Onko täällä 35+ vauvasta viel haaveilevia?

Sain ensimmäisen lapseni helmikuussa ja ikäni oli silloin 38. Pikku prinsessalle ollaan yrittämässä sisarusta nyt kun täti punainenkin jo tuli vieraisille. Toisaalta haluaisi nauttia tästä tulokkaasta rauhassa, mutta sitten taas toisaalta aikaa ei ole paljon "hukattavana". Hiukan jännittää kuinka hankalaa plussaaminen alkaa olla. Tätäkin yritettiin 8 kiertoa keskenmenon jälkeen.

Fiilikset ovat kuitenkin tosi positiiviset ainakin näin ekalla yk:lla synnytyksen jälkeen. Miltäs susta tuntuu?

Juuri samoja pohdiskelen tuossa muutama ketju alempana "Vauva nyt tai ei koskaan?". Itse olen nyt 35 v, mutta vauvan synnyttyä olisin vähintään 36 v. En tiedä pohdiskeletko ollenkaan samanlaisia kuin minä?

ihanaa että löytyi muitakin!!!!!kiva :) kun tosiaan suurinosa minunkin tuttavista on nuorempia,taikka "älyävät" lopettaa lapsen teon ajoissa...mulla taitaa olla krooninen kuume?

Mietin ihan omaa jaksamistakin fyysisesti,mulla ollut jo kolmessa raskaudessa diabetes,se toistuu ja sen mukanaan tuomat jutut jne.MUTTA...se järjen ääni ei oikken kuulu mulle asti ;)



Minkä ikäisiä miehiä teillä?Mun mies 38v.

Esikoinen 1v 8kk ja ikää 35v.Vauvakuume päivä päivältä pahempi.Puhuin miehen ympäri ja kun aloitan syksyllä työt, heivaan pillerit.

minun kuopus on nyt 8kk,ja tosiaan itselläkin tunne ettei aikaa hukattavaksi.Olen uussuhteessa,ja siksikin halutaan saada yhteisiä.Onhan noita"häkkisenerjoja" jotka saa vauvoja viel 40+,mutta itseeni en ehkä näe niin vanhana äitinä kumminkaan,kun oon vaan "maatiainen" en mikää suihkuseurapiiri leidi.Suomeks sanottuna siis se fyysinen puoli,miten kroppa parka kestää.Ja sellanen hölmökin asia mielessä,että näyttääkö sitä hullulle näin vanhana vauvan kanssa/raskaana.Ajatteleeko kukaan näin pöllösti ;) ????

Täytän viikon päästä 38V ja kuumeilen kolmatta lasta. Toivon että tärpää ennen kuin täytän 40v.

Safiiri

ja haaveilen kolmannesta. Isommat lapset lähestyvät kouluikää.



Minulle ikä ei ole henkisestä tai sosiaalisesta näkökulmasta minkäänlainen kynnyskysymys, päin vastoin tunnen olevani nyt entistä valmiimpi äidiksi. Mutta fyysisen puolen suhteen hieman mietityttää, toimiiko kroppa edelleen, alkaako raskaus normaalisti jne.



MuikeaMustikka

Olen 37, lapsia ennestään 3, nuorin 8, vanhin 16. Neljättä on toivottu jo kaksi vuotta, kaksi keskenmenoa koettu, silti vielä toiveita elätellään, että josko vielä meille suotaisiin pikkuinen. Nyt on joutunut uskomaan, että ei niitä lapsia tehdä vaan ne saadaan. En olisi tätäkään uskonut, aiemmat raskaudet kun ovat tärpänneet melkein heti. Olemme joutuneet ajattelemaan myös sitä vaihtoehtoa, että ehkä sitä vauvaa ei enää tule, mutta pitää olla iloisia, että näitä lapsia, ihania sellaisia löytyy jo kuitenkin kolme. Asiat ovat siis loppupeilissä kuitenkin hyvin. Tsemppiä kaikille kuumeilijoille, toivotaan, että kesä ja valoisa aika saavat ihmeitä aikaan.

Kolmas lapsi nyt toiveissa. Esikoinen on jo kouluun ehtinyt ja nuorempi menee eskariin.



Jossain toisessa pinossa joku totesi, että ei niinkään toivo vauvaa, vaan nimenomaan lasta - sisarusta lapsille. Mulla on sama. Vauva-aika oli aika raskasta, allergioita, astmaa, sairaalareissuja, huonosti nukuttuja öitä, väsymystä. Mutta kun vähän isommaksi kasvoivat, on elämä helpottanut kovasti, ja aivan mahtavia persoonallisuuksia ovatkin. Erilaisia, mutta aivan yhtä rakkaita.



Mieheni ei heti lämmennyt ajatukselle kolmannesta, joten jäin odottamaan meille sopivampaa aikaa. Ja nyt keväällä sellainen sitten tuli. Kierukka otettiin toukokuussa pois, ja aamupahoinvoinnin jäljiltä nyt jännitän, mitä raskaustesti huomenna näyttää.



iiris-74, kp 29/30

jolla siis kyllä jo tärpännyt. Meillä on 3 lasta parin vuoden ikäeroilla jotka saatu kun olin 26v, 29v ja 31v. Kuume iski uudelleen, yhden keskenmenonkin koin välillä ja 4. syntyi viime vuonna kun ikää minulla oli 37v. Nyt odotan tälle neloselle kaveria ja sen synnyttyä olen 38v. Mies täytti eilen neljäkymmentä. Lapset jää tähän, rankempaa on odottaminen ollut nyt kun nuorempana. Ja mietittyä tulee sitäkin että on jo aika "vanha " kun lapset on murrosiässä saati että näkisi välttämättä kaikkia lapsenlapsiaan. Mutta onnellinen olen että tuli nämäkin hankittua.



Toki varsinkin kun nelosta rupesin oottamaan sain osakseni kummeksuntaa kun moni varmaan aatteli että meidän lapset oli jo hankittu (toki itsekin jossain vaiheessa niin ajattelin).

Meillä on juuri vuoden täyttänyt lapsi ja haaveissa hänelle sisarus. Kun on näin vanhoilla päivillä lapsentekoon päässyt, tuntuu että olisi kiire seuraavan kanssa... No, elämäni onnellisin asia on tämä ainokainenkin, joten en halua paineita ottaa.

Itseäni ei ikäni häiritse muuten ollenkaan, kuin että epäilen kykyäni raskautua. Esikoista toivottiin kolme vuotta.

Ihanaa kesää kaikille kypsän iän saavuttaneille kuumeilijoille!

Voi kakkarainen... Kirjoitin pitkän pätkän tekstiä ja se vain hävisi jonnekin kun räppäsin lähetä viesti-nappulaa. No sinne meni. Koitetaan uudestaan.

Otsikkoon viitaten jokaisen arvostelijan on syytä hankkia itselleen ihan oma elämä. Synnyttäjien keski-ikä on koko ajan nousussa ja helmikuussa synnytysosastolla ollessani paikalla oli useita 35+ ensisynnyttäjiä. Kukaan meistä ei varmastikaan tuntenut olevansa liian vanha tai väärässä paikassa.

Jaksamiseen on vaikea ottaa kantaa, kun se kuitenkin on niin yksilöllistä. Itselläni kun ei ole kokemusta nuorena äitinä olemisesta, vaan sain esikoisen helmikuussa 38- vuotiaana. Varmasti kaksikymppisenä jaksaminen saattaa olla helpompaa, mutta ainakaan itselleni ei olisi tullut mieleenkään tehdä lapsia kesken opiskelujen. No ei siihen ollut tarjolla sopivaa miestäkään ;) Itse uskon nauttivani äitiydestä paljon enemmän näin varttuneemmalla iällä, kun koulutus ja työelämän kannukset on ehtinyt ansaita. Voi keskittyä tähän kullanmuruseen täysillä ja osaa arvostaa elämän suurta ihmettä.

Vielä viikko pitäisi jaksaa kärvistellä, jotta selviäisi onko onni ollut myötä heti ensimmäisellä yrittämällä synnytyksen jälkeen, kp 21/28 menossa.Aika epätodennäköistä kuitenkin, sillä tätäkin prinsessaa yritettiin monta kuukautta. Huvittavaa kuitenkin huomata välillä etsivänsä raskauden ensioireita itesestään. No ainakin toistaiseksi koitetaan saada plussaa ilman stressiä. Vuosi sitten juuri juhannusviikolla plussasin meidän tytön.=)) Eletään siis jännittäviä aikoja...pikkasen.

Plussatuulia kaikille toivottaa

Jaana

Oi kun kivaa, että täällä on muitakin "vanhoja"!

Välillä tuntuu siltä, että on ainoa kehäraakki täällä ja yleensä ottaen vauvoja kuumeilemassa missään.



Mä olen 35 ja mies 40. Esikoinen syntyi 2004 ja toinen lapsi on ollut nyt tilauksessa viime syyskuusta alkaen. Raskauduinkin aika nopsaan, kolmannesta kierrosta muistaakseni, mutta se meni kesken joulukuussa ja sen jälkeen onkin hiukan teettänyt töitä tämä juttu. Multa vietiin toinen munatorvi keskenmenon takia, poksahti kohdunulkoiseen ja nyt alkaa pelottaa, että se jäljelle jäänyt ei toimi ollenkaan.



Ja vielä tahtoisin kolmannenkin lapsen... hiukan lohduttaa, että täällä oli joku 38-v joka kuumeili kolmatta. Ehkä mäkin vielä voisin ehtiä...



Mä haluan myöskin LAPSEN, en niinkään vauvaa. Esikoista odottaessa halusin nimenomaan vauvan, enkä ollut siitä ohi ajatellutkaan, mutta nyt haluaisin melkein pikakelata jonnekin 2-vuotiaaseen lapseen. Vauva-aika oli toki ihanaa, mutta niin älyttömän raskasta erittäin vaativan esikoisen kanssa. Nyt 4-vuotiaan kanssa on ihanaa (no ei tietenkään ihan joka päivä ja koko ajan, mutta pääosin).



Käytiin juuri neuvolassa tytön kanssa, ja terkkari lohdutteli huolestunutta ja vakuutteli, ettei mun ikä vielä mikään este ole enkä ole vanha laisinkaan. :-)



t



Sinisini kp 2/27, yk 7 tai 8 keskenmenon jälkeen (menee jo sekaisin laskuissakin)

Täytän syksyllä 36, mutta en tunne itseäni lainkaan liian vanhaksi saamaan vielä vauvaa. Päinvastoin, tuntuu että tässä iässä on jo tarpeeksi rauhoittunut ja osaa arvostaa vauva-aikaa kaikessa rauhassa. Esikoisen syntyessä olin 29 ja ura oli alkuvaiheessa ja polte takaisin töihin kova. Pelkäsin, hah, jääväni jostain tärkeästä paitsi ja jääväni jälkeen kaikessa. Kuopus on piakkoin 2 ja vasta nyt olen täysin oivaltanut mikä on elämässä tärkeintä. Olen syksyllä palaamassa töihin takaisin (esikoinen oli 1 v 8 kk kun palasin), mutta mieluummin surumielin. Olen tällä vanhempainvapaalla osannut nauttia kotona olemisesta ja haluaisin jatkaa kiireettömiä päiviä. Iso talolaina ei anna armoa. Toiveissa olisi, että saisimme kolmannen ensi keväänä tai kesällä ja saisin olla kotona esikoisen koulun alkaessa. Itselläni on sisaruksia ja saman haluaisin suoda omille lapsilleni. On ihanaa aikuisena huomata miten tärkeitä omat sisarukset ovatkaan. Kyllä oma perhe on loppujen lopuksi tosi tärkeä.

joka tosin täyttää muutaman päivän päästä 37 v ;)

Lapsia on 4, joista esikoinen jo pian 19 v (ex-suhteestani, ja asuu jo omillaan)Tästä nykyisestä liitosta on 3 poikaa, syntyneet 2002, 2004 ja 9/2008.

Krooninen vauvakuumeilija taidan olla...nyt yritystä ollut jo muutaman kuukauden, ja kuopus tällä viikolla vasta 9 kk ;)

Tätä kuopusta yritimme 2,5 vuotta, hoitojenkin avuin, mutta tärppi tuli lopulta "luomukiertossa"

eikä muiden mielipteitä.Vaikka itsekkin olen näin "vanha" jo,jännitän aina mitä äitini sanoo raskausuutisesta.Vastaanotto ollut aika nihkeää aina,ekasta lähtien.Kauhukseni huomaan,että kai mä eniten jännitän juuri oman perheen reaktioo..hyväähän se äiti aina tarkoittaa kun huolehti jaksamisesta,mutta kumminkin se loukkaa.Varsinkin kun ei ole minun hoitamisessa ollut moitittavaa.



Täällä olis nyt jussina tärppipäivät,ja jännityksen sekaisin fiiliksin mennään niitä päiviä kohti.Perääntyä en aio,vauvaa halutaan,ja vastavoimat on pieniä siihen tunteesen verraten.

olen kirjoittaja nro. 16, eli pian 37 v oleva neljän lapsen äippä. Mieheni täyttää pian 39 v.

Meillä noita päivittelijöitä lasten lukumäärästä on jo piisannut, mutta emme ole antaneet sen vaikuttaa.

Itse elätämme perheemme ja hoidamme ja kasvatamme lapsemme, joten mitäpä siihen on muilla sanomista, aikuisia ihmisiä kun ollaan ;)

Nyt ollaan kyllä puhuttu, että "se yksi vielä, sitten perheemme on siinä" ;), mutta vannomatta paras, ja tulisi se yksi nyt vielä ensiksi ;)

Kristal7 jussiin. Mä taas odottelen juhannuspäivää plussaa toivoen ja tädin kylään tuloa peläten.

Onko teillä muilla pysynyt kierto synnytyksen jälkeen yhtä pitkänä kuin ennen raskautta? Olen vaan elänyt uskossa, että kierto pysyy samana vaikkakin muutaman päivän alkuperäisestä siirtyneenä. Ovulaatiota ei tullut testailtua tikulla vaan päätin luottaa kalenterin mahtiin. En ole nimittäin mitään kummoisia oireita koskaan tuntenut ovulaation aikaan.

Oma äitini on ollut aivan sekaisin lapsenlapsesta, laulanut jopa tälle puhelimessa:)). Oli jo ilmeisisti heittämässä toiveet lapsenlapsista kun tuota ikääkin minulla alkaa olla. Nyt myös siskoni(32v) odottaa esikoista, joten kohta hän pääsee tuplamammaksi ja saa toisenkin pallutettavan.:)Taitaa hurahtaa ihan kokonaan.

Plussatuulia kaikille toivottaen

Jaana

mulla normaalisti nakutettu 28 pv kiertoväli. Aina yrittelyvaiheessa kierto tuppaa venähtämään vaihdellen 28-35 pv välillä.

Gynen kanssa tästä juttelin jo kuopusta yritellessämme, eikä pitänyt tilannetta huolestuttavana raskautumisenkaan kannalta.

Mulla tosin imetys ei ole sekoittanut hormoonitoimintaa nyt, kun imetys jäi tällä kertaa vain 2 kk pituiseksi, ja kuukautiset alkoivatkin pian sen jälkeen jo.

Tärppionnea kaikille!

eli olen ihan eri luvuilla kuin useimmat ketjun kirjoittajista.

Minulla on puolivuotias vauva.



En olisi ikinä uskonut, että vielä saan mahdollisuuden toiseen lapseen. Ikäeroa esikoiseen on toistakymmentä vuotta, mutta lapset ovat innoissaan toisistaan. Odotan vain kun vauva konttii, sillä möreä-ääninen murkku lähtee takulla perässä.



Olen siis ihan mummoäiti - onneksi olemme miehemme kanssa nuorekkaita, joten en usko kenenkään tulevan kysymään, olenko lapsen mummo.



Summa summarum, jos mies on samaa mieltä, niin go for it. Vanhempi mamma osaa nauttia vauvasta ihan toisella tavalla. Olen käsittämättömän onnellisen vauvastani! Pitäkää hauskaa vauvanteossa ( :