Kolmas poika tulossa :( :)

ja ennestään mulla on 2 tyttöä. Toivon oikeastaan tästä kolmannestakin tyttöä.. Pelottaa, että miten ikinä osaisin olla äiti pojalle. Vaatteet ja tarvikkeet on muutenkin tyttökamaa.

on kumpikin olemassa ja yhtä rakkaita. Mutta ihan oikeasti ole ylpeä katraastasi. Tunnen yhden viiden pojan äidin ja hänestä tulee jotenkin mieleen leijonaemo, kun hän istuu rannalla viiden poikansa kanssa...Samoin tunnen äidin, jolla neljä tyttöä. Ihania perheitä oli sitten samaa tai eri sukupuolta.

Mutta mun mielestä tollanen poikakatras on hieno, ihan oikeesti. Jos mä olisin saanut vaan sitä toista sukupuolta, niin toivoisin että olisivat olleen poikia.

on kolme poikaa ja mikäs tässä on ollessa :) Ajattelen, että saan mahdollisesti niitä tyttöjä hoitaa sitten mummuna jos niin mukavasti käy.

Niin minäkin pelkäsin, etten osaa olla äiti pojalle...ensimmäiset tyttöjä. Mutta niin tuo pieni mies vaan hurmasi heti synnyttyään ja on aivan yhtä ihana kuin siskonsa. Pieni ihanuus:) Osaat varmasti olla äiti pojallesi, jos poika tulee. Nuo tunteet on ihan normaaleja alkuun...

jos he olisivat saaneet valita, he olisivat satavarmasti toivoneet itselleen pikkuveljeä. Heillä tulee olemaan kivaa yhdessä!

Sinun asemassasi olisin onnellinen, et taida oikein itsekään ymmärtää miten hyvin asiasi ovat. Meidän perheeseen syntyi syksyllä ivf-hoidolla poika, joka eli vain 6 viikkoa sairastuttuaan pahasti. Kova suru ja ikävä on, toiveena kuitenkin saada joskus edes yksi terve lapsi. Olipa se sitten tyttö tai poika, niin olisin ikionnellinen terveestä lapsesta.

ja jotenkin persoonallisia. Ole ylpeä itsestäsi kolmen pojan äitinä! Minulla on kaksi poikaa ja kolmas lapsi haaveissa, ja vaikka tiedän, että olisi hienoa saada vaihteeksi tyttö, olisin myös eritttäin ylpeä veljessarjan äiti.

Aika auttaa kyllä. Meillä mies haluaisi vielä neljännen lapsen mutta minä en ole kauhean innostunut, jos tietäisin että se olisi tyttö niin sitten voisin mutta nyt tuntuu etten jaksaisi enää neljättä vauvaa. Toki eihän mun nyt tarvi sitä päättää!



Mutta ihan rehellisesti tällä hetkellä tuntuu että olen ihan tyytyväinen näihin kolmeen poikaan, en kaipaa tyttöä meille toisin kuin vielä hetki sitten. Meillä on kolme valloittavaa poikalasta, kaikki erilaisia ja ihania juuri omana itsenään. Olen niin ylpeä kolmesta komeasta pojastani!

Ääneen ei kannata kovin sitä huudella mutta nyt kun kolmas poikamme on jo 3.5 vuotias niin olen sittenkin todella iloinen siitä, että meillä on kolme poikaa. Kaikki ovat luonteeltaan aivan erialaiset mutta kaikilla kolmella on ne samat poikajutut. Kuinka ulkopuoliseksi tuntisikaan itsensä se perheen ainoa tyttö?? Alkushokki kesti mulla noin vuoden, nyt en oikeasti haluaisikaan edes tyttöä!!

Mulla on myös kolme poikaa. Valitettavasti nainen toivoo aina tyttöä eikä kukaan, jolla on yksikin tyttö, voi tietää, miltä tuntuu tieto siitä, ettei koskaan voi viedä sitä kaikkea äiti-tytär-sukujatkumoa eteenpäin. Itse selvitin kolmennan lapsen sukupuolen etukäteen, jotta voisin tehdä surutyön valmiiksi. Kylläpä itkinkin! Toki yritin muille vitsailla asiasta, mutta kaikkiaan pari vuotta meni, ennen kuin hyväksyin asian täysin. Nyt kyllä, kun kuopus on 5v, olen erittäin ylpeä katraastani. Kaikki ovat upeita miehiä enkä kaipaa mitään tyttöhömppää meille ollenkaan. On ihanaa kulkea poikien kanssa ulkona, ulkomailla, missä vaan, ja aina saa ihailevia katseita osakseen (ainakin silloin, kun pojat käyttäytyvät eivätkä ole juuri ojasta nousseita... :).

Tietenkin lapsen terveys on tärkeää, vaikka monien sairauksien kanssa pystyykin elämään. Kuinka monesti mietin esim. sitä, että mikä tahansa vamma tai sairaus olisi ollut parempi, jos lapsi vaan olisi ollut tyttö. Nämä asiat eivät ole yksiselitteisiä eikä toisen epäonni tee toisen tuskaa yhtään pienemmäksi. Ei siis pidä potea huonoa omaatuntoa ajatuksistaan!



Toivotan sulle onnea ja iloa raskaudestasi ja ylpeyttä pojistasi. Jonain päivänä nautit heistä täydestä sydämestäsi, mutta siihen asti tarvitset kaiken tuen esim. mieheltäsi. Ja ajattele kuitenkin, kuinka kätevää on saada siirtää esim. luistimet, sukset, takit jne pojalta seuraavalle! Eikä tartte hankkia koko repertuaaria bratzeja eikä barbeja, muutama riittää...

Mutta täällä pyöriessäni olen törmännyt tohon että, surraan kun on vaan sitä kun on vaan tyttöjä/poikia. Onko se oikeesti niin tärkeää että tosiaan pitää olla kumpiakin? Tuleeko joku loppuelämän suru kun ei oo kun toista sukupuolta? jos niin on, niin sitten mä olen todella onnekas.

ihmettä? Mä en käsitä että joku repii stressiä ja jotain surua siitä, että saa lapsen! Ei voi olla olemassa vääränmerkkisiä lapsia! Kuinka paljon maailmassa on ihmisiä, jtka eivät saa kumpaakaan ja sitten täällä nyyhkitään ja surraan, että mulla on "vaan poikia." Oletteko te kasvaneet aikuisiksi vai mikä vaivaa?



Mulla on kaksi poikaa enkä koe jääneeni paitsi mitään. Jos mulle tulisi tyttö, niin lapsen vaatteiden väri muuttuisi, ei muu. Samallalailla sitä yrittäisi järkevän ihmisen siitä kasvattaa.

Ymmärrän täysin että tavallaan tuntuu nyt myös surulliselta. Itse olen kokenut saman, itseasiassa vieläkin joskus haikailen että olisihan se tyttökin aivan ihana..



Mutta, niin kuin moni on jo sanonut, ole ylpeä katraastasi! Minäkin olen oppinut olemaan ylpeä, ihan mahdottoman ylpeä! Mulla on myös siis kolme komeaa poikaa ja yhtäkään en tytöksi vaihtaisi.

Silti mielessä on pieni haave että jos joskus meille neljäs suodaan, olisi ihanaa jos se olisi tyttö. Mutta näillä näkymin nämä lapset ovat nyt tässä.



Poikien kanssa oppii mielettömästi, siis varmasti myös tyttöjenkin kanssa. Mutta varmasti on erilaista kasvattaa poikia, se kasvattaa myös naista ihan eri tavalla.



Lukekaa muuten Raisa Cacciatoren kirja Pelastakaa pojat! Siinä on aika kivasti valotettu poikien maailmaa :)

eikä ole ollut tarvetta tehdä mitään surutyötä.

Tosin kolmatta tehdessä ei ollut tarkoituskaan yrittää tyttöä, vaan kolmatta vauvaa.

Olen oikein ylpeä poikakatraan äiti!

"ajattele sitä poikiesi kannalta

jos he olisivat saaneet valita, he olisivat satavarmasti toivoneet itselleen pikkuveljeä. Heillä tulee olemaan kivaa yhdessä!"



Meilläkin siis 3 poikaa. Mä kyllä oikeastaan toivoin kolmannestakin poikaa, sillä jos olisin saanut tytön pelkäsin että jäisikö se aikuisena kolmanneksi pyöräksi kun pojat voisivat olla läheisempiä. Tunnen kaksi aikuista kolmen pojan sarjaa ja he ovat läheisiä ja käyvät vähän väliä pelaamassa, mettä- ja saunareissuilla yms. Tiedän ettei kaikki veljekset ole läheisiä, mutta uskon että edellytykset siihen on kuitenkin paremmat kun on samaa sukupuolta.



Mutta, olihan siinä alussa sellainen suru, ettei koskaan saa kokea äiti-tytär suhdetta, etenkin kun oma äiti-suhteeni on ollut hyvin lämmin ja tärkeä, mutta minulla on myös sisko joka on vähintään yhtä tärkeä ja hän omalla tavalla korvaa tyttärenkin kun on joku tosi läheinen jonka kanssa jutella tyttöjen juttuja. Jos olisin saanut valita kolmannen lapsen sukupuolen, olisin uhrannut omat toiveeni ja valinnut kolmannen pojan. Olisitko sinä oikeasti valinnut tytön?

ei sukupuoli..

Meillä on kaksi tyttöä ja kolmannen lapsen sukupuolesta ei ole tietoa. Minä tykkän tosi paljon ihanista tytöistäni ja toki miehenikin mutta hän toivoo kovasti poikaa. Tosin kun nimiä mietittiin hän sanoi kyllä että turha miettiä pojalle nimeä kun tyttö se on taas. Jos saamme neljännen lapsen niin sekin on tervetullut joten voihan se olla että siihen porukkaan tulisi jo yksi poikanenkin. Itse en koe sitä poikaa tarpeelliseksi mutta ymmärrän hyvin että mieheni toivoo sitä poikaa ja toivon mieheni vuoksi että meille vielä tulisi se poikakin.



Vaikka itse olen alunperin kannattanut "sukupuoletonta" kasvatusta siten että tytöilläkin on autoja yms. eikä kannusteta vain hoivaleikkeihin mutta kyllä nyt on näkyvillä niin stereotyyppiset tyttöjen piirteet. Ovat prinsessoja ja pikkuäitejä ja puhuvat että sitten kun he ovat äitejä yms. Varmaan pojilla on myös omat pikkumiehen piirteensä hyvin varhain myös. Jotenkin ekan kohdalla sillä ei ollut merkitystä kunhan oli vauva, mutta tässä on tajunnut että sukupuoli on aika iso asia kuitenkin kun katselee noita lasten touhuja.

vaiheessa,tosin ei tiedetty sukupuolia etukäteen. Itse en osannut tyttöä edes odottaa,se olisi varmaan ollut shokki jos olisi tyttö tullut :)

ettei sitä äiti-poika suhdetta saanut koskaan kokea ja mies nimelleen jatkajaa. Joten summarum, koskaanhan ihminen ei ole tyytyväinen siihen mitä on. Aina täytyy valittaa jostain ja surra jotain. Läheisilläni on lapsettomuutta ja se koskettaa myös omaa perhettäni, jossa lapsia on tullut melkeimpä pelkästä ajatuksesta. Kuinka tuskaista ja surullista on heidän elämänsä! Tottahan suru on surettava pois, sitten pystyy vasta nauttimaan siitä ja etsimään hyvää siitä, mitä itsellä on.