Lue keskustelun säännöt.
miten tuo kotisynnyttäjä on osannut laittaa minuutilleen kellonajat tuohon syn.kertomukseen
19.12.2008 |
jos on siellä vessan lattialla maannut? minuutilleen kellonajat, mä tiesin ehkä parin tunnin tarkkuudella synnytyksessäsi kellon, jos olin kattonut että on 5 niin jonkin ajan päästä saattoi olla jo 7
Kommentit (15)
kännykästä myöhemmin kun katsoo lokista milloin on viestit lähettänyt tai soittanut ei ole vaikeaa ollenkaan.
Tällaisen selityksen keksin heti kun luin sitä kertomustaan. Välillä siinä ei ollut aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä aluksi se ilmeisesti kirjas vihkoon supistusten välejä (hiukan hankalaa likomärkänä) mutta on siellä minuuttiaikoja vielä senkin jälkeen kun hän ilmoitti lopettaneensa sen.
mun omassa synnytyksessä mä tuijotin kyllä kelloa tiiviisti koko avautumisvaiheen ajan, odotin supistuksia ja laskin sekunteja seuraavaan, mutta jälkeenpäin ei ollut mitään mielikuvaa siitä, mitä mihinkin kellonaikaan tapahtui.
kirjailet minuutteja ylös?
en ymmärrä, sairaalaanlähtöajat yms kaikki kirjattuna minuutintarkkana
tuskin koko aikaa on paperi ja kynä kädessä
surullinen tarina kyllä, toivon että joku sanoisi hänelle ettei kannata näitä asioita levitellä netissä vaan kannattaisi sulkea se tietokone ja surra ihan oikeasti eikä netissä
Mistä te idiootit kuvittelette tietävänne paremmin mikä on oikea tapa surra kuollutta lasta? Oletteko itse kokeneet saman?
Vaikka olisittekin, ette voisi tietää, mikä on jollekin toiselle ihmiselle oikea tapa käsitellä tällaista tapahtumaa.
Olette itse säälittäviä ressukoita, hommatkaa oma elämä ja eläkää sitä sen sijaan että repostelette täällä toisen surulla.
kuin kotona katsellen sen saman vessan ovea, jossa lapseni menehtyi. En pystyisi enää koskaan palaamaan siihen asuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että yksityisimmän surunsa levittäminen kaikkien reposteltavaksi ei välttämättä ole hirveän hyvä idea. Shokkivaiheessa sitä koko tunneskaalaa ei ole ihan tajunnut vielä mutta jos tulee katumapäälle niin netistä ei saa kerran kirjoitettua kirjoittamattomaksi. Vielä kun on tällainen tapaus jossa surijaa voidaan helposti syyllistää niin mitä julkisemmaksi surunsa tekee sitä haavoittuvammassa asemassa on kun asiaa voi kommentoida kuka tahansa mistään mitään tietämätön ja ymmärtämätön. Toki tukeakin voi saada netistä, mutta surijan ei kannattaisi luopua yksityisyydestään liian hätäisesti.
Mistä te idiootit kuvittelette tietävänne paremmin mikä on oikea tapa surra kuollutta lasta? Oletteko itse kokeneet saman?
.
En ole kokenut samaa. Menin ihan sairaalaan synnyttämään enkä leikkinyt kotona asioilla joita en osaa hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua harmittaa hänen puolestaan kun asiasta keskustellaan TÄÄLLÄ ja laitetaan linkkejä... Okei, myönnän et keskustelen nyt itsekin... Mutta hänhän on kertonut asiasta 'ystävilleen' tuolla Cosmon sivuilla, ei täällä. Itsekin kirjoittelen erääseen ryhmään, eikä kyllä ole tullut mieleen, että joku niitä juttuja saattaisi linkittää muuallekin. Tiedän kyllä, että se on mahdollista, joten olen tarkka, mitä itsestäni kerron, mutta silti, voisivat nämä linkittelijätkin vähän miettiä, mitä ja minne levittelee...
jokainen äiti on paras omalle lapselleen jne jne
Seiskan kestotilaajamammat ovat niin ymmärtäväisiä, ketään ei saa tuomita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joita pääsee lukemaan kuka tahansa. Siksipä juuri kannattaisi olla vähän varovainen netin suhteen kun on kohdannut suuren kriisin. Privaviestit olisivat parempi tapa suruviesteihin.
että mitä nettiin laittaa, se on täysin julkista ja se pysyy jossain ikuisesti. Kirjoittaja ottaa ihan riskin tähän ruotimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kommentoinut tapahtumaa. Profiiliaan on päivittänyt viimeksi eilen ja siellä lukee yhä LA 15.12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kyllä tuo on ihan mahdollista ja hyvin onnistuu. Minua se auttoi jaksamaan supistuksesta toiseen. Laskin myös supistuksien välejä ja kirjaamalla jokaisen ylös myös näin, koska supistukset alkoivat tieentymän. Sairaalassa lapseni toki synnytin, mutta olin kotona niin kauan kun tuntui hyvältä.
jos on siellä vessan lattialla maannut? minuutilleen kellonajat, mä tiesin ehkä parin tunnin tarkkuudella synnytyksessäsi kellon, jos olin kattonut että on 5 niin jonkin ajan päästä saattoi olla jo 7
ennen sairaalaan lähtöä ja se samainen vihko oli miehellä vielä salissa. Mies siellä hermostuksissaan kirjasi jokaisen koneen piipahduksen ylös, kun ei vaikeassa synnytyksessä avuttomana muutakaan osannut taka-alalla tehdä.