PERÄTILA, synnytys alakautta vai sektio? Kokemuksia!

sektio ei ole helpimpi ratkaisu, toivut synnytyksestä paremmin, jos tulee alakautta- saat lapsesi heti rinnallesi vierihoitoon, ei jää leikkausarpia, saat heti nostella ja liikkua normaalisti, vähennät riskiä sairastua esim kohtusyöpään synnyttämällä, maito nousee nopeammin rintoihin, koska imetyshormonit alkavat toimia paremmin jne. syitä on monia.



JOS synnytykseen liittyy pienintäkään riskiä, sektio on tietenkin parempi vaihtoehto. Itse olen saanut yhden lapsen sektiolla ja kaksi alateitse. En vaihtaisi synnytyskokemusta ikinä vapaaehtoiseen leikkaukseen. Haavani tulehtui, arpeutui, särkee edelleen 3 vuoden jälkeenkin, maito ei noussut kunnolla, lapsi sai sokeritippaa, tuli pullolapsi jne. Mutta tämäkin oli välttämättömyyss pitkittyneen synnytyksen takia tehdä.



Perätilavauvoja syntyy useinkin alakautta, se ei ole mikään varsinainen syy sektioon. Varsinkin jos lantiossa on tilaa tulla.

Meidän esikoinen päätti joskus viikoilla 35 kääntyä perätilaan. Vauvaa koetettiin kääntää, eipä onnistunut. Lantioni kuvattiin ja olin itse ja vauva ns. normaalin kokoiset. Päätin yrittää synnytystä alateitse. Vauva vain ei meinannut syntyä ja hän menikin yli viikoille 41+3, jolloin päätettiin yhdessä lääkärin kanssa sektioon. Ihan hyvä sillä kaikki meni hienosti ja meille syntyi nelikiloinen reipas ja ihana tyttövauva.

Päätät miten tahansa uskon että päätöksesi on oikea. Muista kuunnella itseäsi sillä sinä olet paras asiantuntija ei kukaan sitä vauvaa sun puolesta synnytä. Itse olen viikoilla 38+5 ja vauva on ainakin vielä pää alaspäin.

Tsemppiä!

Minä päädyin sektioon sen jälkeen, kun otin asioista selvää. Alatiesynnytys on äidille kenties helpompi ja parempi tulevien lasten kannalta.



Mutta syntyvän vauvan vakavan vammautumisen tai kuoleman riski on seitsenkertainen.

Esikoiseni syntyi sektiolla perätilassa ja kaikki sujui loistavasti:)!

Tällainen päätös on vaan hirveän vaikea tehdä! Ja tietoa en saanut sairaalasta yhtään kääntöyrityksen jälkeen... No onneksi olen sinne vielä yhteydessä lantiokuvauksen yms. tiimoilta, joten sitten saavat kertoa kaiken hyvän ja huonon kummastakin synnytystavasta.



ap

Kyse oli pienestä sairaalasta, jossa ei olisi ollut riittäviä valmiuksia sen varalta, että jotain menee pieleen.

On vanha ketju,mutta haluan kertoa oman kokemukseni. Esikoinen (2/12) perätilassa,kääntöyritys ei onnistunut. Suosittelivat alatiesynnytystä,lantion magneettikuvat otettiin ja kaikki edellytykset kunnossa alatiesynnytykseen. Oma tahto oli kuitenkin sektio ja lopulta lääkärikin totesi,että vauva voi olla yli suositellut 4 kiloa joten sektioon mentiin enkä kadu pätkääkään! Poikanen syntyessään 3800 g. Toivuin sektiosta nopeasti,ensimmäisenä iltana jo jalkeilla ja pari päivää sairaalassa. Vointi erinomainen äidillä ja vauvalla. Sektiosta johtuen vauva joutui hetkeksi happikaappiin,mutta tämä siis tavallista sektiovauvoille. Ensimmäistä lasta en synnyttäisi alakautta perätilassa,sillä ei ole tietoa siitä kuinka synnytys etenee ja miten kroppa reagoi.Toki synnytyksessä olisi ollut mukana useampi lääkäri ja kätilö,mutta eivät ne siinä paljoa auta jos synnytys pysähtyy ja vauva ahdingossa. Hätäsektio siis jokatapauksessa tällaisessa tilanteessa...Suunniteltu sektio ehdottomasti!

Kaikki meni hyvin, mutta valitettavasti seuraavassa raskaudessa kohtuarvesta oli haittaa niin paljon, että oli pakko toinenkin synnyttää sektiolla. Siinä mielessä harmittaa, että en sitten koskaan saanut synnyttää normaalisti. Tosin miten paljon harmittaisi, jos olisin päätynyt alatiesynnytykseen ja jokin olisikin mennyt pieleen ja vauva vammautunut... turha enää jossitella.



Tee itsenäinen päätös. Ota selvää molempien tapojen riskeistä ensin. Paljon lykkyä sinulle päätit sitten kummin vain. =)

syntyi helposti alateitse. Vauvan koko 52 cm, 3950 gr, eli ei edes mikään ihan pieni tyttö. Kaikki meni tosi hyvin, lähdimme seuraavana päivänä kotiin.



Jännitin ihan turhaan perätilasynnytystä - en olisi tiennyt miten päin se vauva sieltä tulee.

sektio ei ole helpimpi ratkaisu, toivut synnytyksestä paremmin, jos tulee alakautta- saat lapsesi heti rinnallesi vierihoitoon, ei jää leikkausarpia, saat heti nostella ja liikkua normaalisti, vähennät riskiä sairastua esim kohtusyöpään synnyttämällä, maito nousee nopeammin rintoihin, koska imetyshormonit alkavat toimia paremmin jne. syitä on monia.

JOS synnytykseen liittyy pienintäkään riskiä, sektio on tietenkin parempi vaihtoehto. Itse olen saanut yhden lapsen sektiolla ja kaksi alateitse. En vaihtaisi synnytyskokemusta ikinä vapaaehtoiseen leikkaukseen. Haavani tulehtui, arpeutui, särkee edelleen 3 vuoden jälkeenkin, maito ei noussut kunnolla, lapsi sai sokeritippaa, tuli pullolapsi jne. Mutta tämäkin oli välttämättömyyss pitkittyneen synnytyksen takia tehdä.

Perätilavauvoja syntyy useinkin alakautta, se ei ole mikään varsinainen syy sektioon. Varsinkin jos lantiossa on tilaa tulla.

ovat kaikki "äitilähtöisiä". Mielestäni vauva ja hänen terveytensä menee ehdottomasti edelle. Jos kävisi niin, että haluaisin tuon kaltaisista syistä synnyttää perätilavauvan alakautta, ja sitten tapahtuisikin jotain surullista, en varmasti antaisi ikinä itselleni anteeksi.

Kaverini synnytti lapsensa perätilassa 35+0 ja ainakin hänelle tehtiin välilihan leikkaus. Vauva painoi syntyessään 2,5 kiloa ja ruhjoutui mustelmille selästään ja jaloistaan synnytyksessä. Kaverini sanoi jälkeenpäin, ettei enää suostuisi synnyttämään perätilassa olevaa lasta alakautta. Perätilassa olevaa lasta ei ole pakko synnyttää alakautta, vaan äidillä on oikeus sektioon. Kaverini uskoi aikanaan lääkäreiden puheet, että kyllä vauva sieltä hyvin mahtuu tulemaan. Ensisynnyttäjillä kun ei ole parempaakaan tietoa asiasta.

Huomattiin vasta synnytysosatolla että onkin perätila. Kohdunsuu oli 4cm auki ja vauva arvioitaan 3500g painoiseksi. Sovittiin päivystävän lääkärin kanssa , että jos synnytys etelee hyvin , saa syntyä alakautta.

Sain epiduraalin ja nukuin pari tuntia ja heräsin ponnistamisen tarpeeseen. Ponnistin 35 min ja sain syliini virkeän pienen tytön , 3380gr. Ei tullut repeämiä ja voin tosi hyvin synntyksen jälkeen. Lääkäri ja lastenlääkäri olivat ponnistusvaiheessa mukana, kun vauva syntyy niin että pää tulee viimeisenä, hän on usein alkuun hieman lisähapen tarpeessa, mutta ei meidän tyttö tarvinnut mitään muuta kuin äidin sylin.



Lonkat vauvalla oli poissa paikoiltaan ja hän piti 3kk lastaa. Perätilavauvaoilla tämä on tavallista ja ei liity synnytystapaan vaan siihen raskaudenaikaiseen asentoon kohdussa.



Kuuntele mitä lääkäri sanoo. Voihan vauvan painon arvioida uudelleen vielä myöhemminkin ja harkita asiaa uudelleen. Meidän tyttö syntyi h.39 , lääkäri sanoi , että jos olisi ollut h.41 , hän olisi suositellut sektiota koska yliaikaisilla vauvoilla kallon luut eivät enää niin jousta.

isommat riskit on alatiesynnytyksessä tässä tilanteessa.

Vaikka ketju onkin aika vanha, kerronpa kuitenkin oman tarinani. Perätila selvisi vasta synnytyssairaalassa, ns. yllätysperätila. Koin tilanteet todella pelottavana, sillä en ehtinyt lainkaan valmistautua asiaan. Yhtäkkiä kätilö vain ilmoitti, että sinulla on 5 minuttiia aikaa päättää, synnytätkö alakautta vai tehdäänkö sektio. Keskustelin lääkärin kanssa, joka kertoi molempiin liittyvän riskejä eikä osaa sanoa, kumpaa suosittelee. Ultran perusteella vauvan painoarvoksi saatiin 3,5, mutta koska vatsani oli melko pieni, totesivat kätilöt, että vauva on maksimissaan 3kg ja mahtuu hyvin alakautta ulos. No, päätin luottaa lääkärin ja kätilöjen arvioon ja synnyttää alakautta. Synnytys eteni hyvin ja 7 tunnin supistustuskan jälkeen oli edessä ponnistusvaihe. Paikalle kutsuttiin lastenlääkäreitä, kätilöitä ja muita innokkaita (kätilöjä, harjoittelijoita yms.) seuraamaan harvinaista tapahtumaa. Jouduin ponnistamaan lapsen ulos lapaluihin saakka. Kuten minua oli etukäteen varoiteltu, oli ponnistaminen vaikeaa (kuulema vaikeampaa kuin lapsen tullessa pää edellä ulos). Pepun tullessa vihdoin ulos, tehtiin episiotomia, ilman puudutusta (!!!!). Pahin oli kuitenkin vielä edessä. Vauvamme oli (pienestä vatsastani huolimatta) lähes 4 kiloinen ja riskirajoilla siis perätilasynnytyksen kannalta. Pää jäi jumiin ja hapenpuute uhkasi. Ensimmäinen yrittänyt lääkäri ei saanut päätä ulos ja hätiin tuli kokeneempi lääkäri. Hän joutui kiskomaan vauvaa rajuin ottein niin, että itsekin olin pudota synnytyssängyltä. (Onneksi vasta jälkeenpäin kuulin tarinan, jossa vauva oli halvaantunut niskanikaman katkettua ko. tilanteessa! :( ) Juuri viime hetkellä lääkäri sai riuhtastua lapsemme ulos ja elottoman oloinen vauva vietiin juosten ulos huoneesta. Vauva saatiin onneksi virkoamaan pian eikä mitään kamalaa tapahtunut peloistamme huolimatta. Saimme terveen, ihanan tytön. Nyt synnytysestäni tulee kuluneeksi vuosi ja vieläkin ahdistun kun sitä muistelen. Toista kertaa en uskaltaisi alateitse synnyttää, sillä kahta kertaa tuskin olisi näin hyvää tuuria matkassa.. Sairaalassakin myönnettiin, että arvio oli ollut väärä ja tilanne vaikea. Myös neuvolassa oli ns. mokattu kun perätilaa ei oltu diagnosoitu..

Synnytyksen jälkeen en voinut istua kuukauteen ja kävely oli pitkään tuskaista. Enkä tosiaan valita pienestä. Repeämät olivat aika pahat..Sairaalassa saimme onneksi osaksemme erityiskohtelua, sillä olin todella huonossa kunnossa. Meille järjestettiin perhehuone yhdestä ns. normihuoneesta ja saimme paljon keskusteluapua.