Mitä mun pitäisi tehdä?

ja keskustella miehesi kanssa pitkään ja hartaasti siitä mitä elämältänne haluatte.



Jos haluat naimisiin ja lapsia, sinun täytyy kysyä mieheltäsi haluaako hän samoja asioita. Ja haluaako hän niitä sinun kanssasi.

Parisuhdetta voi aina yrittää itse piristää erilaisilla kivoilla jutuilla. Tai sitten hakeutua ammattiauttajalle.

Minä olin ikäisenäsi samanlaisessa tilanteessa. Olimme seurustelleet kolme vuotta, asuneet yhdessä miltei koko ajan. Suhteessamme oli paljon ongelmia, joita hankala "ratkaista".



Mutta minä halusin miehen kanssa naimisiin, lapsiakin. Mies aina empi, ei kosinut, vaikka tiesi, että naimisiinmeno olisi minulle tärkeää (hänellä yksi avioliitto takana).Kriisejä oli paljon, mutta yksi kriisi sitten päättyi siten, että mies kosi. Pakotettuna kai:-)



Avioliitto ei sinällään muuttanut mitään, eikä tietenkään ongelmia ratkaissut. Lapsi syntyi parin vuoden päästä ja toi suhteeseemme uusia haasteita.



Nyt olemme jonkinlaisessa käännekohdassa. Jos olisimme eronneet silloin muutama vuosi sitten, en tiedä missä olisin. Nyt olen kuitenkin iloinen siitä, että olen saanut ihanan lapsen ja olen vielä suht nuori.



Puhu miehesi kanssa vakavasti. Älä jää suhteeseen, joka ei pitkällä tähtäimellä anna sinulle sitä, mitä haluat. Ja mieti todella, haluatko lapsia tämän miehen kanssa. Sinä olet vielä nuori, vaikka 30v. voi joistakin tuntua vanhalta:-) Ei kuitenkaan kannata "tuhlata" aikaa epätyydyttävässä suhteessa.

Jos lähteminen olisi helppoa, olisin varmaan jo lähtenyt. Parhaat 30+ miehet on kuitenkin jo viety ja markkinoilla hieman "hiljaista". EN halua missään tapauksessa jäädä yksin ja lapsettomaksi joten joudun pohtimaan tyytymistä siihen mitä minulla jo on.



Ehkä toivon liikoja. En tiedä. Haluaisin olla onnellinen.



ap

Ystäväni 37 v tapasi 1,5 v sitten miehen, 2 kk myöhemmin oli eka lapsi tulossa, 4 kk syntymän jälkeen sai toinen alkunsa.



Toinen ystäväni alkoi 23 v seurustelemaan miehensä kanssa. Miehellä oli takana ihan oikeesti kaikkea ei kivaa, siis parisuhteissa ja ei halunnut vakiintua, mutta eivät siis olleet muittenkaan kanssa. Nainen sanoi hän haluaa 30 vuotiaana naimisiin, sen jälkeen lapsia, mitä sinä haluat ? Mies normaalit tässä on ihan hyvä olla, mitä sitä muuttamaan ja ystäväni pysyi kovana. Antoi ns määräajan ja ennen kuin aika umpeutui, mies kosi. Nyt heillä on 2 lasta, avioliitto ei ole muuttanut mitään, mutta mies ei yksinkertaisesti tajunnut että ystäväni todellakin halusi naimisiin.



Tee samoin, keskustelkaa mitä haluaisitte. Sitä paitsi miehiä on maailma täynnä, eli huonoon parisuhteeseen ei tarvi jäädä sen takia ettei halua olla yksin. Rakkaudesta avioliittoon mennään.

Turvallinen ja hyvä vaihtoehto on yleensä myös tylsä. Tarkoitan sitä että villi taiteilija boheemi on toki ihana ja yllätyksellinen, mutta ei osaa maksaa laskujaan, saattaa kadota viikoksi johonkin jne. Eli asioilla on kaksi puolta.



Olen myös huomannut, että moni nainen 30-vuoden kieppeillä havahtuu siihen että "muilla on" sitä ja tätä, mutta miksi verrata itseä muihin jos kaikki on hyvin?



Sama juttu lasten hankkimisen kanssa, 30-vuotiaana tajutaan ettei ole enää kamalasti aikaa saada lapsia ja iskee "paniikki". Mutta sinänsä aihetta paniikkiin ei ole, sillä käsittääkseni esikoisten saavien äitien keski-ikä on 28-vuotta? Aika korkea kun ajatellaan että tuossa on mukana muös kaikki teini-äidit ymv. ---> moni saa esikoisensa vasta liki 40-vuotiaana.



Aikuisiällä on myös se juttu, että yleensä ihminen TIETÄÄ mitä haluaa. Eli jos eroaa, niin se uusi suhde (olettaen että sellainen oikea kumppani löytyy;)yleensä etenee rivakammin mitä nuorempana. Ja ylipäätään ei ole sellaisia kriisejä ja mustasukkaisuutta ymv. mitä teininä, vaan tiedetään mitä halutaan ja ei tuhalata aikaa turhanpäiväisiin asioihin/suhteisiiin, vaan kun napsahtaa niin napsahtaa ja homma etenee pikavauhtia (toki jos lapsia, niin silloin edetään hitaammin)

Tutulta kuulostaa. Noinhan se menee, kun oravanpyörä jää päälle ja arki vie mennessään.



Suhdetta pitää hoitaa ja huoltaa. Koska olet viimeksi käynyt treffeillä miehesi kanssa? Koska olette käyneet viimeksi jossain matkalla? Teettekö pieniä romanttisia juttua? Onko teillä yhteisiä tavoitteita, suunnitelmia jne.? Pitäisikö teidän hankkia esim. uusi asunto, tehdä remonttia tms?



Pitkässä suhteessa arki jää helposti päälle ja pitäisi osata välillä repäistä.



Toiset vaihtavat suhdetta tiuhaan juuri tuossa vaiheessa, kun arki alkaa viedä mennessään ja ns. ensihuuma-aika on ohi. Toiset haluavat aina elää siinä ns. ensihuuma-ajassa, kun kaikki on kivaa.



Juttele miehesi kanssa ja kannattaa vaikka lukea joku parisuhdekirja. Itse kerran luin ja se oli kuin suoraan meidän suhteesta kaikkine syklineen. Avasi kyllä silmät ja nyt ollaan taas nousuhuumassa. Taidetaan mennä ns. 7 vuoden sykleissä. Yhdessä ollaan oltu nyt 15 vuotta (ja nyt siis menossa hyvä jakso).



Ei mikään suhde muutu, ellei molemmat sitä halua ja ole valmis tekemään töitä sen eteen. Jutelkaa asioista ja tehkää konkreettisia tekoja (pienetkin riittää). Hankkikaa elämyksiä ja rakastukaa toisiinne joka päivä uudestaan (kyllä se rakkauskin sieltä leimahtaa, jos sitä on joskus ollut, eikä suhteessa ole mitään isoja ongelmia esim. alkoholi tms.)



Kyllä se siitä, kun ottaa asenteen, että tästä suhteesta tulee vielä hyvä ja tekee töitä sen eteen.

Mielestäni kaikki ei ole hyvin, jos pitää miettiä aktiivisesti sitä onko onnellinen ja haluaako sen tutun ja turvallisen kumppanin kanssa olla lopun ikäänsä. Kyllä sen vaan tietää aika nopeasti miettimättäkin, kun sen oikean on tavannut. Ja silloin myös moni muu asia naimisiinmeno ja lapset loksahtaa kohdalleen kuten pitääkin. Aina pitkästä suhteesta on vaikea lähteä, niin helppoa olisi vaan jäädä siihen turvalliseen arkeen, jonka toinen tarjoaa. Ja mitä enenmmän aikaa menee sitä vaikeampaa lähtö on. Kuitenkin tässä on vaan yksi elämä, ja ainakin omasta mielestä on tolkutonta haaskausta, jos sen kuluttaa siihen että ei voi olla oma itsensä, toteuttaa niitä haaveita, joista on haaveillut ja ennenkaikkea jos pitää kadehtia muiden onnea vaikka itselläkin olisi kaikki edellytykset saavuttaa ja saada niitä samoja asioita. Kun vaan se oikea ihminen löytyy. Rakkaudentäytteisessä parisuhteessa, jossa ei tarvitse yhtään miettiä onko vieressä oikea kumppani vai ei, on äärettömän ihana olla, ja kaikilla on siihen edellytykset, mutta vaikeita päätöksiä se välillä vaatii. Itse sinun tilallasi lähtisin kulkemaan nyt omia polkuja avoimin mielin, vapaita, ja varmasti sopivampiakin miehiä kun on maailma pullollaan, ja kun sellaisen kohtaa, miettii vaan miksei lähtenyt jo aiemmin, kun näkee mitä oikeasti onnellinen parisuhde parhaimmillaan on.

Haluaisin paria juttua kommentoida. Ensinnäkin, pitkästä suhteesta lähtiessä ei jätä vain miestä (ainakaan tässä tapauksessa) vaan pitää jättää taakseen kaikki hänen mukavat sukulaisensa ja myös yhteinen kaveripiiri, joka meillä on. Asiat siis muuttuvat ja paljon, joten ei ole niin yksiselitteistä lähteä.



Toinen asia on se, että ei kannata jäädä rakkaudettomaan liittoon ym. pitää etsiä oikeaa kommentit. Näitä vissiin enimmäkseen sanovat oikein onnellisissa liitoissa olevat. Ihan oikeastihan voi käydä niin, että en ikinä löydä mitään parempaa ja joudun joskus tyytymään varattuun tai jo lapsia hankkineeseen mieheen ja sitä en todellakaan halua.



Taidan kyllä nyt rypeä itsesäälissä, mutta miksi juuri minä en ole löytänyt onnellista parisuhdetta??!



ap

ainoastaan MIES se joka sinut voi tehdä onnelliseksi ? oletko tyytyväinen omaan itseesi ? olet itse vastuussa onnellisuudestasi, ei yksin mies tai parisuhde. mikä nykyisessä elämässäsi mättää ? pistä asiat paperille. sitten ratkaisuehdotuksia ja suunitelmia miettimään.

Vaikka pienenä haaveilikin jostakin perhe-elämästä, niin aikuisena tietää, että elämässä on niin valtavan paljon muutakin tavoiteltavaa ja onnellistuttavaa.

On ihan OK pelätä muutoksia ja kököttää huonossakin suhteessa, kun ei tiedä millaista arki on jos sen suhteen lopettaa. Voit itse valita mitä teet, ap.