuteen tulon, sillä käsittelemättömät asiat on usein kipeitä. Johonkin sen se esille pukkaava paha olo kuitenkin laitettava, joten puolustumekanismi suuntaa sen johonkin triviaaliin juttuun, johon kaikki paha olo keskitetään. Se ei kuitenkaan ole se asia, joka sinua OIKEASTI hiertää, vaan sen varaventiili.

on lapsesta asti niin tottunut olemaan huolissaan, surullinen, masentunut tms., ettei osaa olla muuten. Päässä ei yksinkertaisesti ole mallia sille millaista on kun kaikki asiat on kohdallaan eikä ole mitään murhedittavaa, pelättävää, parannettaa. Tuntematon on ihmiselle pelottavaa, joten huolenaihe etsitään sitten jostain, vaikka väkisin.

kotiinkin saa ostettua isompia kuin 1 kilon painoja, alussa pärjää hyvin niilläkin. Menee pitkään ennen kuin tarvitsee mitään sadan kilon painoja tms.

Itse teen reiluilla käsipainoilla kotona "jumppaa" eli ihan kuntosaliliikkeitä + vatsalihaksia + punnerruksia, lisäksi käyn lenkillä. Hyvin on jo alkanut esim. käsivarret muotoutumaan, ja juokseminen on sulattanut sellua takapuolista ja hoikentanut reidet.

kotiinkin saa ostettua isompia kuin 1 kilon painoja, alussa pärjää hyvin niilläkin. Menee pitkään ennen kuin tarvitsee mitään sadan kilon painoja tms.

Itse teen reiluilla käsipainoilla kotona "jumppaa" eli ihan kuntosaliliikkeitä + vatsalihaksia + punnerruksia, lisäksi käyn lenkillä. Hyvin on jo alkanut esim. käsivarret muotoutumaan, ja juokseminen on sulattanut sellua takapuolista ja hoikentanut reidet.

niin varmaan kaikilla naisilla on selluliittia ja se ei kyllä miehen saantia vaikeuta, saatikaan elämään. Samoin jokaiselle äidille ihan varmasti on tullut niitä raskausarpia. Se kuuluu osaksi elämää elämän kaarta ja äitiyden ihanuutta. Ei varmastikaan kukaan mies odota että 37 vuotiaana on 18 vuotiaan vartalo ja jos odottaa niin sitten miehessä on se vika.



Pitää osata itseään rakastaa sellaisena kuin on. Painoa sinulla todellakaan ei ole liikaa, joten nyt vain positiivisenpaa mieltä kehiin ja turha itsekriittisyys pois.



Stemppiä!

Mulla on perse kuin leivinuuni ja totuus on, että mun itsetuntoni ja itsevarmuuteni on kasvanut samaa tahtia perän kanssa. Pakko, muutenhan tästä olis tullu mitään, kun ei kaupoistakaan saa vaatteita. Miten muuten tän voi ottaa kuin huumorilla?

LOISTAVA asenne :) Tulet pärjäämään elämässäsi :)

käsitit sitten vissiin tahallasi väärin.



Lauseessa "kotiinkin saa ostettua isompia kuin 1 kilon painoja, alussa pärjää hyvin niilläkin" tarkoitan että niillä isommilla painoilla mitä kotiin on myös mahdollista hankkia, pärjää hyvin. En viitannut noihin yhden kilon painoihin

kolmekymppinen nainen. Ylipainoa ei ole tippaakaan ja vaatteet päällä näytän todella hyväkroppaiselta. Juuri tästä johtuen minua inhottaakin oma vartaloni, häpeilen sitä enkä halua esim. vaihtaa vaatteita jossain pukukopissa muiden nähden, tai kävellä rannalla bikineissä.

Minulla on nimittäin todella paljon raskausarpia, sekä selluliittia takapuolesta polviin asti, ja se näkyy ilman puristamistakin kun vain seison paikallani.

Koska näytän vaatteet päällä niin hyvältä, ihmiset olettavat että olen hyvännäköinen ilmankin, ja sitä en todellakaan ole. Tämä aiheuttaa minulle jatkuvaa stressiä ja painetta, vaatteet on aina mietittävä tosi tarkkaan ettei sellut näy. Kesällä en voi pitää lyhyitä hameita yhtään, niiden kanssa istuessa jalat näyttävät ihan hirvittäviltä, vielä kun verisuonetkin kuultavat ihon läpi :(



Joten kyllä hoikillakin voi olla ulkonäköön liittyviä itsetunto-ongelmia, ei se ole vain lihavien yksinoikeus. Kadehdin sellaisia uhkeita, mutta kiinteitä naisia, joilla on tosi naiselliset muodot ja osaavat korostaa niitä. Heillä ei mikään hylly ikävästi vaikka on mistä tarttua kiinni, toisin kuin minulla hyllyy ja roikkuu kaikki :(

todellakaan tule raskausarpia!! Ystäväpiirissäni on tällaisia eikä itsellenikään ole kahdessa raskaudessa tullut, murroiässä reisiin tosin tuli muutama.



Joten please, ei yleistetä.



Ps. En ole täydellinen, minulla on selluliittia persiissä :)