Inhottaa eronneet ja karanneet, jotka juoksevat rakkauden perässä.

Muutin erilleen lapseni isästä lapsen ollessa lähemmäs 1v ja uuden miehen kanssa muutin yhteen lapseni ollessa 1½v, eli nopeaa toimintaa. Kuitenkin uusi mieheni kohteli lastani kuin omaansa ja nykyisin minulla on lapsia 4kpl. Nykyisen mieheni kanssa 3 ja esikoinen edellisestä liitosta. Päivääkään en ole valintaani katunut. Mieheni on edelleen pääasiallinen isä myös esikoiselleni. Biologinen isä tapaa lastaan milloin huvittaa, usein menee kuukausia tapaamatta. Onneksi lapseni saa isästään huolimatta kasvaa "normaali perheessä". Menee syksyllä kolmannelle luokalle kouluun. Kertoo mm. kavereilleen, että hänellä on kaksi isää. Kutsuu myös miestäni isäkseen ja hänhän hänelle on enemmän isä arjessa ollutkin.

Niinhän se menee että kaikki eronneiden lapset on häiriintyneitä ja liitosssa elävien lapset niitä tasapainoisia ja normaaleja, eikö?



Kärjistetään nyt lisää: Myyrmannin räjäyttäjä, kouluampuskelijat. Olivatko eroperheiden lapsia? Juu eipä taineet olla..



Tämän voi laittaa samaan kategoriaan kuin muslimit on terroristeja, mustat rikollisia, romaanit varkaita, poliitikot valehtelijoita jne.



Tulee mieleen väkisinkin että näiden ketjujen aloittajat ovat itse onnettomassa liitossa josta ei uskalleta lähteä. Eletään pelossa ja ahdistuksessa. Sitten syödään kaikkia muita joilla on ollut munaa irtautua huonosta suhteesta, pärjätä yksin ja antaa lapsille onnellisempi tulevaisuus.

toivon, että sinun lapsesi eivät ole minun lapseni ystäviä, sillä jossain vaiheessa epäkypsä ja vihainen suhtautumisesi siirtyy lapsiisi. Ja sellaisten ihmisten kanssa en toivoisi kenenkään joutuvan seurustella tahi tehdä töitä.

Ja säälin sydämestäni sellaisen opettajan oppilaita, jotka joutuvat herkässä iässä päivittäin tekemisiin noin järkyttävästi yleistävän opettajan kanssa. Kerro hieman lähemmin, missä koulussa ko opettaja toimii, niin voimme yrittää saada tehtyä hänestä ilmoituksen - tuollaiset opettajat olisi välittömästi vapautettava tehtävistään.

Minä muuten en ole yh. Mutta minä häpeäisin silmät päästäni, jos edes mieleeni pälkähtäisi syyllistää yhtä ryhmää sellaisenaan, osoittaisihan se vain ja ainoastaan, että minussa on jotain pahasti vialla.

Ja jos halutaan eritellä kysymystä hieman syvemmältä, voisi heittää kysymyksen ilmaan: eivätkö ne ihmiset, jotka kotonaan saavat tuplamallin (lue: biologiset isä ja äiti) häiriintyneeseen suhtautumiseen muihin ihmisiin, ole pikemminkin vaarassa häiriintyä itsekin ja muodostumaan ongelmatapauksissa koulussa kuin onnellisen ja tasapainoisen uusperheen tai yh:n tenavat? Mietipä tätä ja opi aikuiseksi. Ja jos miehessäsi ja sinussa ei ole muuta hyvää kuin että voitte kehua olevanne "yhä" yhdessä (tämä kun paistaa kirjoituksestasi läpi), niin huonosti ovat asiat teidän perheenne lapsilla ja heidän tulevaisuudessa.

viimeistään, kun lapset tulevat varhaisteini-ikään ja mies löytää jonkun vähän mukavamman naisen.....sittenhän voi elellä ilman rakkautta loppuelämäsi, kun sinua niin inhottaa rakkauden perässä juoksijat.

Ensinnäkin aikuisen pitäisi ennen naimisiin menoa ja perheen perustamista kyetä näkemään minkälaisen ihmisen kanssa on menossa naimisiin tai muuttamassa yhteen. Ettei tarvitse sitten käydä myöhemmin vinkumaan, että tuo tyyppi ei ole mulle ollenkaan sopiva.

Toisekseen tänä päivänä ihmiset eroaa mun mielestä todella heppoisin perustein. Tottahan se arki jokaiseen parisuhteeseen aina jossakin vaiheessa astuu kuvioihin. Jatkuvaa intohimoa ei voi vaatia. Parisuhde on usein lähenemistä ja loittonemista. Välillä se toinen tuntuu tosi rakkaalta ja välillä ei. Minun mielestäni on tyhmää, että ihmiset eroaa aallonpohjalla eivätkä malta jäädä katsomaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

kolmannekseen jokaisen ihastuksen perään ei tarvitse lähteä. Jos se naapurin äijä on kuuma tapaus niin ihailla saa mutta miksi lähteä rikkomaan omaa perhettään kosteiden pikkupöksyjen vuoksi?



Vaikka olenkin eroja vastaan olen myös ehdottomasti sitä mieltä, että eronneiden lapsista ei automaattisesti tule niitä ongelma tapauksia. Niin monet muutkin asiat vaikuttavat lasten hyvinvointiin kuin se ero.

Kuten se, että miten kypsästi aikuiset pystyy käyttäytymään eroprosessin aikana ja kuinka paljon vanhemmat tukevat lapsiaan. Onhan se ero lapsille suurempi kriisi kuin aikuiset usein uskaltavat myöntää mutta rakentavalla tavalla siitä on mahdollisuus päästä yli ilman lieveilmiöitä.

Mistä sinä tiedät että erotaan heppoisin perustein? Mistä sinä tiedät mitä seinien sisäpuolella tapahtuu?

Yleensä niitä kulisseja pidetään pystyssä viimeiseen saakka eikä ulkopuoliset tiedä asioiden todellista laitaa.

Ei minunkaan läheiset tiedä että mies muuttui täysin lasten synnyttyä ja alkoi viettämään teinielämää. Petti toistuvasti, valehteli, oli peliriippuvuutta ja alkoholismia. Alistamista ja kontrolloimista. Useiden pettämisien jälkeenkin otin takaisin kun ei voi erota hepposin syin vaan on yritettävä pitää sitä helvettiä kasassa lasten takia. Mies myös pelasi rahat niin että jouduin lainaamaan ruokaan rahaa, lainanlyhennykset jäi maksamatta joten talo meni. Se mies josta erosin on täysin tuntematon. Sellaisen kanssa en ainakaan naimisiin mennyt. Harmi etten omista edeltävän ennustajanlahjoja.

Kyllä munkin kavereille ja perheelle tuli ero yllätyksenä. Eivät tule koskaan tietämään missä kidutuksessa elin vuosia.

ei kukaan huvikseen eroa. Ero on aina raskas päätös molemmille osapuolille sekä lapsille. Elo eron jälkeen on erittäin raskasta, siinä sitä yrität luovia taloudellisesti eteenpäin ja tunne-elämä on sekaisin ja lasten tapaamiset yms. Monilla menee koti alta ja on aloitettava nollasta.



Joten ihmisen joka ei ole eronnut on ihan turha tulla tänne jeesustelemaan hepposista perusteista, kyllä se siperia opettaa ja avaa silmät.

Monet ystäväni ovat eronneet ja oikeasti halunneet olla yksin. Jos ovatkin jotain tapailleet, on se tapahtunut lapselta salaa pitkään ja isäpuolia on elämään ilmestynyt maksimissaan yksi.



Toisaalta tiedän taas tapauksia, joissa juuri rikotaan herkässä iässä olevat lapset vaihtuvilla "isukeilla". Mietin juuri yhtä puolituttua naista, joka erottuaan on asunut neljän miehen kanssa jo yhdessä ja murrosikäiset pojat on ihan sekaisin.

osa ns. ongelmaoppilaista on ongelmaoppilaita neurologisista syistä. Heillä on adhd, add, asperger jne. Diagnoosit ovat nykyään varsin yleisiä ja heti kun lapsella on ongelmia keskittymiskyvyssä, oppimisessä tai käytöksessä aletaan epäillä ja tutkia neurologisia ongelmia.

huonosta suhteesta on kunnioitettava ja voimia vaativa teko. Itse en todellakaan usko "liian helposti" - eroamiseen.

Mutta se miten käyttäytyy eron jälkeen onkin toinen juttu. Fiksut ihmiset eivät muuta erosta seuraavalla viikolla uuden miehen luokse tai esittele jokaista "yhden illan Toivoa" lapselle potentiaalisena isäpuolena. Fiksu ihminen on oppinut yhdestä "virheestään" (esim. jonkun edellä mainitun kirjoittajan täydellinen virhearviointi miehestään) ja toimii sen mukaan.

tarjokkaita lohduttajia oli ihan yllinkyllin - kumma kyllä useimmat "onnellisesti" naimisissa olevia mua nuorempia miehiä:) Kolme vuotta katselin sitä touhua ennenkuin tapasin nykyisen mieheni (vapaan) ja perustin uusperheen hänen kanssaan. Nyt jo 13 vuotta takana yhteistä auvoa. Lapsista ei tullut ongelmatapauksia, kolmaskin pääsi juuri M:n papereilla yo:ksi ysin keskiarvolla. Eli älä turhaan yleistä:)

säälittää vain lähinnä sellaiset ihmiset

kun eivät ole ollenkaan ongelmallisia tapauksia, vaikka äitinä on eronnut ja karannut ja heti uuden uusperheen perustanut kamala ihminen (ja vielä opettaja!)? Molemmat lapset ovat opettajiensa mukaan oikein mukavia tapauksia ja yleisesti ottaen pidettyjä lapsia. Johtuisikohan mahdollisesti siitä, että osaa ajatella oman onneni lisäksi myös lapsiani ja panostan heidän kasvatukseensa. Uusi mieheni ei ole mikään kusipää, vaan kohtelee lapsiani takuulla paljon paremmin kuin monen lapsen oma isä.

naisia vaan tapauksia, jotka metsästävät koko ajan. Työkaverilla kahta sarjaa muksuja, kokoajan vaihtuvat miesyhtävät ja aina pitää joku ukko löytää, jos entisen kanssa kariutuu.



Ja siitä heppoisin perustein eroamisesta: kyllä moni eroaa ihan heppoisin perustein! Kun arki tulee vastaan, kamat kasaan jne. Kyllähän tästä on paljon lehdissä ollut juttua. Eroaminen on helppoa ja enää ei ole häpeällistä olla eronnut, yh jne. Mun yksi tuttu kanssa vaihtaa miestä kun heti alkaa ahdistaa. Liian vähän seksiä tai ei sitä tai tätä. Kohta kolmannelle ukolle lapsi...

Kyllä monet nykyään eroaa liian heppoisin perustein. Ei kaikki mutta monet. On olemassa monta perhettä jotka hajoaa väkivallan,alkoholin tai pettämisen vuoksi yms. Näissä tapauksissa erolle on isompi syy. Silti ihan liian monet oikeasti eroaa,koska ei vaikka enään olevinaan rakasta miestään tai vaimoaan tai koska ruoho vaikuttaa vihreämmältä aidan toisella puolella yms.Oma äitini erosi uskonnon vuoksi. Tästä tuli riitaa ja siksi lähti. en pidä tänäkään päivänä ratkaisua kovinkaan järkevänä,mutta silti ihan ok nuori nainen vaikka vanhemmat on eronnut. Olen surrut asiaa ja päässyt sen yli,mutta olen kovasti eroja vastaan varmaan juuri vanhempieni eron vuoksi. Tiedän miten kovasti vanhemmat voivat vihata toisaan ja käännyttää lapsiaankin toista vanhempaa vastaan. Uskon että vanhempien eroamiset saattavat oikeasti aiheuttaa pahat tramat joillekkin lapsille. Kuitenkin se saattaa olla niin että jompi kumpi vanhemmista hylkää oman lapsensa eikä halua enään edes tavata.Yhdessä ollessa on oikeasti sopeuduttava siihen että välillä on tosi ihanaa,ihan kivaa,ok,ärsyttävää,tylsää,raivostuttavaa. Siinä on kaikki sävyt pelissä,mutta pohjalla kuitenkin on rakkaus joka sitoo yhteen.Minulla on muutamia ystäviä jotka ovat eronneet vaan koska eivät enään olleet rakastuneita vaikka muuten meni hyvin. En ymmärrä heitä. Sitten joo ovat löytäneet uuden onnen heti parin kk:n päästä. Lapset ovat ihan sekaisin koko hommasta. Koitetaan pitää perheet kasassa ja muistaa että me naimisissa olevat ollaan luvattu rakastaa ainakin siihen kuolemaan asti.

eivätkä koe elämäänsä niin turvallisiksi, että uskaltaisivat joskus kiukutella. Pelkäävät negatiivisten tunteiden näyttöä, ettei äitikin hylkää heitä.

kun eivät ole ollenkaan ongelmallisia tapauksia, vaikka äitinä on eronnut ja karannut ja heti uuden uusperheen perustanut kamala ihminen (ja vielä opettaja!)? Molemmat lapset ovat opettajiensa mukaan oikein mukavia tapauksia ja yleisesti ottaen pidettyjä lapsia. Johtuisikohan mahdollisesti siitä, että osaa ajatella oman onneni lisäksi myös lapsiani ja panostan heidän kasvatukseensa. Uusi mieheni ei ole mikään kusipää, vaan kohtelee lapsiani takuulla paljon paremmin kuin monen lapsen oma isä.

uusperheissä lapset ottavat mittaa ihan kuten perusperheissäkin - ei se kiltteys ja mukavuus tarkoita sitä että he pelkäisivät näyttää tunteitaan menettämisen pelossa:) Sattuvat vaan olemaan normaaleja hyvinkasvatettuja lapsia/nuoria. Meillä lapset (nyt jo täysi-ikäisiä) ovat todenneet monta kertaa että vasta eron jälkeen ovat nähneet äidin nauravan - ilmeisesti ensimmäinen ihan kunnollinen ja normaali avioliittoni oli todella onneton! 13 vuotta sinnittelin ja onneksi sitten totesin että onnellinen äiti on tärkeämpi lapsille kuin onneton perusperhe. Uusperheen myötä lapset saivat ihanan rakastavan isäpuolen ja ihanan pikkusiskonkin.