Miten yhteinen elämä järjestetään, jos miehellä ja naisella hyvin erilainen tulotaso?
Miten olette omassa perheessänne ratkaisseet raha-asiat tilanteessa, jossa toinen tienaa huomattavasti enemmän kuin toinen? Miten maksatte yhteiset menot? Maksatteko kaiken puoliksi vai jotenkin tuloihin suhteutettuna? Onko asunto, auto tms. molempien nimissä vai vain toisen? Entä miten toimitte, kun toiselle jää pakollisten menojen jälkeen paljon enemmän rahaa käytettäväksi omiin menoihinsa ja toisella taas rahaa ei ole tuhlattavaksi?
Tai jos ansaitsette suurin piirtein saman verran, miten haluaisitte järjestää raha-asiat, jos toisen tulot äkkiä kasvaisivat huomattavan paljon tai toinen jäisi vaikka työttömäksi?
Onko sillä merkitystä ajatuksiinne, oletteko itse se enemmän vai vähemmän tienaava?
Kommentit (24)
se maksaa omalta tililtään kuka sattuu verkkopankille
sama se loppupeleissä on kun kaikki mitä jää on kuitenkin yhteisessä käytössä
perheellä pitää olla yhteiset rahat, ja yhteisessä jääkaapissa yhteiset ruoat.
Kun olimme lapsettomia opiskelijoita (naimisissa), teimme niin että minä joka tienasin paremmin, otin 10% palkastani omalle tilille, ja loput menivät kaikki yhteiselle tilille josta yhdessä päätimme rahojen käytöstä. Tuo oma osuus johtui siitä että mies oli holtittomampi rahankäyttäjä, ja minä säästäväinen.
Nyt kun meillä on lapsia, niin tulot vaihtelevat, välillä toinen tienaa enemmän ja välillä toinen. Kaikki rahat ovat yhteisiä.
velat on mitoitettu miehen tuloille, mun palkalla tehdään se mitä voidaan. Ei kummallekkaan mitään "omaa rahaa" jää, siitä pitää kolme lasta huolen:( Jos ukolle jotain lompsan pohjalle jää, niin vapaasti saa käyttää mihin haluaa, useinmiten ostaa sitten uusia golf-kamoja yms.
Meillä minä olen nuukista nuukin ja mies varsinainen tuhluri. Meillä palkat suunnilleen samat, mutta nyt olen pitkään ollut kotiäitinä, eli mies tuo rahat taloon.
Mies tosiaan on huono rahan kanssa, myöntää sen itsekin ja laittaa palkastaan suurimman osan minun tilille, josta ostan ruoat, maksan vakuutukset ym. Miehelle jää kuussa n. 300e omaan käyttöön, eli se tuhlaa ne miten tuhlaa, eikä mulla tietenkään siihen ole nokalla koputtamista, kun pystyn noilla miehen muilla rahoilla maksamaan yhteiset kulut (tarkkaan laskettu, eli meillä vuosi- ja kuukausibudjetointi toimii). Itse käytän itseeni n. 100e kotihoidontukirahoista.
Aiemmin minulle oli tärkeää, etten ole miehen "elätettävänä", nyt siitä olen joutunut lipsumaan. Meillä tosin omat lainat ja itse en omiani lyhennä ollenkaan tällä hetkellä, ehtiihän sitä myöhemminkin. Tämä on ollut oma tahtoni, vaikka kotiäitinä olenkin ja kolmea yhteistä lasta hoidankin.
Tämä järjestely sopii meille kummallekin tosi hyvin, vaikka osa rahoista on omia, osa yhteisiä.
Jos meillä olisi yhteinen tili, niin mies olisi sen tyhjentänyt aina palkkapäivinä, siksi rahat mulla "turvassa" ;)
yhteiset rahat, eikä siitä edes neuvoteltu, se oli molemmille heti itsestään selvää. Ainoa riita rahasta tuli, ku oltiin oltu kk naimisissa ja mies sen ajan työttömänä ja omalla tilillään ei ollu enää rahaa, hänellä kuitenkin oli jo täysi käyttöoikeus mun tiliin ja kortit ja kaikki. Silloin sanoi, ettei hänellä ole rahaa ja mulla hirtti kiinni ihan kunnolla, siis ku rahojen piti olla yhteisiä...
Mutta pankista varoitti, ku pyysin laajentamaan käyttöoikeudet miehelle, että olis fiksumpaa avata yhteinen erillinen tili, ku mieshän saattais tyhjentää mun tilin ja tuhlata rahat vastuuttomasti. Totesin vaan, että niin kai, mutta ne käyttöoikeudet laajennetaan silti. :) Avattiin sit kuitenkin toinen "lainatili", ku ostettiin talo. Mutta yhteisissä nimissä ovat. Samoin ku talo 50/50 ja kaikki muukin..
Joku kysy, että aiotaanko avioehto, totesin, että ai, luvataan, että tahdon ja sit kuitenkin varaudutaan siihen, ettei tahdotakaan..
En ikinä suostuisi siihen että minun palkkani menisi miehen palkan kanssa samalle tilille. Meillä on siis omat tilit ja molemmilta menee tietty summa joka kuukausi yhteiselle tilille säästöön. Miehellä huomattavasti suuremmat tulot, hänen palkastaan menee koko vuokra. Minä maksan laskut ja ruuan. En tiedä kummalle jää enemmän rahaa käyttöön, ei olla laskettu eikä tapeltu asiasta. Minä elän säästäväisesti, mies tuhlailee enemmän.
Tämä toimii meillä. Tärkeintähän kai on se, että perheessä keskustellaan asiasta ja tehdään sellaiset ratkaisut jotka on juuri sille perheelle parhaat.
Ja kyllä, olen tällä hetkellä se vähemmän tienaava, mutta minulla on isohkot säästöt ja nekin kuitenkin miellän yhteisiksi.
Välillä toinen on ansainnut enemmän, välillä toinen. Jos kumpikin osapuoli osaa käyttää rahaa järkevästi, tämä systeemi toimii loistavasti. Me emme koskaan puhu varsinaisesti raha-asioista, isoimmista ostoksista (n. 300 € ja ylöspäin)sovitaan yhdessä.
kannattaa ehkä miehen kanssa yhdessä sopia eikä täällä asiaa puida.
rahat samaan kasaan ja käytetään yhdessä koska ollaan samaa taloutta eli yhtä perhettä.
Oikeasti ei olla sitouduttu toiseen jos kukin maksaa kulunsa aina itse ja siitä ollaan tarkkoja, perheyteys puuttuu.
Minä tienaan bruttona huimat 1500e, mies lähemmäs 4000e. Paitsi että nyt olen hoitovapaalla vielä vuoden.
Miehen palkasta lähtee lainat,niin asunto kuin auto suoravelotuksena. Loput hän siirtää minun tilille josta maksan sitten laskut ja mietin muun elämisen. Yleensä miehelle jää kuukaudeksi noin 300-500e omaan elämiseen, samoin minulla. Meillä kaikki lainat yhteisissä nimissä.
Meillä ei ole siis omia rahoja vaan kaikki on yhteistä ja niin tämä toimii, ei tarvitse tapella turhista. Jos toinen tarvitsee ylimääräistä rahaa, se ratkaistaan vaan siirtämällä sitä tililtä toiselle ja meillä ei ole mikään häpeä ilmoittaa tarvitakseen rahaa.
Meillä siksi mies siirtää palkkansa mun tilille koska on aika holtiton rahan käyttäjä jos kaikki olisi vain hänellä, ollaan kokeiltu ja metsään meni.
Ainut huono puoli tässä on ettei mies ole voinut jäädä hoitovapaalle, vaikka olis halunnutkin. Me ei ikinä selvittäisi mun tuloilla ja hoitovapaan rahoilla+ lapsilisillä.
että enemmän tienaava maksaa toiselle seksistä palkkojen erotuksen puolikkaan verran!
Tai kaikkein kätevintä on yhteinen tili, mikä tosin tuntuu olevan nykyään kauhistus monelle.
Meillä molempien palkat yms. menee yhteiselle tilille, josta maksetaan lainat, ruoat, yms. Maksamme sieltä myös molemmille omille tileille "kuukausirahaa", jonka sitten voi käyttää omiin henkilökohtaisiin menoihin parhaimmaksi katsomallaan tavalla. "Kuukausiraha" on aina sama summa, kaikki muu menee yhteisiin kuluihin. Jos kerralla tulee enemmän rahaa, esim. lomarahat, niin sitten maksetaan lainaa kertaeränä lyhemmäksi.
Loistava systeemi, ei ole koskaan tarvinnut riidellä rahankäytöstä, ei selitellä omia (vaate)ostoksia tai harrastuksia! Tällä hetkellä meidän kuukausiraha on 250e.
ja tällä hetkellä olen vielä hoitovapaalla. Ja mies maksaa asumisen, ruoat jne. Talo on oma ja yhdessä jo aiemmin maksettu. Lomamatkat maksaa mies ja yleensäkin kun ollaan yhdessä kaupassa, syömässä jne
Miehellä kallis harrastus johon saa tienaamiaan rahoja minun puolestani käyttää. Itse harrastan mm. lukemista.
Jos mies jäisi työttömäksi pärjättäisiin kyllä, asumiskulut pienet ja minä menisin töihin. Ja nuukia osataan olla, olemmehan asuntolainankin maksaneet.
rahat on omat, mutta kulut (esim. asuminen, ruoka jne) yhteiset ja suhteutettu tuloihin. Eli minä maksan 1/3, mies 2/3. Mutta koska tämän jälkeenkin miehellä on selvästi enemmän rahaa, hän myös tarjoaa enemmän, esim. maksaa kun käydään ravintolassa jne.
Silloin kun muutettiin yhteen, oli tilanne se että miehellä ei ollut muita tuloja kuin opintotuki, minulla sen lisäksi työtuloja. Tällöin toimittiin päinvastoin, eli minä maksoin enemmän.
Itse asiassa meille ei edes koskaan ole tullut mieleen että olisi esim. yksi tili johon tulisi kaikki rahat :) Jotenkin tuntuu tärkeältä että on oma tili, samoin kuin esim. oma email-osoite, kännykkä jne jne. :) Mutta ymmärrän kyllä että toisinkin voi ajatella, eli että yhteinen tili halutaan.
lapset ja lainat, ei tuota tarvinne paljoa miettiä.
Eletään siten, että rahat riittää. Eli yhdessä mietitään hankinnat, ja jokainen perheenjäsen on yhtä arvokas siinä suhteessa.
on kaikki yhteistä. Miehelle se on itsestäänselvyys. Omista menoistakaan ei ole riidelty kuin kerran (kunnolla). Olen muuten huolehtinut, että kaikkien suurten hankintojen kohdalla myös minä olen omistajana, jotta saan myös osuuteni plus perinnön, jos mieheni kuolee. Mies tienaa noin 500 e/kk enemmän, mutta minä oli monta vuotta hoitovapailla ja osittaisella hoitovapaalla yhteisestä sopimuksesta ja mies itse piti huolen, että hän toi rahaa taloon kaikkien hyväksi.
Monet pariskunnat on ostanut esim. ison talon, josta mies sitten omistaa 2/3 ja nainen 1/3, osalla on jopa erilliset lainat. Samalla tavalla paremmin tienaava mies voi käyttää rahaa omiin harrastuksiin, vapaa-aikaan tms. enemmän samalla kun mun kaveri miettii, onko sillä rahaa tulla käymään, kun junalippu on niin kallis. Tosin näillä kellään ei ole lapsia.
asuntolaina ja vastike puoliksi. Kumpikin laittaa yhteiselle tilille tietyn summan kuussa.
Mies maksaa yhteiset ja omat laskunsa ja säästää jjos saa jotain tilistään, säästää meidän yhteiselle tilille.
Minä pääasiassa maksan ruuat ja lasten kulut.
Jos multa loppuu rahat niin sitten saan mieheltä. Meillä on oikeastaan ihan yhteisest rahat, ja voisin kuvitella että toimittaisiin näin jatkossakin. Se maksaa jolla on.
Kaikki menee yhteiselle tilille. Mies tienaa enemmän.