tsempatkaa mua
kilahdin miehelle tänään kun se kymmenennen kerran moitti lapsia (9 v. ja 4 v.) siitä että olivat jättäneet leluja olohuoneen lattialle. Menin ja revin sen kädestä päiväpeiton jota oli viikkaamassa ja karjuin että tää on perkele mun ja mä sen siivoan niin ei tartte lapsille valittaa. Vielä sanoi että "hän ei veis teitä (lapsia) yhtään mihinkään, ette oo sitä ansainnu"- kyse oli huomisesta retkestä jonka teen lasten kanssa (ilman miestä). Että sekin vielä, virhe sekin ilmeisesti.
Sen jälkeen ei oo puhunu mulle ja lähti joku aika sitten johonkin eikä oo kuulunu takaisin (erittäin epätavallista käytöstä).
Ongelma on siinä, että nyt pelottaa: mies ei ole väkivaltainen, mutta masentunut ja vihjailee silloin tällöin itsemurhalla tai "kun suutun niin silloin en takaa mitä teen" -tyyliin. Sen takia en uskalla hänelle suuttua, enkä oikein edes keskustella meidän ongelmista. Kun pelko on että mitä jos ...
Jotenkin tuntuu että kuvittelenko uhan vai onko sitä todella. Miten mä taas jaksan odottaa tämän illan/yön...
kiitos ja anteeksi.
Kommentit (6)
Noita nyt sattuu, tuskin siitä mitään vakavampaa seuraa.
Kuitenkin pakko sanoa, että olisi ollut hyvä jos olisit voinut jotenkin olla miehesi puolella (tai malttaa olla puuttumatta tilanteeseen), kun hän yritti olla jämäkkänä lasten kanssa. Lähtee ristiriitainen viesti lapsille tuollaisesta; vähän niin kuin isä olisi ollut väärässä kehottaessaan heitä toistuvasti keräämään jälkensä.
Kiss and make up, niin huomisesta tulee vielä ihan kiva päivä. Tsemppiä!
jos mä soitan sille niin mitä mä sanon? Mä en siis suoraan sanottuna halua puhua sen kanssa. Soitto kännykkään on syytös/ilmoitus että HETI KOTIIN PERKELE. Enkä halua sitä kotiin.
Joo-o, en minäkään tätä asiaa osaa hoitaa kypsän aikuisen lailla....
ap
mutat vasrtaava tilanne oli meillä 2 vuotta sitten, enkä vieläkään ole saanut henkistä tasapainoani takaisin.
Oman kokemukseni perusteella sanon, että ota vastuu lastesi kasvatuksesta, äläkä jätä kaikkea miehesi hartioille. Lapsille tulee opettaa rojujensa siivoaminen pois olohuoneesta.
Mikäli tämä asia, eli lasten kasvattaminen on miehellesi tärkeä, et saa viedä pohjaa pois toisen pyrkimyksistä kasvattaa omia lapsiaan. Sinä et saa ottaa lasten tehtäviä kontollesi, jolloin lapset eivät opi mitään.
Miehesi on saattanut vuokrata oman asunnon juuri 15 min. sitten, kuten minä tein kun lähdin saamattoman vaimon luota pois.
kilahdin miehelle tänään kun se kymmenennen kerran moitti lapsia (9 v. ja 4 v.) siitä että olivat jättäneet leluja olohuoneen lattialle. Menin ja revin sen kädestä päiväpeiton jota oli viikkaamassa ja karjuin että tää on perkele mun ja mä sen siivoan niin ei tartte lapsille valittaa. Vielä sanoi että "hän ei veis teitä (lapsia) yhtään mihinkään, ette oo sitä ansainnu"- kyse oli huomisesta retkestä jonka teen lasten kanssa (ilman miestä). Että sekin vielä, virhe sekin ilmeisesti.
Sen jälkeen ei oo puhunu mulle ja lähti joku aika sitten johonkin eikä oo kuulunu takaisin (erittäin epätavallista käytöstä).Ongelma on siinä, että nyt pelottaa: mies ei ole väkivaltainen, mutta masentunut ja vihjailee silloin tällöin itsemurhalla tai "kun suutun niin silloin en takaa mitä teen" -tyyliin. Sen takia en uskalla hänelle suuttua, enkä oikein edes keskustella meidän ongelmista. Kun pelko on että mitä jos ...
Jotenkin tuntuu että kuvittelenko uhan vai onko sitä todella. Miten mä taas jaksan odottaa tämän illan/yön...
kiitos ja anteeksi.
jossa lapsia mollataan - haukutaan ja samalla annetaan kaikki mitä pyydetään että sais olla rauhassa. Lapset kuulee olevansa sairaita tms kun pitävät meteliä tai eivät just kerää tavaroitaan. Ovat kuitenkin kaikkien mittarien mukaan tavallisia ja jopa melko helppoja lapsia.
Mulle kasvatus on jotain ihan muuta. SIINÄ minä olen yksin ilman tukea. Anteeksi vaan.
ap
mutta tiedän myös, että lapsia ei tarvitse uhakille aikä niille tarvitse huutaa, jos molemmat vanhemmat vetävät yhtäköyttä ja jämäkästi sanovat tuosta siivoamisesta. Asioista ei huudeta eikä meluta, eikä niitä tarvitse toistella ja pahoittaa kaikkien mieltä, vaan kyse on jämäkästä kasvattamisesta.
No en kyllä tiedä teidän tapausta yhtään.
Lapsille ei saa huutaa eikä niitä saa syyllistää, vaan rajat on piirrettävä selkeiksi ja ne on myös pidettävä.
5
että voisit soittaa hänelle? tai jos hän ei vastaa niin soita hänen parhaalle kaverilleen tai äidilleen tai missä seurassa hän nyt todennäköisimmin onkaan...? Tai soita hänen äidilleen (tai jollekkin muulle tutulle) että soittaisi miehellesi kun hän ei sinulle vastaa.