Lue keskustelun säännöt.
Viaton kysymys kaikille psykologeille:
06.06.2009 |
Jotka työskentelette hoitolaitoksissa:Miltä tuntuu auttaa vaikeuksissa olevaa ihmistä (aikuinen/lapsi)tietäen, että kaikessa kuitenkin on kysymys persoonallisuudesta, ympäröivästä yhteiskunnasta, perheestä, lähtökohdista jne???
Eikö ole yhteiskunnan varojen tuhlausta, että teette vain analyysejänne, kun voisitte mainiosti sitten vain ottaa ja auttaa noita ihmisraukkoja? Auttamisella tarkoitan ihan sitä rakkauden ja ymmärryksen antamista, tunteiden sanoittamista, ja ehyeksi tekemistä? Onko kaiken oltava niin ehyttä, että rikkinäisen minän kanssa ei voi olla yhteiskuntakelpoinen.
Olen varma, että kukaan ei ole täydellinen. Testauksenne ei kanna mihinkään, uskoisin. Ihminen on hyväksyttävä juuri sellaisena kuin hän on; vikoineen, virheineen ja vajavaisuuksineen.
Eikö teidän tehtävä olisi kulkea ja tukea ihmistä, koska pystytte ymmärtämään paremmin häntä kuin kukaan toinen?
Vai mikä on teidä työnne tarkoitus?
Kertokaa?
Kommentit (10)
Mutta vaikka esittäsi asian hienosti asenteellistamatta, aina oltaisiin samassa tilanteessa.
Ei pääse yli eikä ali vaikka kuinka kiertäisi.
Juuri tässä onkin pointti.
Elämän karuja tosiasioita. Psykologia on aika nuori tieteenalana, eikö vain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ratkaisukeskeistä.
Ja mistä nämä psylokogit enää palkkaa saisivat jos kaikki hullut parannettaisiin? ;)
Mistäpä! Yhteiskunta taitaa arvostaa psykologin tutkintoa korkealle, joten eiköhän siinäkin liene yksi syy heidän alalle hakeutumiseen.
Itse henk. kohtaisesti en arvosta ko. tutkintoa, sillä en ole koskaan työssäni tavannut psykologia, jolla olisi jotain muuta annettavaa potilaalleen kuin ahdistus ja elämän hakaloittaminen. Kukaan ei ole vielä suhtautunut inhimillisesti potilaan tilaan. Aina noustaan potilaan yläpuolelle, etenkin sitten , kun ollan saatu kognitiiviset kyvyt selville.
T. Katti Matikainen
Tutkimuksia joiden tarkoitus on saada selville jotakin ihmisestä, jotakin syytä varten ja näitä on moninaisia. Terapia on paljon pitkällisempi prosessi, mutta tutkimusta saatetaan tarvita esimerkiksi siihen, että osataan suositella oikeanlaista terapiaa tai muita tukitoimia.
Eikö ole yhteiskunnan varojen tuhlausta, että teette vain analyysejänne, kun voisitte mainiosti sitten vain ottaa ja auttaa noita ihmisraukkoja? Auttamisella tarkoitan ihan sitä rakkauden ja ymmärryksen antamista, tunteiden sanoittamista, ja ehyeksi tekemistä? Onko kaiken oltava niin ehyttä, että rikkinäisen minän kanssa ei voi olla yhteiskuntakelpoinen.
Onhan se ensin tutkittava mikä "kohta" ihmisessä on rikki, ennen kuin alkaa auttamaan. Tuosta rakkauden antamisesta en ole samaa mieltä, sen tekevät jotkut muut ihmiset kuin psykologi. Kyllä sen eheyttävän työn tekee ihminen itse, ei psykologi. Psykologi on tässä vain apuna tekemässä oikeita kysymyksiä, joilla avittaa eheyttävää työtä. Psyykkinen työ saattaa tuntuakin hieman ahdistavalta, koska sen eteen pitää ponnistella. Tarvittavan eheyden asteen määrittelee ihminen itse, millaisella eheyden asteella ihminen pärjää arjessa ja kykenee vastaamaan sen haasteisiin ilman, että murtuu arjen vaatimusten alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perustuu länsimaiseen tieteenkäsitykseen. Eli samaa kastia kuin meidän lääketieteemme.
Mutta samoin, kun meidän lääketieteemme ei pysty parantamaan kaikkea (mm. allergioita) ei psykologiakaan pysty auttamaan kaikkea.
Mutta onneksi on vaihtoehtolääketieteet. Ja onneksi on terapiat, joiden taustalla on toisenlainen näkökulma.
mutta työn pääsisältö on nimenomaan auttaminen, hyvin harvoin teen psykologisia tutkimuksia, varsinkaan persoonallisuustestejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologit ovat pelkkää roskaporukkaa, jotka sotkevat ihmisen elämää entisestään. En tiedä ketään, jota olisi pystytty oikeasti auttammaan.
Sanotaanhan, että psykologiasta kiinnostuneilla on itsellään ongelmia ja hakeutuvat alalle ratkaistakseen omia ongelmiaan. Kun toimeentulotukihakemukset (sossun tehtävä oikeasti) on saatu täytettyä ei enempää voida tehdä. Asunnottomuuteen on vaikea saada apua pääkaupunkiseudulla ja sossu ei kirjoittele mitään todistuksia kenenkään tilanteesta asunnon tarjoajille.
Köyhyyden aiheuttamat ongelmat medikalisoidaan yhteiskunnassamme tällä hetkellä. Poistakaa köyhyys - tehkää kaikki ihmiset tarpeellisiksi yhteiskunnassa - niin mielenterveysongelmat vähenevät. Mielenterveysongelmien suuri määrä on oire yhteiskunnasta, joka on sairas eikä enää toimi niin kuin sen pitäisi.
Nuorena ilman mitään paikkaa yhteiskunnassa (opintoja, työtä) tulee tyhjyyden ja turhautumisen tunne ja nuorten mielenterveysongelmat vaatisivat jo todella enemmän huomiota.
Papit hoitivat ennen vähän samaa roolia kuin mitä psykologian alan ihmiset nykyaikana kun uskonnosta on tullut halveksittu...uskonnottomuus tuo tyhjyyttä, jota tuo älytön psykologia yrittää korjata osaamatta.
Monen laudaturin ylioppilaskin on kiinnostunut psykologiasta - roskatieteen palvelukseen menossa siis hänkin...
Mitä ajattelette psykiatrista, jolla täysin purrut kynnet...pureekohan varpaankyntensäkin...eikö kynsien pureminen ole merkki turvattomuuden tunteesta...antaako sellainen ihminen itsestään kuvan, että olisi pätevä ammatissaan...minusta ei...
Mitä ajattelette psykiatrista, jolla täysin purrut kynnet...pureekohan varpaankyntensäkin...eikö kynsien pureminen ole merkki turvattomuuden tunteesta...antaako sellainen ihminen itsestään kuvan, että olisi pätevä ammatissaan...minusta ei...
Perhe ja suku ja ystävät ja oma mielekäs oleminen eheyttävät, se ei ole ammatti-ihmisen tehtävä. On vain näytettävä suunta.