Miten erota ihmisestä, jota rakastaa ja josta ei halua erota?
Kertokaa mulle, miten pystyn eroamaan ja selviän siitä erosta, kun en sitä yhtään haluaisi? Pakko siis ilmeisesti erota, vaikka kumpikaan sitä ei haluaisi.
Kommentit (18)
vaan miksi? Siis jos kumpikaan ei halua erota niin miksi olisi pakko?
Laittamalla astiat jakoon ja toinen muuttaa kotoa pois. Todella yksinkertaista on ero.
En nyt tarkoittanut tota konkreettista puolta vaan enemmän sitä henkistä. Ei kai se toisen unohtaminen ja toisesta irti pääseminen ihan astioiden jaolla onnistu.
Kolmoselle: syy miehen haluttomuus sitoutua
http://vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1000587/mies_empii_sitou…
ap
Yhdestä miehestä eroaminen vei mulla vuosia, koska aina välillä palattiin yhteen ja yritettiin muka uudestaan. Lopputuloksen hirmuinen katkeruus ja välit poikki... Mutta onnistuihan se ero lopulta kun tarpeeksi aikaa meni. Onneksi. Nykyään hyvä suhde.
Jos te olette yhdessä niin käykö se vieraissa vai mikä se on ettei sitoudu? Koska ei mene naimisiin?
Kannattaisko vaikka miettiä mikä on miehelle sopiva tapa mennä naimisiin?
Me ollaan oltu yhdessä 10 vuotta, on lapsia, talo.. Eikä olla naimisissa. Pitäiskö? Ollaan usein aiheesta puhuttu, meille ei ole löytynyt tapaa enkä halua syitäni tähän laittaa, ei liity mieheeni.
Voisi sitä vaikka mennä maistraattiin mutta se ei kiinnosta. Isot häät ei ole meidän juttu, ehkä joku pieni perheen kesken??
Minulle juhlia tärkeämpää on että on parisuhde.
Onko se parempi olla naimisissa ja suhde vettyy? Siinäkö olisit mieluummin; on kulissit kunnossa?
Jos te olette yhdessä niin käykö se vieraissa vai mikä se on ettei sitoudu? Koska ei mene naimisiin?
Kannattaisko vaikka miettiä mikä on miehelle sopiva tapa mennä naimisiin?
Me ollaan oltu yhdessä 10 vuotta, on lapsia, talo.. Eikä olla naimisissa. Pitäiskö? Ollaan usein aiheesta puhuttu, meille ei ole löytynyt tapaa enkä halua syitäni tähän laittaa, ei liity mieheeni.
Voisi sitä vaikka mennä maistraattiin mutta se ei kiinnosta. Isot häät ei ole meidän juttu, ehkä joku pieni perheen kesken??Minulle juhlia tärkeämpää on että on parisuhde.
Onko se parempi olla naimisissa ja suhde vettyy? Siinäkö olisit mieluummin; on kulissit kunnossa?
Ei käy vieraissa. Olen varma, että rakastaa mua. Ei vaan tiedä haluaako sitoutua eli mennä mun kaa naimisiin. Aluksi luulin sen kammoavan häitä, mutta ei kai kyse oo siitäkään, koska mäkään en haluaisi isoja häitä ja suostuisin kyllä menemään naimisiin vaikka maistraatissa.
En mä mitään kulissiliittoa halua enkä suostuisi katsomaan. Mulle vaan naimisiinmeno on iso ja tärkeä juttu, merkitsee sitoumista ja sitä, että tahtoo todella olla toisen kanssa. Tämmöinen päivä kerrallaan elämä saattaa kuulostaa hienolta ja tosi rakkaudelta (kun joka aamu sitä "valitsee" sen toisen), mutta mulle tää on jatkuvaa epävarmuutta. Mies vissiin luottaa muhun ja mun rakkauteen enemmän.
ap
Jos se on sun kanssa, ei petä ja elätte yhdessä niin miten naimisiinmeno sitä muuttaa?
Meitä on kaksi jokka pitää avioliittoa vaan paperina. Me ollaan varmasti yhdessä avoliitossa kauemmin oltu kuin moni jokka menee naimisiin parin vuoden jälkeen ja sitten erotaan! :D
Ei tulevaisuutta voi kuvitella yksin, vaan se haaveillaan yhdessä.
Jos naimisiin meno on sinulle aidosti noin tärkeää niin sun tarttee sanoa se ukollesi. Lyhyesti ja selkeästi.
Jos miehesi on kuten minä ja mieheni niin ei se kosi vielä vuosiin.. Silti mikään ei ole "pielessä".
Mutta sun miehen tarttee tietää että haluat mennä naimisiin, koska se on sinulle tärkeää.
Meille arki on tärkeämpää sitoutumista! Oma isä joskus lähti vaan menemään ja allekirjoitti eropaperin. Se on helpompaa kuin hoitaa parisuhdetta.
6
että se papin aamen ei tee parisuhteesta yhtään sen tiiviimpää tai toisesta puolesta sitoutuneempaa!
Taitaa kuitenkin olla niin, että ap ei itse ole varma tunteistaan kun pitää eroa alkaa rakentamaan tollasella syyllä...
Sen sijaan avioliittoon menemällä puolisot osoittavat toisilleen tahtovansa olla yhdessä ikuisesti niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin, koska rakastavat toisiaan niin paljon.
Bullshit.
tuttavapiirissäni. Mies roikkuu suhteessa ja ei halua sitoutua, kun mielestään ei ole löytänyt sitä elämänsä naista. Nainen luulee, että kaikki ok, muttei mies vaan halua naimisiin. Siinä kuluu kymmenenkin vuotta. Sitten hups erotaan ja mies menee nopeasti jonkun muun kanssa naimisiin. Sitoutumiskammo on yllättäen ohi. Varo tätä.
"jos joku parempi sattuisi sittenkin osumaan kohdalle"... ja tosiaan lopulta ero ja pikaisesti uuden kanssa naimisiin.
Kiteytit viestissäsi (nro 7) avoliiton ydinajatuksen, siis että avoliitossa puolisot menevät päivä kerrallaan. He pystyvät lupaamaan toisilleen vain "haluan olla kanssasi tänään, mutta huomisesta en tiedä". Sen sijaan avioliittoon menemällä puolisot osoittavat toisilleen tahtovansa olla yhdessä ikuisesti niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin, koska rakastavat toisiaan niin paljon.
Avoliitossa voidaan olla yhtä sitoutuneita tai jopa sitoutuneempia kuin avioliitossa. Se on pariskunnasta kiinni. Tätini on ollut avoliitossa vuodesta -85 saman miehen kanssa, kaksi lasta, firma ja ok-talo. Eivätköhän ne muut asiat vaikuta sitoutumiseen enemmän kuin paperipala, jota avioliitoksi kutsutaan?
Jos tahtoo olla toisen kanssa, on ilman avioliittoakin. Jos taas ei tahdo, siinä ei papin aamenet paljoa pidättele (liitoista puolet päättyy eroon).
Kiteytit viestissäsi (nro 7) avoliiton ydinajatuksen, siis että avoliitossa puolisot menevät päivä kerrallaan. He pystyvät lupaamaan toisilleen vain "haluan olla kanssasi tänään, mutta huomisesta en tiedä".
Sen sijaan avioliittoon menemällä puolisot osoittavat toisilleen tahtovansa olla yhdessä ikuisesti niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin, koska rakastavat toisiaan niin paljon.
Tämä on se asia, mitä naimisiin menevät ei vaan ota enää tosissaan. Siis avioliitto on todellakin lupaus rakastaa ja tulla puolitiehen vastaan, kun asiat eivät menekään enää ihan mallikkaasti. Avioliitto on sopimus. Minusta kihlattujen pitäisi miettiä ennen avioliittoon menemistä, että minkälaiset asiat johtavat eroon. Sitten niitä asioita pitäisi tahdon voimalla välttää. Yhdessä pitäisi myös miettiä etukäteen keinoja joiden avulla voidaan korjata avioliittoa sen karikoilla. Eli ennen naimisiin menoa käydään vaikka pariterapiassa ja otetaan selvää, että miten siellä toimitaan, mihin sitä voi tarvita ja mihin se auttaa. Avioliitto on kahden aikuisen välinen sopimus, jossa halutaan kunnioittaa ja rakastaa toista ihmistä elämän loppuun asti.
Hyvin harva ihminen tänä päivänä on valmis tekemään tällaista sopimusta, koska yhteiskunta ei tuo sosiaalista painetta. Toisaalta monet tietävät miten helppoa tänä päivänä on hairahtua polulta, koska se on niin äärimmäisen helppoa. Yhdessä halutaan olla, mutta koska toiseen ei voi luottaa, niin sitoudutaan sitten vain päivä kerrallaan. Ihminen on nykyään kuin valvomaton taapero karkkikaupassa.
Ei ole ihme, kun ihmiset ovat tänä päivänä niin stressaantuneita. Mikään ei ole pysyvää, ei koti, ei työ, ei vanhempien avioliitot, ei asuinkunta, muoti, lääketiede, neuvolanohjeetkin vaihtuvat vuosittain. Kaikki muuttuu ja koko ajan. Avioliitto on kuin muinaisjäänne, josta jotkut pitävät epätoivoisesti kiinni. Ideologia, joka on jo kuollut ja kuopattu. Se toimii vain siellä, missä on autoritäärinen valta ja suljettu yhteiskunta, kuten lahkoissa.
Oma mieheni on myos sitoutumis kammoinen (olen 35v han 36v -tapasimme noin 6 vuotta sitten). Aloin ihmettelemaan siina 3n vuoden yhdessaolon jalkeen etta milloinkahan kosii, ja lopulta paadyttiin keskustelemaan aiheesta kun ei kosintaa kuulunut. Eipahan ollut silla kaynyt edes mielessa kosia (joka oli mulle yllatys) -ja tastahan mina "riemastuin" (huom ikamme)!
Sanoi kylla rakastavansa minua ja haluavansa olla kanssani elamansa loppuun asti, mutta ei "tiennyt" etta halusiko naimisiin, vaikka on tiennyt etta olen se oikea etc. Aivoni ei tata vaan millaan kasittaneet, ja aivan samoja raiteita meni mun ajatukset kuin nyt sunkin.
Noh, tulin sitten siihen tulokseen etta en tata miesta halua jattaa koska mielestani olemme oikeita toisillemme ja elamamme on muuten ihanaa, mutta paatin etta alan suorittamaan niita muita juttuja joita elamaltani haluan etten jaa mistaan paitsi jos pahin tapahtuu (kuten jotkut uumoilevat etta loytaisi toisen joskus 10v:n jalkeen ja sitoutuisi tahan valittomasti). Ostimme yhdessa omakoti talon, sitten auton, ja nyt alettiin juuri yrittamaan lasten hankintaa :-) Nama perinto jutut hoidettiin testamenteilla ja talo ostettiin silla tavoin etta jos "pahin" joskus tapahtuisi (elikka loytaisi toisen, taikka kuolisi), niin omistan kaikesta puolet (siis jos kuolee), ja jos erotaan saan omani takaisin. Lasten hankintaa en varmasti tule koskaan katumaan (kavi miten kavi), ja taytyy sanoa etta mieleni on muuttunut taysin naimisiin menosta. En enaa edes halua naimisiin! Niille rahoille on loytynyt paljon muuta kayttoa (talo ja ihania lomia). Perinto jutut on kunnossa jos jotain ikavaa sattuu, ja mies on osoittanut asunnon ja auton ostolla, ja nyt lasten hankinta innolla etta han todellakin haluaa jakaa elamansa kanssani -se naimisiinmeno vain jostain syysta oli ylitsepaasematon kynnys.
Elamasi voisi parantua suunnattomasti jos yritatkin miehesi naimisiinmeno pelon sijasta muuttaa oman asenteesi, ja alkaa nauttia yhteisesta elamastanne taysin rinnoin! Unohda se papin aamen -suhteesta tekevat onnistuneen ne osapuolet jotka siina ovat, ei sormukset taikka jotkut paperit. Alkakaa puuhaamaan oman talon ostoa, lapsia etc (tehkaa testamentit), tai mita sitten elamalta haluattekin -jos mies haluaa jakaa elamansa kanssasi kuten sanoo, nama asiat pitaisi kylla hoitua hanenkin puoleltaan ihan mukavasti.
Lisaisin viela (kun mainitsit koiran hankinta pelon etc.) etta oma mieheni on stressannut tosi paljon joka askeleesta -siis ihan hirveesti! (yhteen muutto, isommat ostokset, talon osto ja autonkin -ja nyt stressaa jos tulenkin raskaaksi vaikka sita haluaakin!), mutta hetken kuluttua on ollut onnellinen kaikista naista paatoksista ja yhteisista valinnoista, jopa ihmetellyt etta mitenkahan sita tulikin noin stressattua. Joillain vain on tallaisia ihme kammoja, ne voi joko hyvaksya tai sitten ei.
Eli: jos ihan oikeasti rakastatte toisianne ja uskot taman olevan se elamasi mies, niin alkakaa rakentaa elamaanne eteenpain ja unohda nama naimisiin meno jutut. Se vain ei ole kaikille ja silla selva. Kumpi on sulle tarkeampaa a) Papin aamen, kalliit bileet, sormukset ja jotkut allekirjoitetut paperit, vai b) ihana suhde ja elama miehen kanssa joka ihan oikeasti tuntuu sua rakastavan ja HALUAA viettaa elamansa sun kanssa?
''Meitä on kaksi jokka pitää avioliittoa vaan paperina. Me ollaan varmasti yhdessä avoliitossa kauemmin oltu kuin moni jokka menee naimisiin parin vuoden jälkeen ja sitten erotaan! :D ''
Jos kerran pidät avioliittoa vaan paperina, niin millä perusteella sitten sanot, että nuo ''monet'' jotka ovat eronneet avioliitosta, ovat eronneet siksi, että menivät naimisiin? :)
Avioliitto ei muuta suhdetta huonompaan suuntaan. Jos ennalta jo ajattelee avioliiton huonontavan suhdetta, silloin suhde on kyllä huono jo ennestäänkin.
tuttavapiirissäni. Mies roikkuu suhteessa ja ei halua sitoutua, kun mielestään ei ole löytänyt sitä elämänsä naista. Nainen luulee, että kaikki ok, muttei mies vaan halua naimisiin. Siinä kuluu kymmenenkin vuotta. Sitten hups erotaan ja mies menee nopeasti jonkun muun kanssa naimisiin. Sitoutumiskammo on yllättäen ohi. Varo tätä.
Ap:n ongelma tuntuu olevan keskustelupalstojen mukaan todella yleinen ongelma monille naisille. Yhä nykyäänkin suurin osa naisista haluaa naimisiin, mutta mies haraa vastaan keksien aina vaan uusia tekosyitä. Surullista naisen kannalta.
Itse olen onnellisesti naimisissa.
Kiteytit viestissäsi (nro 7) avoliiton ydinajatuksen, siis että avoliitossa puolisot menevät päivä kerrallaan. He pystyvät lupaamaan toisilleen vain "haluan olla kanssasi tänään, mutta huomisesta en tiedä".
Sen sijaan avioliittoon menemällä puolisot osoittavat toisilleen tahtovansa olla yhdessä ikuisesti niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin, koska rakastavat toisiaan niin paljon.
Todella yksinkertaista on ero.