Koliikkivauva on vaaraksi itselleen ja muille

Ja kaikki vanhemmat joilla on koliikkivauvat pahoinpitelee niitä??? Just joo, toi tekijä oli mieleltään sairas, olis kyllä lyöny ilman koliikkiakin!!

Sen verran rankkaa on ystävillä ollut, että nostan hattua jokaiselle, joka on sen järissään kestänyt. Tottakai aikuinen on aina syyllinen, mutta turha sitä omaa häntää on nostaa, jos ei ole itse asiaa kokenut.

Mun esikoinen oli koliikki..Olin niin väsynyt. Mutta tyttöäni rakastin ja rakastan edelleen. Purin väsymyksen ja kiukun mieheen, mutta en ikinä vauvaan...Nyt tasapainoinen ja reipas koululainen.

ei lapsena eikä vielä aikuisenakaan. Kyllä mullakin tuntui välillä että heitän vauvan seinään, vaikka sillä ei ollut edes koliikkia vaan ihan tavallinen nälkäitkijä

On siinä ihmisessä vikaa, oli sitten kuinka väsynyt ja vihainen tahansa, jos ei ymmärrä että ei se pieni vauva tee mitään tahallaan eikä asiaa todellakaan auta jos ravistaa tai läimäyttää!!!



Ihan sairasta puolustella noita vanhempia, aivan varmasti on todella raskasta mutta kyllä terve ihminen osaa hakea apua!!

alkutaipaleen ongelmiin, valvomiseen jne jne. Minulta ei riitä sympatiaa ihmiselle, joka pahoinpitelee pientä avutonta vauvaa. Tiedän itsekin mitä on olla todella väsynyt, mutta se ei oikeuta vauvan tai isomman lapsen pahoinpitelyyn. Aikuisena sitä pitää keksiä parempia selviytymiskeinoja oman turhautumisen purkamiseen kuin lyöminen.

koliikki sylivauvalla. Katsotaan sitten kenellä pinna kestää

Haahuilin verkkarit puolessa takamuksessa roikkuen mummomaisissa imetysliiveissä keskellä kirkasta päivää tavaroita hukaten..lompakko jääkaappiin ja avaimet roskiin ja sitä rataa..sen väsymyksen muistan aina..miehen kanssa hoidettiin vauvaa vuorotellen ja kaikki konstit käytettiin..jotenkin vaan vaikka aivot oli lomalla väsymyksen takia, sen tajusi, että vauvalla on mahavaivoja ja syytön kurjaan tilanteeseen. Pinna paloi monesti, mutta vauvalle jaksoin hössöttää..miehelle äyskiä..väärin sekin, mutta eiköhän hän ymmärtänyt silloisen tilanteen..muistan, kun oltiin väsymyksestä loppu, että eikö tämä vauva nuku ikinä...tyttö hymyili silloin meille ensimmäisen kerran ja sillä hetkellä ei haitannut tippaakaan koliikit:)

koliikki sylivauvalla. Katsotaan sitten kenellä pinna kestää

Kyllä itsekin tiedän mitä se väsymys on pienen lapsen äitinä, mutta missään vaiheessa en ole pinnaa menettänyt enkä koskaan voisi käydä käsiksi. Sairaita te jotka puolustelette! Tuollaisilta heikoilta ihmisiltä pitäisi ottaa ne lapset pois, kaikki tietää että nuo korvatulehdukset ja valvotut yöt on tulossa kun niitä lapsia hommaa, mutta tässä onkin kyse siitä kuka osaa hakea apua eikä turvautua väkivaltaan! Aivan varmasti kaikilta palaa pinna, mutta jos silloin lyö niin on aivan jotain muuta kun tervehenkinen aikuinen ja vanhemmaksi sopiva!

unen puute, ja tunne ettei mahd. kauan ja hartaasti odotettu vauva olekaan ikinä tyytyväinen mihinkään voi ajaa ihmisen raivon ja epätoivon partaalle... Kun teet kaikkesi ja vähän päälle, ja lapsi vain huutaa ja huutaa ja huutaa.... Ihme ettei useammalla vanhemmalla napsahda päässä!

Kamalia juttuja nämä, aina jotenkin toivoisi että vanhemmat saisivat jostain apua ennenkuin tilanne menee tuohon pisteeseen...

Mutta tiedätkö rouva numero 7, mitä on olla väsynyt ja samalla heijata huutavaa vauvaa yökaudet 4-6 kuukauden ajan? Koliikkivauvassa on se kiinnostava piirre, että hän voi olla kohtuullisen tyytyväinen päivisin, mutta yöt huutaa.

Meillä vauva aloitti huudot joka ilta klo 9. Siis aika tarkkaan tuohon aikaan. Alkuvaiheessa jatkoi huutoaan klo 6:een asti. Saattoi torkkua 15 minuuttia välillä, joskus jopa 45 minuuttia, mutta aina heräsi sen jälkeen HUUTAMAAN. Tätä rytmiä jatkui noin 6 kuukauden ikään asti. Loppuaikoina tosin saattoi lopettaa huutamisen "jo" klo 3:lta, ja nukkui sitten aamuun. Vähitellen lapselle jäi vain sellainen 10-20 minuutin iltaitku. Se sitten jäi pois vasta joskus parin vuoden iässä.

Itse en pystynyt nukkumaan tuona aikana (enkä sen jälkeenkään yli kahteen vuoteen) kuin tunnin torkkuja kevyttä unta. Aina olin valmiina (ja peläten odotin), että lapsi alkaa itkemään sydäntäsärkevää itkuaan.

Minulta saa sympatiaa kaikki koliikkilasten vanhemmat. Ymmärrän myös hyvin (mutta en tietenkään hyväksy), että joku vahingoittaa lastaan fyysisesti. Itse olen luonteeltani rauhallinen ihminen, ja täytyy sanoa että niitä kertoja kun olen jättänyt lapseni huutamaan yksin omaan huoneeseensa on useita, aivan liian monta. Mutta se oli minun ainoa keinoni päästä toiseen huoneeseen rauhoittumaan itse. Vaikka vauva on kuika viaton ja syytön omaan itkuunsa, niin silti se ääni on vastasynnyttäneestä äidistä maailman raastavin, jonka haluaa loppumaan keinolla millä hyvänsä.

alkutaipaleen ongelmiin, valvomiseen jne jne. Minulta ei riitä sympatiaa ihmiselle, joka pahoinpitelee pientä avutonta vauvaa. Tiedän itsekin mitä on olla todella väsynyt, mutta se ei oikeuta vauvan tai isomman lapsen pahoinpitelyyn. Aikuisena sitä pitää keksiä parempia selviytymiskeinoja oman turhautumisen purkamiseen kuin lyöminen.

Kerropa vielä minkälainen koliikki sinun vauvallasi oli?



Kyllä kaikki lapsia odottavat tietävät, että joskus syntyy univelkaa. Eiköhän kaikki osaa valmistautua siihen, että lapsi voi huutaa korvakipuaan parina yönä vaikkapa joka kuukausi.



Mutta harva sitä kuitenkaan tietää, millaiseksi ihminen muuttuu valvottuaan vaikkapa 3 kuukautta putkeen ilman yli 2 tunnin yhtäjaksoista unta. Vahvakin humala on lievä olotila siihen verrattuna. Ja lisäksi ne väsyttävimmät tunnit vielä kidutetaan pahimmalla mahdollisella kovalla äänellä, jonka desibelitaso ylittää kaikki suositusarvot. Ihminen, joka on kokenut tämän, ymmärtää, että vauvoja pahoinpidellään koliikin takia. Kenenkään ei pidä sitä kuitenkaan hyväksyä, ja kaikkien tulee etsiä vaihtoehtoisia tapoja agressioidensa purkamiseen.

Todellakin tiedän, mutta koliikki ei silti ole vauvan syy eikä se oikeuta käymään käsiksi pieneen. Esikoisellani oli koliikki ja 3 kk ajan hän ei käytännössä öisin nukkunut. Minä ja mies vuorottelimme hoidossa. Tosin minä kyllä hoidin häntä enemmän, koska sain päivisin torkkua. Ensimmäisten 10 kk ajan tämä tapaus myös heräsi 8-20 kertaa yössä syystä x. Toisella lapsellani ei ollut koliikkia, mutta hän valvoi joka yö klo 02-06. Sängyssään ei viihtynyt, tuli huuto, joten istuin olohuoneessa keinutuolissa hänen kanssaan ja kiikuttelin yökaudet, jotta muu perhe sai nukkua. Laitoin vauvan kantoliinaan ja torkuin itse keinutuolissa. Tätä kesti 2,5 kk. Päivisin en juuri koskaan saanut nukkua, koska siinä vaiheessa kun esikoisen ja kakkosen unirytmit päiväunien kohdalla kohtasivat, tämä yövalvominenkin oli jäänyt pois. Kolmas lapseni harrasti myös yövalvomista ensimmäiset pari kuukautta, mutta hän valvoi "vain" pari tuntia/yö. Tarvitseeko sanoakkaan, että silloinkaan en päivisin voinut nukkua, koska esikoinen ei enää päiväunia nukkunut.



Joten tiedän vallan loistavasti mitä on olla väsynyt, mutta koskaan en ole lapsiini käsiksi käynyt. En edes silloin kun höyry nousee päästä uhmaikäisen teppujen kanssa ja takana on huonosti nukuttu yö.

meidän lapsi aloitti huudon viikon ikäisenä ja huusi kahden kuukauden ikään asti yötä päivää. silloin tajuttiin, että lapsi on allerginen. oli vuorokausia joiden aikana vauva nukkui alle tunnin. keskimäärin nukkui noin kaksi tunti vuorokaudessa. mies joutui jäämään sairaslomalle valvomisen takia. kaikki joille keroimme asiasta sanoivat "kaikki vauvat itkee". Sitten kun vauva oli itkenyt koko neuvola käynnin ajan ja samoin minä ja mies pääsimme lääkärille. kyllä se väsymys oli jotain järkyttävää, en muista noista viikoista oikeastaan mitään. hoidettiin vauvaa vuorotellen, välillä kolmen ja välillä puolen tunnin pätkissä.



auttakaa, jos huomaatte, että vauvan vanhemmat on väsyneitä, alkääkä alkako voivotella omaa väsymystä!

mutta oli alkuun öisin tosi levoton nukkuja, jos ei pitänyt sylissä niin itki sängyssä, rauhottui vain syliin, saattoi mennä useita tunteja yöllä valvoessa..



Ja kyllä väsytti! Mutta en siltikään, en mitenkään ikinä voi ymmärtää niitä vanhempia jotka lyö!

Ymmärrän että jätetään vauva hetkeksi toiseen huoneeseen huutamaan rauhassa, ymmärrän että viedään vauva muualle hoitoon kun ei vaan jaksa, mutta en vaan käsitä miten niinkin väsyneenä ja epätoivoisena voi turvautua keinoon, joka vaan pahentaa asioita.

Itkin silloin kun poika oli lapsi ihan kaikki päivät ja yöt, olin väsynyt ja tietenkin päällä oli babyblues, mutta vauvaan en ikinä kohdistanut mitään vihantunteita. Ymmärrän että suututtaa ja väsymys vie ihan kaikki voimat ja haluaisi tehdä ihan mitä vaan että se itku loppuisi, mutta vauva on syytön. Ja pahimmassa tapauksessa kuollut jos lyöt.

tuo keskimmäinen ja vaikka välillä meinasi järki lähteä, ei käynyt mielessäkään pahoinpidellä lasta!

En hyväksy enkä edes ymmärrä! Kyllä sen verran pitää olla aikuisessa ihmisessä itsekuria, että käy lyömässä sen nyrkin vaikka seinään kuin satuttaa puolustuskyvytöntä lasta!

En vain hyväksy väkivaltaa. Piste.



Ihan sama miten sitä puolustaa. Ainako jos tulee vaikeaa ja perhettä koetellaan niin on oikeus lyödä? Opetatko lapsellesikin, että jos on tosi väsynyt ja mikään ei hyvin niin turpaan vaan?



En vähättele niitä vanhempia joilla on koliikkilapset, siskoni poika oli, mutta silti. On vain väärin lyödä sitä viatonta pientä lasta joka ei voi lyödä takasin. Ja mitä jos se itku loppuu sitten ihan kokonaan, vauva kuolee tai vaurioituu pahasti? Taas sitten vaan väsymystä ja koliikkia syyttämään, että en se minä lyönyt vaan toi yövalvomus ja väsymys.