En ymmärrä vauvan KANNISKELUA hoitomuotona

muut keinot on jo käytetty eli toisin sanoen on saanut maitoa, vatsavaivoja on yritetty lievittää kaikin keinoin jne. vauvan kanniskelu olisi sitten jotenkin väärin. Ja toiset taas sanovat ettei vauva voi koskaan saada liian vähän läheisyyttä ja syliä eli itse en taas usko tuosta kantamisesta olevan mitään haittaa, tuskin kuitenkaan suurin osa tällä kantamisella tekee niin, että kulkee huoneesta toiseen "jumputtaen" vauvaa rallatellen, eiköhän se kantaminen hoideta ihan toisella tapaa.

esikoisella. heti huuto alkoi jos pysähtyi. ja kyllähän ne on masussa tottuneet siihen että ovat liikkeessä. meidän vanhin halusi myös että vaunut liikkuu. luulen eyyä juuri tästä masussa olleesta samankaltaisuudesta on kysymys.



kaikki kannattaa tehdä vauvalähtöisesti. mkä on parasta juuri sille yksilölle eikä niin kuin joku toinen äiti sanoo tai kirjoittaa...

On vanhempia, jotka mieluummin kantaa lastaan kuin löhöää vauva sylissä tv:n äärellä sohvalla.



Lapsi tottuu jo kohdussa lullaavaan liikkeeseen. Usein sikiö nukkuu, kun odottava äiti liikkuu ja sikiö herää valvomaan, kun äiti käy makuulleen.



Mun vauvaani pieni olalla kanniskelu rauhoittaa esim. jos jostain syystä on yliväsynyt eikä pysty sen vuoksi nukahtamaan. Ja siinä hetken aikaa kanniskellessa pikkutytöltä tulee joskus tosi äijämäiset röyhtäisyt. Ei ole kärsinyt vatsavaivoista ja yötkin nukkuu hyvin.

- juu kanniskelkaa vaan pitkin huushollia kaiken yötä, mutta älkää vinkuko väsymystänne tai vauvan vaativuutta- totta hitossa palvelun huonontumisesta seuraa hillitön hulabaloo joten ette voi sitä lopettaakaan. Curlingia vaan kehiin jo pienestä pitäen mammat, niin ette ehdi syödä kuin seisaaltaan saati siivota yms normielämää...ja pitäkää hitossa se ukkokulta kotona pönkittämässä sitä vaativaa äitiyden onnea =))



Onneks mun neljä tenavaa on täyspäisiä aikuisia jo!

Miltä itsestä tuntuisi jos sinulla olisi kiljuva nälkä ja vastaukseksi saisit vettä, lääketippuja ja hillitöntä jumputusta ympäri kämppää?



...siis miten vesi, lääketipat ja kantaminen liittyvät yhteen? Meilläkin on välillä vauvaa kanniskeltu imetysten välillä, kun missään muualla ei ole ollut hyvä, mutta eipä ole vettä eikä lääketippoja tarjottu..!

Onneks mun neljä tenavaa on täyspäisiä aikuisia jo!

Huh, valvoinkohan viime yönä vauvaani kanniskellen vähän turhan myöhään? Luin tuon edellisen "Onneks mun neljä tenavaa on kusipäisiä aikuisia jo!"

Pitäisköhän heijata vauva aamu-unille ja ottaa itsekin torkut?

Jaksamista kaikille pienten ja isompien äideille!

vaan kyllä se joskus kaipaa sylissä oloa, ja rauhoittavaa liikettä. Tsemppiä kaikille vauvojen äideille.

Itselläni on kaksoset ja "yksönen", mies reissutöissä.

Kaksosten vauva-aikana ei ollut mitään mahdollisuutta reagoida joka inahdukseen tai itkuun. Syliteltiin kyllä lasten kanssa mutta silloin kun ei itkenyt tai kitissyt valmiiksi.



Samoin oli sitten kuopuksen kohdallakin kun leikki-ikäiset kaksoset vaativat huomionsa, koti piti hoitaa ja rakennusprojekti siihen päälle.



Ketään kolmesta en ole öitä kantanut.



Kavereista yksi opetti lapsensa siihen, että nukutti rattaisiin ja ryttyytti vaunuja kynnyksen yli ja eihän se lapsi sitten muuten enää nukahtanutkaan, toinen taas opetti lapsen kapaloon ja aika iso oli lapsi kun piti vielä kapaloida.

yöt ja päivät, muttei siksi että haluaisin opettaa hänet siihen. Esikolla oli paha koliikki, jota jatkui kaikkiaan 6kk. Käytiin vyöhyketerapiassa ym. eikä mistään ollut apua, vain aika auttoi. Esikko siis oli sylissä itkemättä kun koko ajan käveli, jos liike pysähtyi niin alkoi itku. Ruokaa sai kyllä tarpeeksi eikä pojan itku ollut nälkäitkua vaan huomasi miten tuskainen oli ja että mahaan sattui.



Kaksi seuraavaa lastamme on nukkuneet hyvin ilman kanniskeluja yöllä tai päivällä. Tämä neljäs näyttää olevan esikon kanssa samanlainen ja edessä lienee taas allergiatestit ym, jotta saadaan varmuus, ettei itku johdu niistä.



Ei siis ap pidä yleistää asioita, tilanteita on monia eri perheissä ja esim. meillä vain tuo kanniskelu auttoi, ettei vauva itkenyt.

ja lisäksi sitä että jos vauva inahtaa heti hypätään viihdyttämään ja joka äännähdyksestä aletaan hillittömästi vaunuja heivaamaan edes takaisin pienillä lyhyillä liikkeillä.



Luulisi todella vauvan olevan sekaisin kun heilutellaan edestakaisin ja vatkataan ylös alas sivulle jne. loputtomiin.



En ihmettele että on paljon heikkolahjaisia lapsia vähemmästäkin aivot vaurioituu.



Vatsassa heiluessa äidin liikkeiden mukana on suojana lapsivesi.

Tämä neljäs näyttää olevan esikon kanssa samanlainen ja edessä lienee taas allergiatestit ym, jotta saadaan varmuus, ettei itku johdu niistä.



Allergiatestit eivät useinkaan näytä allergioita vaikka niitä olisikin. Meilläkin osa allergioista on näkynyt testeissä mutta ei kaikki ja nuo testeissä näkymättömätkin on huudattaneet öisin... Ainoastaan välttämis/altistus kokeiluilla voidaan varmasti todeta allergiat.

Meillä on kanniskeltu jopa 2 vuotiasta öisin. Mutta minkäs teet kun lapsi huutaa rankkaa allergista refluksia ja ainut mikä helpotti oli pystyasento ja mieluiten vielä rauhallinen kantaminen olkapäätä vasten.



Samaa lasta on kanniskeltu vauvanakin kun itkuun ei muu auttanut. Ja toisaalta kaksi muuta lastamme ei ole juuri kanniskelua saaneet mutta heillä allergiat eivät ole olleet yhtä voimakkaita ja laajoja...



Eli tilanteita on monia. Ja minä olen katunut enemmän sitä kuinka esikoista tuli "koulutettua" niin ettei hoivannut jokaisesta pikku itkusta mitä sitä että nuorempia on lohdutettu paljon herkemmin. Jos saisin elää uusiksi esikoisen vauva ajan niin edelleenkään en joka inahduksesta lohduttaisi mutta herkemmin kuitenkin kuin ennen.



Ja toinen mitä kadun on tuolle keskimmäiselle pidetyt vanhan ajan huuto unikoulut (2 kpl) ennenkuin tajuttiin että allergiathan ne lasta yöllä herättelivät ja unta haittasivat.

Yksin jättämistä taas hylkäämiseksi ja varhaisen vuorovaikutuksen häiriöksi. -Näin siis ammattilaisten kesken.

Kuitenkin melko tyhmäkin äiti ymmärtää, että jos vauva rääkyy sängyssä keuhkojen täydeltä jo tärisevänä, niin jollain se vauva on saatava rauhoittumaan. Ja jos silittely ja suhistelu ei auta, niin ei sitä vauvaa voi hengiltä huudattaa, vaan syliin se on otettava.



Meillä ainakaan kyse ei ollut mistään inahduksiin reagoimisesta. Niistä yökanniskeluista väsyneenä ei edes jaksa enää reagoida ihan mitättömiin inahduksiin! Kyllä siinä vaiheessa, kun ollaan valmiit lähtemään kantamaan, niin todellakin kaikki helpompi on jo yritetty, ja kun ei muu auta, niin on PAKKO kantaa.



Onnea vaan ap:lle, kun kohdalle on saattunut tyytyväisiä vauvoja. Sellaisten kanssa on helppo neuvoa asioista, joista ei ole omaa kokemusta.

Samoin keinuttelin vauvoja monesti sylissäni, mutta istuin silloin itseäni säästääkseni. En jaksaisi kävellä kauaa..

vaunujen vispaamista edestakaisin - en ymmärrä lainkaan.

vaunujen vispaamista edestakaisin - en ymmärrä lainkaan.

jos ne vaan tepsivät. Ymmärrän hyvin äitejä ja isiä, jotka kävelevät maratonin yöllä, kunhan lapsi ei vain huuda.



Tuntuu olevan epäselvää jollekin että lapset ovat erilaisia ja toimivat erilaisin hoitotoimenpitein?

Ensin ei ymmärretä toisen tapaa toimia. Mutta sitten kun aloittajalta kysellään miten hän hoitaisi tilanteen, niin eipä hän osaakaan neuvoa parempaakaan keinoa.



Huutelijat ovat aina tällaisia, jotka ei oo ajatelleet asiaa yhtään sen pidemmälle kuin siihen ensimmäiseen ajatukseen asti.

tiettyihin tapoihin, tai että vauvaa voisi curling-kasvattaa! Se on aika iso shokki kun on koko elämänsä lillunut lämpimässä nesteessä aika kovassa metelissä, kuullut koko ajan tasaisen turvallisen sykkeen ja keinunut ees ja taas, sitten repäistään kylmään ja kuivaan ulkomaailmaan, tökätään sänkyyn nukkumaan, tykytystä ei kuulu eikä maailma enää keinu.



Täytyy olla aika idiootti jos luulee että vauva lellitään pilalle jos sen hätään vastataan.