mikä on sinun suurin huoli tällähetkellä?

Mutta tiedätkö - miehesi on oikeassa! Asioilla on taipumus lutviutua ja elämä kantaa. Ei ole kuin yksi suunta: ylöspäin!

Ensinnäkin nyt pää pois sieltä peiton alta! Jos teillä on laskuja, joita ette pysty nyt maksamaa, puhelin käteen ja soittamaan lisää maksuaikaa ensi kuuksi. Ei ne laskut muutenkaan ihan heti perintään mene, mutta helpompi on hoitaa asiaa ennen kuin ne ovat rästissä. Onko teillä ketään sukulaista/tuttavaa, jolta voisi lainata rahaa? Maksatte takaisin kun mies saa palkan tai sitten sovitte erämaksuista vaikka kirjallisesti. Tai lainaatte pankista. Luottokorttikaan ei ole huonovaihtoehto jos maksaa saldon pois ennen kuin alkaa korkoa kertyä. Tosin joskus se korokin on pienempi paha. Sitten jos miehen entiseltä työnantajalta ei ala palkkaa kuulumaan, yhteyttä ensin sinne ja sitten vaikkapa liittoon.

Hänellä on siis työpaikka kuitenkin, ja kuten täällä on jo todettukin, jos työnantaja ei maksa palkkaa, niin sitten sitä voi anoa sieltä palkkaturvasta. Tilanteenne on väliaikainen. Kyllä se siitä.



Alkuperäiseen kysymykseesi, että mitkä ovat suurimmat huolenaiheeni: Me ollaan molemmat työttömiä eikä uusista työpaikoista ole hajuakaan. Talosta on lainaa pian 100 000 euroa ja toukokuussa omituiset puutumisoireeni vahvistuivat MS-taudiksi. Mun suurin huolenaiheeni on, että ottaako kukaan tämmöstä raakkia töihin vai pitääkö myydä talo, jos jollain on vielä varaa ostaa ja kuinkas sen sitten selitän lapsille, jotka juuri alkavat kotiutua uuteen asuinpaikkaan.

kun odotellaan että mies saisi palkan. Asiat kyllä järjestyvät, näin me uskotaan. Ja meillä järjestyykin kun itse palaan töihin elokuussa. Mutta ei tää silti herkkua ole.



Itse tosin murehdin enemmän appiukkoni syövän paranemista (saa näinä päivinä tietää onko hoidot tepsineet), noi raha-asiat ovat pieni murhe tuohon sairastamiseen verrattuna.



Itse koen olevani aika onnekas, sillä minulla on melko turvattu työpaikka ja miehelläkin on töitä riittänyt. Moni tuttumme on jäänyt/jäämässä työttömäksi, enkä tosiaan haluaisi sitä osaa. Olen tyytyväinen, että meillä ei ole älyttömiä asuntolainoja tai kulutusluottoja.

on asperger-lapsen koulunkäynnin järjestäminen, meidän on ilmeisesti muutettava toiselle puolella kaupunkia, jotta hän pääsee sopivaan kouluun yläasteelle. (ei erityisluokalle, koska tämän kaupngin erityisluokat on ihan vääränlaisia, vaan rauhalliseen ja pieneen kouluun jossa on yhteisöllinen meno) ja tänään nimenomaisesti se, että hän on kesäleirillä ensimmäistä päivää ja näissä on aina aika iso käteen menon vaara.



mutta ap: kyllä te tuosta vielä selviätte! ne velat ei tosiaan mene ulosottoon vielä ainakaan puoleen vuoteen (mulla jäi vahingossa sähkölasku maksamatta MAALISkuussa. Viime viikolla siitä uli perintätoimiston karhu. Siis kolme kuukautta eräpäivän jälkeen. Karhukirjeessä luki että jos karhulaskua ei makseta TAI SEN MAKSAMISESTA SOVITA sen eräpäivään mennessä, aletaan saatavia hakea oikeusteitse.) Eli soita ja kysy lisäaikaa maksuihinne. Ensi kuussa teillä on jo vähän enemmän rahaa ja jos miehesi työnantaja ei tosiaan ala maksaa niitä puuttuvia summia, te voitte hakea niitä palkkaturvasta. Aikanaan myös sun työttömyyskorvaukset alkaa juosta. Kyllä te selviätte. Tärkeintä on nyt vaan se, että et jää sinne peiton alle, koska juuri siitä lama-ajan lapset kärsii, vaan nouset ylös, laitat ruokaa ja lähdet niiden lasten kanssa sinne pyöräretkelle.

on poistettu luomi josta en ole saanut vielä tuloksia. Lääkäri sanoi että se on pahannäköinen, mutta että ei ole mitenkään varma juttu että se sattuisi olemaan pahanlaatuinen.