Yhä useampi aikuinen lapsi katkaisee välit vanhempiinsa
Iltapäivälehdessä on artikkeli aikuisten lasten välienkatkaisusta vanhempiinsa. Valitettavasti maksumuurin takana.
Katkaisin välit omaan äitiini koska en kestänyt hänen alkoholisoitumistaan ja ilkeää käytöstä.
Miten teillä muilla, minkälaisia syitä löytyy välienkatkaisun takaa?
Kommentit (249)
Äitini on ihan kaikilla mittareilla katsottuna aivan kauhea ihminen niin en itse suostu olemaan missään tekemisissä hänen kanssa. Isänikin se ajoi itsemurhaan ja syytti minua siittä vaikka kaikki ympärillä olevat näki sen jatkuvan väkivallan, valituksen ja nalkutuksen mitä äitini isääni kohdisti mikä isäni siihen itsemurhaan ajoi
Isän kanssa ollu välit poikki pisimmillään 5 vuotta täydellistä hiljasuutta ja sen lisäks 10 vuotta vähän tekemisissä, teki kännipäissään sellasia ratkasuja, et koin helpommaks elellä ilman.
Vuosikymmenet viinaa on kuitenkin tehneet tehtävänsä ja korkki on nykyään kiinni, minkä johdosta välejä on vähän yritetty elvyttää.
Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Pastori neuvoi minua: voi kunnioittaa myös kaukaa. Kaikkien lähellä ei voi olla, koska he purevat.
Kunnioitan äitiäni, kuten Raamattu käskee, mutta en ole tekemisissä. Kunnioittaminen näkyy mm. siten, että en kerro eteenpäin, mitä pahaa olen äitini taholta kokenut.
"Mut mikä siinä on, ettei aikuinen lapsi kerro syytä välirikkoon? Ei ole kertonut veljelleenkään syytä. Olen pyytänyt kertomaan sen kirjeitse, silloin ei ainakaan hänellä olisi sitä pelkoa, että vähättelisin, vänkäisin vastaan jne. Sanoin jättäväni asian käsittelyn siihen, jos ei vastausta halua. Mulle riittäisi hänen oma näkemyksensä, ellei nyt aivan hurjia valheita kerro. Tai 'eräs' sekaantunut, sekin on mahdollista.
Jokainen toki aikuisena saa tehdä miten haluaa. Surullista se minun kannalta on, ei mitään mahdollisuutta toipua ja käsitellä mielessään."
Minun äiti jankuttaa aivan samaa, syytä ei ole kerrottu. Isä ei kertonut syytä avioeroon, tytär ei kertonut syytä välien katkaisuun. Kyllä kerrottiin, lukemattomia kertoja, mutta kun syyt ei kelpaa, kiistää kaiken, ei ota kerrottua vastaan.
Suosittelen asian käsittelyä terapiassa. Terapeutti kertoo syyt, kun tarpeeksi pitkään siellä käyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua surettaa kun olen antanut todella paljon lapsenlapselleni. Taloudellista tukea, henkistä tukea, hoitoapua kun oli pieni, ja kaupunkiasunnon käyttöönsä kun sitä tarvitsee. Nyt kun on omillaan ei korvaansa lotkauta, ellei ole joku isompi rahan tarve. Olen surullinen. Annoinkohan vöhön liikaakin? Ehkä.
Onneksi pärjään omillani hyvin enkä tarvitse ulkopuolista apua. Mutta yksinäisyys joskus sattuu kun kaipaan jälkikasvuani. Jouluna sentään pääsen joulupöytään. Muuten elän aika yksinäni kun kaikilla on kovin kiire ja tärkeämpää puuhaa kuin mummoa käydä moikkaamassa.
Mummo 61
Valitat kuin minun ysikymppinen äitini.
Hanki elämä. Ei tuossa iässä vielä pidä poteroitua neljän seinän sisään valittamaan.
Onhan sinulla jalat (kai?). Voit itsekin käydä tapaamassa jälkikasvuasi.
Mummo 61
Kyllä minulla on elämä. Jos olet lukutaitoinen olet sen havainnut. Kaipuutani ei tarvitse ymmärtää.
Mummo 61
Vierailija kirjoitti:
"Mut mikä siinä on, ettei aikuinen lapsi kerro syytä välirikkoon? Ei ole kertonut veljelleenkään syytä. Olen pyytänyt kertomaan sen kirjeitse, silloin ei ainakaan hänellä olisi sitä pelkoa, että vähättelisin, vänkäisin vastaan jne. Sanoin jättäväni asian käsittelyn siihen, jos ei vastausta halua. Mulle riittäisi hänen oma näkemyksensä, ellei nyt aivan hurjia valheita kerro. Tai 'eräs' sekaantunut, sekin on mahdollista.
Jokainen toki aikuisena saa tehdä miten haluaa. Surullista se minun kannalta on, ei mitään mahdollisuutta toipua ja käsitellä mielessään."
Minun äiti jankuttaa aivan samaa, syytä ei ole kerrottu. Isä ei kertonut syytä avioeroon, tytär ei kertonut syytä välien katkaisuun. Kyllä kerrottiin, lukemattomia kertoja, mutta kun syyt ei kelpaa, kiistää kaiken, ei ota kerrottua vastaan.
Suosittelen asian käsittelyä terapiassa. Terapeutti kertoo syyt, kun tarpeeksi pitkään siellä käyt.
Sinä et nyt lukenut viestiä, etkä ainakaan sisäistänyt. Oma suhde vanhempiisi tulee hyvin esille. Nostan yhden hyvän asian viestistäsi, olet sentään kertonut syitä välirikkoon. Kuten kerroin, se yksikin syy riittäisi mulle, kun se vaan kerrottaisiin. Tai ihan kaikki, siihen olen valmis.
Jokainen saa tulkita sanomaani miten haluaa. Niin minäkin, en vaan ala vastaan vänkäämään 'suurena tietäjänä'. Mut kiitos aikasi käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä menee niin että kiinteä omaisuuteni on siirretty nykyisen kumppanini nimiin tai käytännössä myyty hänelle ilman että raha oikeasti on vaihtanut omistajaa. Itselläni on vähäinen summa tililläni kaiken varalta ja suurin osuus on nostettu pois pankkitililtä. Joten kun aika tulee niin perilliset eivät käytännössä saa yhtään mitään.
Olet varmasti ylpeä itsestäsi. Hyvää loppuelämää!
Vanhempani olivat kiusaajia niin kauan kuin muistan. Pilkkasivat, ilkeilivät, halveksivat. Jotenkin kasvoin siihen että veljeni sai kiusata minua. En nuorempana saanut puolustautua vaan minusta tehtiin viihdykettä kun itkin tai minua pilkattiin. Vuosia aina jaksettiin muistella näitä heidän mielestään hauskoja juttuja. Parempi oli katkaista välit.
Eihän kukaan haluaisi olla esim koulukiusaajansa kanssa tekemisissä tai kutsuisi joulupöytään kiusaamaan.
Tai olla sen työpaikkakiusaajan kanssa ja kutsuisi kotiinsa ihan vaan sen takia kun ei ole tavattu sen jälkeen kun otin loparit.
Miksi sitä pitäisi olla ilkeitten ihmisten kanssa tekemisissä?
Meillä poika katkaisi välit, kun emme antaneet hänellä runsaasti rahaa. Hän on ns terve ja työkykyinen, mutta ei tee töitä. Emme ole tekemisissä puolin eikä toisin ja näin on hyvä.