Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Helpottaako tämä tuska koskaan?

Vierailija
07.06.2009 |

Meidän ihana ainokainen tyttäremme poistui keskuudestamme reilu kuukausi sitten, sen jälkeen elämämme romahti totaalisesti. Tyttärellämme oli aivokasvain ja tiesimme, että selviämismahdollisuudet ovat heikot, muttemme tätä kuitenkaan osanneet tai edes halunneet odottaa. Tämä aika on mennyt kun usvassa ja kaiken kukkuraksi puramme miehen kanssa kiukkumme toisiimme, pelottaa, että tämä erottaa meidätkin. Rakastan miestäni, mutta tämä suru on niin suuri kun tyttäreni ei enää ikinä tule aamulla herättämään tai sano, äiti rakastan sinua. Neljä ihanaa vuotta hän oli meidän luonamme ennen kun hänestä tuli enkelilapsemme.



Mistä voitais mieheni kanssa hakea mm. keskusteluapua, en halua menettää häntäkin enkä usko, että hänkään minua.

Kommentit (34)

Vierailija
1/34 |
08.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

21:lle



Olet minusta tai meidän tarinasta lukenut täältä aihe vapaa palstalta, täällä kyselin apua kun neuvolassa vaan sanoivat, että näytän niin pirteältä, etten voi olla masentunut ym.



Olikohan 25 kun kanssa kyseli



Asun tyttäreni kanssa Suomessa. En muista itse, mutta voi olla, että onnettomuuden jälkeen selittivät mistä hakea apua, mutta olin sillon niin järkyttynyt, etten muista niistä ensimmäisistä päivistä onnettomuuden jälkeen muutenkaan mitään.



Tein tästä neuvolan tädistä sen "huomautuksen", vaikka toisaalta ymmärsin häntäkin, koska hän on nuori ja luulen, että ensimmäisessä työpaikassaan. Vanha neuvolan tätimme jäi eläkkeelle vähän ennen kuopuksemme syntymää. Silti kyllä minusta tuosta nuoruudesta huolimatta olisi pitänyt tehdä muutakin kun vaan todeta, että olen pirteän näköinen eikä tarvitse tehdä mitään. No, nyt sitten tämä neuvolan täti on parantanut tapojaan ja välittää enemmän ja ohjaa saamaan apua. Tämän kuulin eräältä tutulta kun heidän perheen nuorimmalla oli ongelmia terveyden kanssa. Lisäksi tämä neuvolan täti pyysi minulta anteeksi ja nyt tullaan hänen kanssaan hyvin toimeen. Siellä käyn yhä aika usein kun tytön paino ei nouse ja pulauttelee paljon, ilmeisesti allergiatestit ainakin edessä.

Vierailija
2/34 |
09.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos kaikille avusta. Kävin eilen lääkärillä ja saimme numeron, josta varata aika keskustelemaan asioista. Ensimmäinen aika on tämän viikon perjantaina



nimimerkille enkeliperhe Olen kovin pahoillani puolestasi, sinäkin olet joutunut kokemaan kovia. Onneksi kuitenkin tyttäresi selvisi lisäksesi niin et jäänyt ihan yksin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/34 |
09.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

joka menetit melkein koko perheesi.



Juha Tapiota lainatakseni:



"sä mietit kuinka mikään satuttaa voi niin. parhaat vuotes kaikki maahan polje

ttiin.



puoltakaan en sun kivustas voi tietää, sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää. mut joku aamu mä tiedän sen sä heräät huomaamaan,sinä selvisit..."

Vierailija
4/34 |
09.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kamala tilanne teillä. Omalta osaltani voin sanoa, että vauvani kuolemasta meni n. vuosi kun pystyin käymään haudalla itkemättä. Sitten taas siitä vuosi, niin suru tuli takaisin -nyt hänen kuolemasta tulee syksyllä 4 vuotta ja olemme käsitelleet menetyksemme, mutta usein hän on ajatuksissamme. Ei suru häviä koskaan kokonaan. Teillä se kestää todennäköisesti ikuisesti kun saitte elää 4 vuotta tyttönne kanssa. Muistoja on paljon. Voimia. Koittakaa tukea toisianne. Mieheni suri erilailla ja mekin hetkeksi erkanimme, mutta nyt olemme taas läheisiä.

Vierailija
5/34 |
16.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta minä en ole lukenut tragediastanne, tapahtuiko tämä siis jossain ulkomailla? Minkälainen onnettomuus oli kyseessä?

Todella järkyttävää!



Lämpimät osanottoni menetyksesi johdosta! Ap:lle myös!

Vierailija
6/34 |
16.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

En halua tuputtaa uskontoa, mutta haluan sanoa yhden asian: Tulette saamaan tyttarenne takaisin, han kuuluu perheeseenne. Taman maanpaallisen elaman jalkeen olette jalleen yhdessa, eika mikaan voi enaa erottaa teita toisistanne.



Kun Jeesus Kristus tulee toisen kerran maanpaalle, alkaa tuhatvuotinen valtakunta, jonka aikana lapsensa menettaneet vanhemmat saavat kasvattaa lapsensa aikuisuuteen.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/34 |
17.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset


Kun Jeesus Kristus tulee toisen kerran maanpaalle, alkaa tuhatvuotinen valtakunta, jonka aikana lapsensa menettaneet vanhemmat saavat kasvattaa lapsensa aikuisuuteen.

Vierailija
8/34 |
27.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voimia ja rakkautta toisillenne, todella surullista, nyt ei pienen tytön tarvi enää kärsiä kipuja. Jumalan siunausta teille.





Mihelläni on pahanlaatuinen aivokasvain

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/34 |
07.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset


En usko, että tuollainen asia häviää koskaan sielusta. Toki tuska helpottaa ajanmyötä, ainakin toivon niin.



Olen todella pahoillani. Kaikkea hyvää teille.

Vierailija
10/34 |
07.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

En väitä ymmärtäväni miltä sinusta tuntuu tai tietäväni varmasti helpottaako tuska koskaan koska en ole samaa kokenut kuin sinä.



Minä menetin hartaasti odottamani lapsen rv32 mutta en edes koita verrata kokemaani tuskaa sinun kokemaasi tuskaan. Ei niitä kannatakaan. Jokaisen oma tuska on se pahin tuska.



Voin kuitenkin kertoa että ainakin minulla pahin surulta ja tuskalta meni pahin terä ohi vuodessa. Tuska muuttui pikku hiljaa "pelkäksi" pohjattomaksi suruksi. Suru pikkuhiljaa vahvaksi kaipaukseksi. Toivon että sinullakin tuska muuttaa pikku hiljaa muotoaan.



Teidän kannattaisi miehesi kanssa löytää yksityinen perhepsykologi joka on erikoistunut suruun ja traumoihin. Uskoisin että voisitte löytää oikean tahon Käpy ry:n kautta. He tukevat kaikkia lapsensa menettäneitä, ei vaan kätkytkuoleman kokeneita vanhempia.



Halaus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/34 |
07.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hankkikaa ehdottomasti keskusteluapua, tuollaisen kokemuksen jälkeen kaikki apu kannattaa kokeilla! ;( Aika parantaa, edes hiukan helpottaa...

Vierailija
12/34 |
07.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sanoja ei löydy, ihan itku tuli täällä silmään :(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/34 |
07.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toivottavasti saatte jostakin keskusteluapua. Ehkä jopa seurakunta voisi olla hyvä osoite tilanteessanne, jos ette vierasta uskonnollista näkökulmaa... (itse vierastan, mutta vastaavassa tilanteessa uskonnollinen mummo oli ainoa ihminen, kelle halusin puhua).



Vierailija
14/34 |
07.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

seurakunnaltakin saa tukea. hiljaseks vetää teidän tilanne.. hirmusti voimia surunne keskelle. taistelkaa viimisillä voimillanne parisuhteenne eteen, niin tyttärennekin varmasti olisi tahtonut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/34 |
07.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö teille sairaalassa annettu mitään neuvoja tai ohjattu minnekään jatkoa ajatellen?Vaikea käsittää,tuo on ihmisen suruista kaikkein suurin!Oisko seurakunnan kautta mitään olemassa?Tai jotkin vapaaehtoisjärjestöt,tukihenkilöt,yms.Voimia teille todellakin joka tapauksessa!Koettakaa tukea toinen toisiinne!Onhan teillä rakkautta jäljellä?

Vierailija
16/34 |
07.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

hän osaa kertoa teidän paikkakuntanne vanhempien sururyhmistä tai mahdollisuudesta saada pariterapiaa tai muuta apua. Voit kysyä sururyhmistä myös seurakunnalta, jos se ei muuten sodi ajatusmaailmaasi vastaan.



Voi olla, että teille on jo jotain tarjottukin, mutta ei sitä tietoa siinä järkytyksessä ja shokissa ja tuskaassa heti pysty vastaanottamaan. Siksi olisi aina tärkeää, että omaisiin pidettäisiin pitempään yhteyttä.



Osanottoni.

Vierailija
17/34 |
07.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

sydämen pohjasta! Kuinka haluaisinkaan lähettää jotenkin voimia, se ei vain onnistu kuin tämän toivotuksen kautta.



Käpy ry. järjestää viikonloppuja ja vertaistukea ainakin. Kannustan käymään sivuilla



http://www.kapy.fi/



ja etsimään sellaista tuen muotoa, joka teille sopisi.

Vierailija
18/34 |
07.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos kaikille neuvoista



Sairaalassa hoitajat taisivat jotain puhua, mutta sillon oltiin molemmat niin shokissa, ettei siitä mitään jäänyt mieleen. Taidan kuitenkin ainakin sinne soittaa ja kysellä uusiks siitä keskusteluavusta ym.



Tuo seurakunnan apu ei ole meidän kummankaan ajatusmaailmaa vastaan, joten sitäkin voisi harkita.



Joku kyseli, että onko rakkautta jälkellä niin kyllä rakkautta on jäljellä, yhteiseloa on takana 10v ja haaveenamme oli aina saada suurperhe, mutta se sitten jäi yhteen kun minulla repesi kohtu synnytyksessä ja se poistettiin ja onneksi minä kuitenkin selvisin. Tyttäremme oli kuitenkin aivan ihana tuon lyhyen elämänsä eikä edes kaivattu enempää lapsia. Oli järkytys saada tietää tytön kasvaimesta, niitä on meillä suvussa ja siksi riski oli suurempi. Isku oli kova senkin takia, että hetken jo näytti siltä, että tyttäremme selviäisi, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Suhteessamme on ollut ylä- ja alamäkiä, mutta rakkaus on aina säilynyt. Tallella se on vieläkin, mutta silti tulee purettua pahaa oloa toiseen, mutta sit taas hetken päästä toinen lohduttaa toista.

Vierailija
19/34 |
07.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Osanottoni..



Koittakaa etsia kaikki mahdollinen apu. Lue kirjallisuutta aiheesta, kirjoita paivakirjaa, juttele ihmisten kanssa.



Ala missaan tapauksessa eroa miehesi kanssa. Tallainen ei ole syy erota, teilla on rakkautta jaettavana toisillenne. Pahin mahdollinen kriisi, mita ihmiselle voi tulla, tukekaa toinen toisianne.

Vierailija
20/34 |
07.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

..ja voimia kestää kauheista kauhein asia, oman lapsen kuolema :(.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kuusi neljä