Miksi 3v, 4v tai 5v pitää viedä päiväkotiin, jos äiti jää vauvan kanssa kotiin?

Aivan hyvin voi ottaa unet illansuussa. Jos on todella väsynyt, se ei sotke yhtään mitään unirytmiä.



Pidä vauvan syöntirytmi sellaisena, että väliä on ainakin pari tuntia. Auttaa aika moniin vatsavaivoihin.

Mutta miksi 4-vuotiaan pitäisi luopua tykkäämästään hoitopaikasta, todella rakkaiksi tulleista ystävistään ym ollakseen kaikki päivät äidin kanssa kotona.



Meidän perheessä syntyy heinä-elokuun vaihteessa vauva. Esikoinen aloittaa elokuussa koulun ja keskimmäinen jatkaa samana päivänä tutussa päiväkodissa kolmena päivänä viikossa n 3-5 tunnin päiviä (eli tarkoitus on keskimmäinen viedä päiväkotiin samalla kun saatan esikoisen kouluun ja hakea hänet kotiin samalla kun esikoisen koulupäivä päättyy).



Tämä on mielestäni meidän perheelle ihanteellinen ratkaisu. En tee sitä oman levon ym takia (tuskinpa tuon muutaman tunnin aikana paljonkaan ehdin levätä) vaan ihan vaan tarjotakseni keskimmäisellekin lapselle mahdollisuuden ikätovereiden seuraan tutussa paikassa.

jotka ovat olleet päiväkodissa jo hyvänaikaa. Jos nyt raskautuisin jatkaisivat he hoidossa vauvan syntymästä huolimatta, mutta toki katsottaisiin hoitopäivät sopivan lyhyiksi ja vapaita väliin että myös sitä perheen yhetistä aikaa jäisi.



Mutta siis noita hoitoa puoltavia syitä on lasten kuntoutukselliset tarpeet jotka eivät vauvan myötä katoa mihinkään. Lisäksi molemmilla lapsilla on omia lääkäri- ja kuntoutuskäyntejä aika usein ja ne olisi tietty helpompi tehdä niin että mukana kulkisi pikku-potilaan lisäksi ainoastaan se vauva eikä toinen leikki-ikäinen sisarus. Muita syitä on kieli, eli meillä puhutaan kotona erikieltä kuin ympäristössä ja siksi alsten olisi hyvä oppia paikallinen kieli mahdollisimman vahvaksi ennen koulun alkua. ja vielä päälle samanikäisten kavereiden seura, eli meilläpäin käytännössä liki kaikki yli 1,5v lapset ovat päivähoidossa, eli niiden kavereiden järjestäminen päivisin olisi muuten hankalaa ja monet perheet taas haluavat sitten työ- ja hoitopäivien jälkeen pyhittää iltansa itselleen.



Mutta siis tuollaisista syistä meidän lapset jatkaisivat hoidossa myös vauvan syntymän jälkeen.

kovasti lomien ja pitkien viikonloppujen jälkeen. Päiväkodissa on kivat kaverit ja erilaista mukavaa järjestettyä tekemistä. Päivät sopivan pituiset, välillä vapaapäiviä. Ja täytyypä mainita että näin on siis, vaikka saivat olla kotihoidossa 2-3 vuotiaiksi molemmat. Olen entinen "kotihoitofanaatikko", mutta olen joutunut pyörtämään mielipiteeni isompien lasten kohdalla. Meillä on kyllä käynyt myös hyvä tuuri päiväkodin suhteen, päiväkodissamme on aivan huippu henkilökunta.



Ai, mainittakoon vielä että en ole vauvan kanssa kotona, mutta jos meille nyt tulisi vauva, pitäisi lapsilla osa-aikaset paikat varmasti.

Meillä ainakin 5-vuotias oikein odottaa että pääsee eskariin että pääsee välillä eroon siskostaan. Ovat siis tällä hetkellä molemmat ryhmiksessä (minä töissä)ja esikoinen on toisinaan ihan kypsä siskoonsa, saatikka sitten jos olisin heidän kanssa kotonaan, eikä seurana olisi muita kuin pikkusisko. Meillä ei nimittäin tässä lähellä ole kavereita, tai no joo, yksi on mutta sekin päivät hoidossa ja tämän alueen leikkipuistossa on harvoin muita lapsia, sielläkin ihan kuollutta. Että jos meille tulisi kolmas niin kyllä, lapset jatkaisi hoidossa muutamana päivänä viikossa. Ihan älytön ketju taas vaihteeks, kotona olevat äidit kiillottaa omaa sädekehää päänsä päällä. Katkaiskaa jo se napanuora ja yrittäkää ymmärtää että lapset tarvitsevat muutakin kuin sinut.

ehkä munkin vastaus kelpaa, vaikka 2v ja 4v menevätkin pph:lle :D.



Kolmas lapseni syntyy sektiolla 2 viikon päästä, mieheni ei voi pitää isyyslomaa ja en usko pärjääväni kahden tuonikäisen kanssa sektiohaavani ollessa vielä kipeä.... Ennakoin tilannetta, mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos paranenkin nopeasti :D.



Kuopuksen kohdalla (sektion jälkeen siis) kuvittelin olevani jo ok, mutta haava repesikin auki.... nyt en halua kokea tuota hirvitystä enää uudestaan :D.



Tytöt ovat hoidossa 2-3pv viikossa.

Kyllä veisin 5-vuotiaan päiväkotiin ehkä 4-5 h:ksi per päivä tai 2-3 päivää viikossa.

3-vuotiaan saattaisin pitää kotona.



Tarvitse se vauvakin välillä rauhaa isompien hälinältä.

Enkä tahdo että 5-vuotias joutuu täysin kylmiltään eskariin, ilman kokemusta ryhmätoiminnasta (kerhoihin turha vedota, niitä nyt vaan ei joka puolella ole ja 5-vuotiaita niissä joka tapauksessa harvoin).

Sitä paitsi 5-vuotiaat itse jo osaavat pyytää kaveriseuraa, vauvasta ei kaveriksi ole.

kotona 24/7, vaikka tässä iässä esim aamupäiväkerho samanikäisine lapsineen olisi heistä ehkäpä mukavaa puuhaa? Samanikäisten lasten seura ja muut kuviot kuin pelkkä koti on mielestäni tuon ikäiselle ihan hyvä ratkaisu, vaikkapa alkuun kahtena aamuna viikossa. Kerkiää sitä vauvaa näkemään jos 6 tuntia viikossa on poissa kotoa (jää la, su, ma, ti, ke ja to+pe iltapäivät).



Pelottaako/jännittääkö itseäisi laskea lapsista hieman irti?

vaan normaalin arjen eläminen yhdessä, sehän se hitsaa perheen yhteen. Se kärsii, jos äiti on vauvan kanssa päivät ja isommat viedään hoitoon. He tajuavat kyllä, että vauva kelpaa äidille mutta he eivät. Noin isot lapset leikkivät keskenäänkin, eivät he "pitkästy" kotona.

äidin kanssa koko ajan. Ei ole oikein 5-v. kohtaan, ettei äidillä vauvan hoidolta jää hänelle aikaa. Tarvitsee kavereita ja toimintaa ennen eskariin menoa. Ja oma eräs lapsistani on 5-v. mutta meille ei ole vauvoja enää tulossa. Ja omani olen kotona hoitanut, kun ovat pienellä ikäerolla molemmat.

osa-aikaista hoitoa, eli 6 t/päivä 2-3 pv/vko.

jotka puolustelette heidän kotona pitämistä?

Koska olen käynyt TÖISSÄ ja lapset tottuu niihin hoitoympyröihin!



Susta 4- vuotias tarttee repiä kotiin heiluun, jättään kaverit ja oleen 247 kotona?



Sitten menee eskariin kohta ja tietysti uuteen tarhaan koska vanhaan ei enää mahdu!



Entä jos äiti palaakin töihin kun vauva 9 kk ikänen? Tiedän, et hyväksy asiaa mutta sinua ei kiinnosta sekään että joku vie lapsia eri tarhoihin..



Jos sulla ei ole kokemusta että olet töissä lapsien saamisen välillä niin mitä jos vaan pitäisit suus kiinni?



Meillä lapset viihtyy tarhassakin. Varmaan joku saatanan kotihoito tekeekin elämän autuaaksi.

Meillä hoito on vähentynyt 5 päivästä 2 tai 3 päivään per viikko. Ai kamala!



Meillä ajatellaan tää myös vauvan näkökulmasta: JOSKUS viikossa tulee se päivä että isommat lapset painaa tukkaputkella tutussa ryhmässään ja saa vauva olla TÄYDESSÄ HILJASUUDESSA.



Mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa, tiedän: lapset tarttee viedä johki saatanan kerhoon heilumaan.



Jösses teijän kanssa!



Olen minäkin ollut kotona lapsien kanssa enkä laittanu hoitoon, kun neljäs syntyy niin tää kolmas jää kotiin.

Isommat nyt tarttee vähän muutakin kuin äidin.



Meillä nyt alkoi 2 kk kestävä kesäloma ja kokoajan tarttis päästä hoitokavereita moikkaamaan! :D



Miksi sulle ei riitä se oma äitiys? Tee sää omasta elämästäs hyvä, älä auo päätä muitten valinnoista: tai hei: voihan sää soittaa poliisiin tai lastensuojeluun kun meillä kiusataan lapsia...

Höpö höpö. Meidän lapset haluavat ainakin koko ajan kavereiden luokse, kerhoon, kylään... : ) Minusta on mukavaa, kun lapset ovat sosiaalisia. Ei meidän pojalle riitä pikkusisko leikkiseuraksi, kuin silloin tällöin. Sisko taas haluaa leikkiä vain pinkkejä prinsessaleikkejä, jotka eivät pojalle kelpaa, eikä pojan legolinnaleikit kiinnosta siskoa puolestaan yhtään.



Kerho on meillä ollut toimiva ratkaisu. Kerhoilusta huolimatta kumpikin rakastaa uutta vauvaa ja ovat hänestä ihan innoissaan, kun nyt leikeiltään ja kavereiltaan kerkeävät.



Itse muistan kun 5 v:nä sain veljen, eipä ois kauheasti hiljainen kotielämä minua huutavan vauvan kanssa kiinnostanut... Halusin mennä kavereiden kanssa mielummin.

vajaa 3v kaksoset aloittivat pk uran (ryhmis) kun olin viimeisilläni raskaana. Syy: oma uupuminen vajaa vuosi aikaisemmin ja pelkäsin että se toistuu. Meillä ei ketään tukiverkostona ja mies paljon matkoilla. Kun vauva kasvoi, irtisanoimme hoitopaikan mutta n. 11kk suurinpiirtein olivat siellä. Vauvan kanssa meni alku sumussa, koliikkia ja oma unettomuus. Mutta kun vauva oli n. 6kk ikäinen, mietin jo että parempi hänelle jos isommat kotona ja mullakin oli koko ajan heitä ikävä. Nyt meille riittäisi kerhot jos tulisi vielä neljäs. Silloin lapset eivät täällä meilläpäin päässeet alle 3v kerhoihin.

Susta 4- vuotias tarttee repiä kotiin heiluun, jättään kaverit ja oleen 247 kotona?

Sitten menee eskariin kohta ja tietysti uuteen tarhaan koska vanhaan ei enää mahdu!

Just sen takiahan hoitopaikkoja/eskaripaikkoja on vaikea saada, kun hoitopaikkoja pantataan. Kavereita voi tavata muutenkin, kerhossa, muskarissa, leikkipuistossa, kotona, ei siihen päivähoitopaikkaa tarvita. Antakaa hoitopaikat niille, jotka niitä oikeasti tarvii esim. työssäkäynnin takia.

Mä olen ottanut omani pois hoidosta äitiysloman alkaessa ja jos olen pitänyt hoitovapaata. Syy: koska en ole tarvinnut hoitopaikkaa, ja olen voinut hoitaa lapseni kotona.

Meillä nämä vanhempainvapaat on olleet koko perheen rentoa yhdessäoloa ja kiireetöntä menoa. Emme elä sosiaalisessa umpiossa ja lapset näkevät sisarusten lisäksi muitakin lapsia.

Lisäksi pidän siitä, että saan esim. laittaa ruokaa lasten kanssa, leipoa, pienet saa hoivata sisarustaan, voidaan lukea ja ulkoilla jne. Ihan tavallista elämää, mutta työssäkäyvälle luksusta.

Ihan ainutkertainen mahdollisuus olla lastensa kanssa ja mahtavaa, että täällä Suomessa tämä on mahdollista ilman että työpaikka menee! Niitä etuja ei osata vain arvostaa...

Ottakaapa kehityspsykan kirjat esiin ja katsokaa ihan itse.



Äiti ei ole kaveri, vaikka moni lapsestaan riippuvainen niin toivoisikin.



Kavereita löytyy esim. kerhoista, tarhoista, pihoilta... Kukin perhe päättää ja tietää itse parhaiten, miten lapsistaan huolta pitää. Arvostelijat voisivat vaikka mennä hankkimaan sen kuuluisan elämän. ; )

3v. vielä jaksaa ollakin kotona mutta isommalle on ollut kyllä tosi hyvä että ovat olleet osa-aikaisena tarhassa. aina ei vauvan kanssa voi lähteä ulkoilemaankaan kun ei nuku kunnolla vaunuissa ja herättyään alkaa huutaamaan taukoamatta. juu, kantoliinat on keksitty mutta en kyllä viitsi juosta kahden vilkkaan lapsen perässä vauva liinassa ryskyen.niin, eivät satu istumaan paikallaan vaan aina välillä otetaan spurtti ja karataan. jos koko päivä, tai monta päivää, ollaan sisällä niin kyllä siinä kysytään hermoja sekä äidiltä että lapsilta. lapset lähtevät aamulla mielellään tarhaan ja tykkäävät siellä olla. normaalia arkeakin ehtivät kyllä elämään kun eivät siellä tarhassa joka päivä ole.

Kun vauva oli kuukauden vanha istuin sohvalla vauva sylissä ja 3v katsoi telkkaria. Säpsähdin tunteeseen että vauva lähti kierimään alas sylistäni ja ehdin juuri napata siitä otteen ennen kuin tippui lattialle. Seuraavana päivänä soitin kuntaan ja onneksi paikka lapselle järjestyi nopeasti ja minä sain nukkua päivällä vauvan kanssa niitä muutamia puoltuntisia silloin tällöin kun vauvakin nukkui.



Kyllähän se vauvan itku varmaan esikoistakin häiritsi, mutta hän korkeintaan nousi istumaan, katseli puoli unessa ympärilleen ja nukahti uudestaan. Minä taas saatoin puolen tunnin unen jälkeen taas kanniskella ja hyssytellä vauvaa seuraavan tunnin ja yöunet jäi jatkuvasti noin viiteen kuuteen tuntiin. Ja päivällä oli ihan turha odottaa että kaikki olisimme nukkuneet päiväunet samaan aikaan.



Meillä ei muuten ollut edes mikään koliikkivauva, muuten vain huono- ja vähäuninen. Esikoinen oli hoidossa 3pv/vkossa. En usko että kärsi tilanteesta mutta olihan sekin parempi kuin äiti joka saattoi nukahtaa istualteen ja 3v jäi ilman valvontaa. Niin mulle kävi monesti kun sain vauvan nukkkumaan ja yritin silmät puoltangossa vahtia esikoista. Luojan kiitos, mitään vakavaa ei tapahtunut.