Lue keskustelun säännöt.
ah näitä 3 v ystävyysdraamoja
08.06.2009 |
3 v (lähes 4 v) tyttömme menee elokuussa päiväkotiin. Sinne tulee myös entinen ja varmaan nykyinenkin paras kaveri, joka on ollut ulkomailla tammikuun puolesta välin lähtien. Tyttö kyllä muistelee kaveriaan + tietää että pääsee samaan päiväkotiin + on saanut muutaman postikortin joista päätellen häntäkään ei oo unohdettu.
Tällä välillä hän on sitten enemmän ystävystynyt 2 puistolapsen kanssa, sanotaan vaikka Leenan ja Liisan. Ovat samanikäisiä muutaman kk:n ikäerolla (tyttöni vanhin).
Näistä toinen, sanotaan vaikka Leena, rupesi heti tammikuussa pelaamaan peliään tytölläni. Eli on joka toinen kerta kaveria, joka toinen ei vaan vie jonkun muun johonkin piiloon ja kovaan ääneen supattaa kaikkea ikävää tyyliin ei leikitä tuon kanssa ja pahempaa. Tyttöni ei tätä ymmärä ollenkaan.
Peli on vaan koventunut, ja nyt Leena on valinnut Liisan parhaimmaksi kaverikseen. Ja Liisa on suostunut peliin. Eli jos jompi kumpi ei oo paikalla puistossa, lekkivät kyllä ihan mielellään ja kiltisti tyttöni kanssa. Mutta jos kummatkin ovat, alkaa sellainen ilkeily että alkaa ottamaan aivoon kuunnella sitä. Haukutaan etteivät tykkää tytöstäni ja mee pois tyhmä. Silti Leena on kutsunut tyttöni leikkimään kotiinsa, ollaan kerran käyty ja he kerran meillä. Mutta en pidä Leenasta, koska hän on todella manipuloiva tyttö.
Leenan äiti ei puuttunut mitenkään ennen kuin nyt viime aikoina kun sekä Liisan äiti että minä ollaan puhuttu ja paheksuttu peliä.
Ketään ei voi pakottaa olemaan jonkun ystävä, mutta voi opettaa olemaan nätimmin. Olen yrittänyt saada tyttöni pois perästä roikkumasta ja hakemaan muuta kaveriseuraa. Se on niin ikävän ja surullisen näköistä.
Nyt noin viikon verran tyttö näyttää vihdoin saaneen uuden kivan ystävän Maisan, jonka kanssa leikkii mielellään, niin eiköhän Leena käy ärsyttämässä siinä pyörimässä houkuttelee tyttöä pois uuden kaverin luota hylätäkseen vaan uudestaan.
Tänään keitti ja lopetin sen. Sanoin niin kovaan ääneen, että sekä Leena, Liisa ja kummankin äidit kuulivat: "Älä mene sen Leenan luo, äläkä edes katso sinne. Sellainen ei ole mikään hyvä ystävä joka kiusaa noin, että välillä ei leiki sinun kanssa ja puhuu rumia. Leiki vaan kaikessa rauhassa tässä Maisan kanssa, joka on reilu kaveri. Kun pääset syksyllä päiväkotiin, saat paljon uusia kavereita eikä sinun tarvi enää miettiä noin kurjia kavereita kuin Leena ollenkaan."
Tyttö uskoi ja jatkoi leikkiään Maisan kanssa. Ei taida tulla leikkikutsuja Leenan luo enää.
Nää Leena & Liisa jäävät vielä puistoon vuodeksi.
Ihan helvetin hyvä että puistoäitiurani päättyy pian :-(.
Kommentit (29)
osaa edes kuvitella, että hänen kaveripiirissään ostattaisiin vielä noin järjestelmällistä kiusaamista. Ja juuri nyt siihen mielestäni teidän tapauksessanne täytyikin puuttua, koska muutaman vuoden kuluttua voi olla liian myöhäistä.
Päiväkotiryhmään meilläkin osui yksi 3-v tyttö, joka hallitsi järjestelmällisen kiusaamisen jo hyvin, eikä äitinsäkään puuttunut siihen mitenkään, vaikka näki montaa samaa tilannetta kuin minäkin lapsia tuodessamme tai noutaessamme. Minulle tämä oli todella hämmästyttävää, koska en edes uskonut tuon ikäisten osaavan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koulussa: itsevarmoja ja ulospäinsuuntautuneita.
Opettajatkin tykkää noista leenoista, sen olen huomannut.
mustakin tuntuu että tuo meidän puiston Leenan äiti on jotenkin ylpeä siitä, että Leena pyörittää peliä. Pitää sitä sosiaalisena taitona...
Olen mä muuten ennenkin melko suoraan sanonut. olisko kuukausi sitten, kun juteltiin Liisan äidin kaa, Leenan äiti oli ihan siinä takana. Sanoin että jos mun tyttö pelaisi tuota peliä, saisi kuulla kunniansa ja opettaisin kyllä mikä on oikein. Liisan äiti oli samaa mieltä ja kauhisteli tilannetta.
Tämän jälkeen Leenan äiti yritti edes vähän puuttua suoraan syrjimiseen, esim. keinuilta pois ajamiseen (on 4 keinua, mutta Leenan mielestä mun tyttö ei saisi edes keinuja vieressä omsssa keinussaan, kun hän ja Liisa keinuu siinä9, mutta aika avuttomasti.
ap
En tykkää yhtään tuosta ajattelusta että "tytöt nyt vaan on sellaisia", ikään kuin hyväksytään että saa kohdella toista rumasti. Ei se nyt ihan niin mene,ja kyllä vain aikuisten täytyy välillä puuttua ja opettaa lapsille jotain pelisääntöjä. Mulla 4-vuotias tyttö jonka parhaana puistokaverina on juuri tälläinen Leena ja kevät on ollut kyllä tosi vaikea, jatkuvan pompottelun ja henkisen kiusaamisen kanssa. Muutama viikko sitten puistossa "Leenan" isä katseli vierestä kun neiti määräili kuka saa leikkiä kenenkin kanssa ja totesi vain pokkana että meidän Leenahan on tosi suosittu, siitä tulee varmaan yläasteella koulun suosituin tyttö... Äiti, joka yleensä on tytön kanssa puistossa, sanoo vaan aina että voi voi kun näiden tyttöjen kanssa on tälläistä ja kyllä lasten täytyy oppia itse selvittämään riitansa... Minä olen kyllä sitämieltä että jos kakara on siinä uskossa että saa terrorisoida ja määräillä muita niin se on jo vanhempienkin asia!
Leena oli vain noin 3 v 1 kk kun tää alkoi, ja hätkähdin että noin varhain...
Mutta kaverini, esikoululaisen ja 8-vuotiaan tytön äiti kertoi että noilla main hänkin tän havaitsi eka kerran että joku pk-kaveri on tällainen.
osaa edes kuvitella, että hänen kaveripiirissään ostattaisiin vielä noin järjestelmällistä kiusaamista. Ja juuri nyt siihen mielestäni teidän tapauksessanne täytyikin puuttua, koska muutaman vuoden kuluttua voi olla liian myöhäistä. Päiväkotiryhmään meilläkin osui yksi 3-v tyttö, joka hallitsi järjestelmällisen kiusaamisen jo hyvin, eikä äitinsäkään puuttunut siihen mitenkään, vaikka näki montaa samaa tilannetta kuin minäkin lapsia tuodessamme tai noutaessamme. Minulle tämä oli todella hämmästyttävää, koska en edes uskonut tuon ikäisten osaavan
Olen itse opettaja, mutten luokanope, vaan taideaineen ope. Noita kyllä näkee sielläkin.
Mutta onko kiusaamalla valtaan tulleella oikeita ystäviä, jotka on muutenkin siinä kuin pelon vuoksi tai vallan liepilijöinä...
itse en haluaisi tyttöäni noilla keinoin joksikin suositummaksi, vaan että olisi reilu ystävä.
ap
koulussa: itsevarmoja ja ulospäinsuuntautuneita. Opettajatkin tykkää noista leenoista, sen olen huomannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tultiin ulkoa sadekuuron alta syömään.
Uskokaa tai älkää, mutta Leenan äiti heitti mulle tekstarin jo tuossa pukiessa, jossa oli pahoillaan kun tytöille tuli riitaa. Laitoin takaisin, että ihan ok, koetetaan vaan saada kaikki 3 leikkimään edes jotain kimpsassa.
Ei ollut puistossa, Liisa & Liisan äiti oltiin ja puhuttiin asiasta. Hän oli ihan pöyristynyt tästä kiusaamisesta (että alkoi jo nyt). Hän kertoi mulle että myös Liisaa on peluutettu yhtä muuta tyttöä vastaab kun mä en oo ollut puistossa/näkemässä ja että ei tykkää yhtään että saa niin tehdä. ja että hyvä kun puutuin noin.
Joten ehkä siitä purkauksesta oli jotain hyötyä.
Joten ehkä siitä purkauksesta oli jotain hyötyä.
Siltä kuulostaa, ja oikein tehty!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku mainitsi ketjussa että pojathan ei tällästä harrasta - eikä harrastakkaan, vaan kiusaa yleensä monta vastaan yksi-tekniikalla. Eli on isompi porukka jossa on johtaja, jota seurataan ja sitten yhdessä kiusataan jotain pienistä/lihavinta/jne. Tälläisen kiusaamisen näkee helpommin ja siihen on usein helpompi puuttua.
Tyttöjen kiusaaminen on ovelampaa ja näkymättömämpää, sen tietää kaikki jotka on pikkutyttöjä olleet... Ja usein tosiaan sitä pomottajakiusaajaa pitää opettajat ja muut aikuiset vaan aktiivisena, suosittuna jne.
Tosi hienosti toimittu ap:ltä, kiusaamiseen pitää aina puuttua! Ei noin pienet lapset osaa "pitää puoliaan", ainakaan aina. Kyllä lapset tarvitsee vanhempien tukea... Varsinkin kun kiusaaminen on tuollaista lähinnä henkistä lajia ja "näkymättömämpää" eikä lapsi tajua, mistä tässä oikein on kyse.
joka ei pidä naisporukkaa automaattisesti susilaumana joka raatelee ja kamppaa toisiaan.
Itse en muuten ollut tuollainen tyttö lapsena. Ihan noin pienenä en muista (pitää kysyä äidiltä ja isosiskoilta, jotka mua lähes 10 v vanhempina mua vahtivat ulkona esim. kesäisin). Tosin meidän kerrostalossa oli sillä lailla kummallinen jakauma, että oli paljon poikia, ja vain yksi muu edes lähelle mun ikäinen tyttö, 2 v nuorempi, jonka kanssa oltiin kavereita. Mutta leikittiin joukossa poikien kanssa, ja tuon tytön kanssa vain harvoin kaksin, esim. sisällä hevosilla.
6-v me muutettiin ja meillä oli iso lapsijoukko, ja siinä 4 samanikäisen tytön porukka, joista yksi pelasi tätä peliä, ja jakoi porukan kahtia joskus, mutta itse en sitä koskaan tehnyt.
noista ne 2 olivat mulle oikeastaan aika yhdenvertaisia kavereita. se neiti eripurankylväjä ei. Näin meni ihan murrosikään asti, jolloin tuli luokalle muuttanut tyttö bestikseksi ja ollaan edelleen hyvät kaverit.
ap
ap