Tekisitkö mitään, jos tietäisit sukulaispariskunnan käyttävän lievää fyysistä kuritusta lapsiinsa?
Luunappeja, kevyitä tukkapöllyjä, kevyitä läpsäyksiä.
Kyse ei siis ole mistään voimakkaasta pahoinpitelystä, enkä sellaiseen uskoisi heidän syyllistyvänkään. Minusta kyseessä vaikuttaisi olevan lähinnä tapa pitää kuria. Mutta myös tällainen lievä kurittaminen on laissa kielletty.
En ole näitä tilanteita usein nähnyt mutta silloin kun olen, niin vanhemmat ovat tehneet ne minun nähteni. En tiedä, mihin niissä tilanteissa katsoisin. Olen ollut hiljaa.
Ottaisitko asian puheeksi vai antaisitko olla?
Kommentit (17)
koska vanhemmat voivat joutua asiasta vaikeuksiin, ja et voi olla varma, äityykö kuritus joskus piiskan asteellekin. Joskus todella vihaisena näin voi käydä. Minäkään en menisi rikosilmoitusta tekemään jos vanhemmat muutoin huolehtivat lapsesta ja osoittavat rakkautta. Jos vaikka perheen äidin kanssa puhuisit, että asia vaivaa sinua.
edes ottaisi puheeksi. Lapsia ja vanhempia on erilaisia. Meilläkin yhdet kaverit saattavat läimäistä silloin tällöin lapsiaan, mitä en ollenkaan ihmettele, minunkin nimittäin tekisi välillä mieli. Omamme on temperamentiltaan aivan erilaista sorttia, joten ei ole koskaan tarvinnut edes harkita. Miksi kaikissa asioissa pitää aina mennä äärimmäisyyksiin. Tämäkin lakipykälä on jo sellainen, että pahimmat häirikkökersta osaavat käyttää sitä jo hyväkseen...
että ota asia äidin kanssa puheeksi jotenkin hienovaraisesti mutta niin että annat selkeästi ymmärtää että olet asian huomioinut ja olet siitä huolissasi. Sekin voi auttaa kun vanhemmat tajuavat että muut ovat kiinnittäneet siihen huomiota ja ehkä nostaa kynnystä kurituksessa. Voit lisäksi myös kysyä että onko kaikki ok ja voitko auttaa?
tekisi.Hienoa,että edes jotkut kasvattavat lapsiaan.Tämä nyky-yhteiskunta on mennyt ihan liikaa lässytyksen ja holhouksen puolelle.Nykyään ei saa edes katsoa lasta päin tuimasti kun on jo joku tanan kukkahattutäti tiuskimassa. näkeehän sen mitä niistä kakaroista sitten tulee, pelkkiä pummeja ja huligaaneja. Itse olen joskus saanut tukkapölyä ja luunapinkin.Kasvoin mielestäni ihan normaaliksi työtätekeväksi aikuiseksi;suoraselkäiseksi,joka osaa kunnioittaa vanhempiaan ja on rehellinen.Meillä oli myös rakastava koti,jossa ei kehuja tai rakkautta säästelty.
Samaa metodia olen käyttänyt itsekin muksujen kanssa ja kunnollisia kansalaisia noistakin näyttäisi tulevan.
"joka vitsaa säästää se lastaan vihaa" noin kärjistetysti.
(pahoinpitelyt tietty on eri asia!!)
tuollaista käyttäytymistä. Kerro vaikka mitä sinä teet vastaavissa tilanteissa turvautumatta väkivaltaan. Tai osta kirja tai lehti, jossa kerrotaan parempia ratkaisukeinoja.
Tukistuskin on väärin. Jotkut lapset ovat temperamentiltaan haastavampia, mutta niin keinottomiksi vanhemmat eivät saa mennä, että alentuvat satuttamaan lasta.
että kun homoutta perustellaan sillä, että eläimetkin homostelee, niin miksi kurittaa ei saa, vaikka eläimetkin kurittaa poikasiaan? Esim. koirat tönivät, tarttuvat niskasta jne.
Huom en ole itse kurittaja, tuli vain mieleen tämä rinnastus, hyökätkää nyt vaan sitten.
Näin ajattelevan mielestä siis fyysinen kurittaminen on ainoa tapa kasvattaa lapsia?
ap
on ehdottomasti laittaa lapselle rajat, mutta on kyllä aika mielikuvituksetonta, jos ei keksi siihen muita keinoja kuin tukkapöllyn.
ap
on siinä perheessä kuitenkaan ainoa käytössä oleva keino. Mä en kestä teitä ylihysteerisiä paapojia.
T. yksi, joka ei siis kurita lastaan, mutta ymmärtää, että joku joskus luunapin antaa, kun mikään muu ei mene perille. Meillä menee aina muu perille, tosi rauhallinen ja keskustelevainen luonne lapsella, mutta kun kaikkien kohdalla ei ole näin.
vaan viimeiseen asti voimakastahtoisia.
Mutta ei heitä ole koskaan tarvinnut tukistaa, näppäistä tai lyödä.
ap
Sä luulet että sulla on tempperamenttisia lapsia. Ei sulla ole.
Mulla on yksi ns. tavislapsi. Ei tarvitse kurittaa kun puhe menee perille, jos ei puhe toimi niin vakavampi äänensävy tai muu komennus kyllä toimii.
Toinen lapsi on sitten täysin eri maata. Siihen ei puhe aina toimi, ei käskyt, komennukset, kiellot, poistot (karkkipv:t/lelut). Ei mikään. Mutta annas olla jos läpsäytän pepulle (kevyesti) niin johan muuttuu ääni kellossa. KOSKAAN en muualle läppäise kuin pepulle.
Näitä läppäisyjä en tarvitse kuin pari kertaa vuodessa. Erittäin haastava lapsi, mutta silti ihana ja rakkaus molemmin puolista!
tuttu lyö lapsiaan, vaikka vain "vähänkin".
Poliisille en sentään soita jos kyse on vain hyvin pienestä fyysisestä kurittamisesta, mutta kyllä mä koen että on mun velvollisuuteni edes yrittää puhua vanhemmille asiasta. On niin hirveä asetelma että lapsi tietää sen jota eniten rakastaa voivan tahallaan myös häntä vahingoittaa.
Mieheni veljen vaimo toi omat väkivaltaiset metodinsa esiin ihan kahvipöytäkeskustelussa. Minä ilmoitin saman tien, kuinka tuomittavaa käytöstä tämä on omasta mielestäni. Sanoin, etten hyväksy millään tavoin ruumiillista kuritusta ja lisäksi se on laitonta. Akka totesi, että "odotapa vain kun sulla on omia lapsia". Nyt on tulossa, mutta ei läimäyteltäväksi.
Nainen oli varmaankin henkisesti ihan loppu, huusi ja raivosi ihan pienimmistäkin asioista lapsille. Kurinpito oli jotenkin suhteetonta.
Nykyisin ovat eronneet, uskon että kaikkien kannalta hyvä ratkaisu.
tekisi mitään. Musta se laki on ehkä aavistuksen yliampuva, ainakin jos se saa jonkun pohtimaan edes moista. Ja ei, minä en tukista, anna luunappeja tahi läpsi lastani. Mutta olen kyllä itse aikoinaan saanut kaikkea em. ja oikeastaan aiheesta.
Pahoinpitely on sitten asia erikseen.