En saa henkeä, kun olen kotona lasten kanssa!
Apua! Mikä meidän lapsia vaivaa?! Meillä on kolme poikaa (5, 3 ja 1v) ja meno täällä kotona on ihan mielipuolista. Tänään sataa kaatamalla ja ollaan oltu sisällä ja tuntuu, että en saa enää ilmaa! Täällä ei kukaan puhu normaalilla äänellä, vaan kaikki huutavat koko ajan, minä etunenässä. Pojat tappelevat milloin mistäkin, äsken keskipisteenä oli kameran jalusta, jonka joku oli kaivanut vaatehuoneesta ja siitä sitten tapeltiin ja hakattiin sitä parkettiin ja koko ajan joku huutaa toista tyhmäksi ja kiusaa ja lällättää. 1v on yksi riiviö, joka hajottaa kaiken mitä saa käsiinsä ja roikkuu kaiken päivää puntissa kiljumassa.
En saa hetken rauhaa, kun joku on tauotta vaatimassa milloin mitäkin: haluan kaakaota, haluan pelata tietokoneella, haluan maalata, haluan vettä, pissalle, leikkiä legoilla, ulos, sisään, ruokaa, pahaa en syö...
Aargh - en kestä!
Kommentit (9)
Olen yrittänyt ne saada leikkimään jotain tarkkuutta ja paljon huomiota vaativaa (esim. legoilla leikkiminen), jota normaalisti tekevät paljonkin, mutta ei sadepäivänä. Sadepäivänä juostaan päin seiniä ja tapellaan...
Mä olen kehittänyt jonkinasteisen kuurouden, en tahallani puutu pienimpiin kähinöihin. Tapelkoot välillä keskenään, ehkä itsekin tajuavat, ettei se ole hauskaa! :D
Meillä lapset 5 ja 2,5v ja kohta syntyy vauva. Vaikkei huvittais niin ilmapiiri kyllä kiristyy ja tappelut alkaa jos ei ulos päästä ajoissa. Siis vedenpitävää niskaan ja pihalle! Vaikka kuravelliä keittämään tai edes kauppaan/kirjastoon kävellen jos mahdollista niin matkalla lähtee pahimmat energiat.
juuri raahasin itseni neljän lapsen kanssa ulos ja kävelimme pienen lenkin sateessa, annoin lasten juosta ja temuta ja hyppiä jokaisen lätäkön, nyt kun syötiin ja laitoin videon pyörimään, niin ompa ihan eri fiilis kuin aamulla :)
2 tuntia ulkona poikien (3v ja 1v) kanssa. Hyvin söivät lounaan ja hienosti nukahtivat päiväunille. Sadevaatteet oli päällä eikä rankkasade haitannut yhtään.
No minusta jos sinne menee niin on sitten niin kauan että kunnolla riittää. Jos kastuu ja tulee kylmä, niin sitten aikaisemmin kotiin ja tehdään vähän hitaammin loppupäivän jutut. Ei ne lapset kelloa ymmärrä. Meillä sitä paitsi tuo ulkoilu oli samalla alle 3-vuotiaitten päiväuniaika (rattaissa). Eli jos päättääkin olla sisällä niin sitten ne isommat lapset jotka eivät nuku, suljetaan taas omaan huoneeseen "päivälevolle" ja pienemmät nukutetaan pihalle.
Mun 1 v 6 kk hyppii kyllä seinille jos ei pääse ulkoilemaan vähintään kerran päivässä. Sadekamppeet niskaan ja menoksi! Pääset itsekin helpommalla.
että Aloittaja kyllä tietää ulkoilun edut. Häntä ei kuitenkaan auta eikä tsemppaa yhtään "syyllistävä" tyyli patistaa ulkoilemaan. Se ei ole silloin helppoa lähteä minnekään, kun oikein on pinna kireällä ja äärirajoilla.
Ymmärrän sinua Aloittaja, että meinaa henki loppua. Nämä ovat tosi hurjia tilanteita. Minulla on "vaan" kaksi lasta, mutta meidän perheellä ei ole Minkäänlaista apumahdollisuuksia (sukulaisista, kavereireista). Minullakin on usein todella avuton olo, että mitä minä teen - auttakaa.
Onko sinulla mahdollisuutta saada edes hetkeksi joku auttamaan? Entä jokin kerhomahdollisuus?
Kun meillä oli 3 pientä poikaa meillä oli näin:
aamu klo 7-9 vein lastenvellit aamupalaksi lastenhuoneeseen. Sitten suljin oven ja käskin pysyä siellä leikkimässä keskenään.
klo 9 aamupala
klo 9.30-12 "oppitunnit" eli askarreltiin, piirrettin tehtiin erilaisia kirjoitus- ja matikkaharjoituksia, laulettiin yms. Meillä oli ihan lukujärjestys ja sitten itse tehtyjä tai soveltaen hankittuja montessori-välineitä. Oltiin kaikki samassa huoneessa ja osoittain määräsin mitä kaikki tekevät (esim. luin sadun ja piirsivät siitä) ja osittain saivat valkata siitä tietystä välineistöstä mitä tekevät.
klo 12 lounas (valmistelin jo aamulla aamupalan ja lounaan) ja keittiön siivoaminen yhdessä.
klo 13-16 ulkona (ja siellä pieni välipala)
klo 16 kotiin ja kaikki tekemään yhdessä ruokaa
klo 17 ruoka ja siivous yhdessä, iltapesut
klo 18 sänkyyn. Luetaan satuja ääneen kunnes kaikki nukahtaneet (klo 20 mennessä)
Mitään muuta tekemistä ei ollut mahdollista pyytää. Kiljumista oli toki silti, mutta ei ollenkaan niin paljon kuin ilman päiväjärjestystä-...