Missä pisteessä luottamuksesi johonkin ihmiseen menee täysin?

Kun hän pettää sen luottamuksen. Se on sitten siinä. 

Ensitapaamisella viimeistään

Riippuu kuka on kyseessä ja kuinka paljon häneen on ylipäätään luottanut. Noin periaatteessa, kaikki tekevät virheitä ja pyrin ajattelemaan kaikista positiivisesti. En ole koskaan toiminut patologisen valehtelijan kanssa. Työelämässä toimitaan numeroiden mukaan. En ole pannut elämääni toisen ihmisen käsiin niin, että tarvisi luottaa kehenkään sataprosenttisesti. En edes puolison. 

Kun tarpeeksi monta kertaa valehtelee. 

Vierailija kirjoitti:

Kun tarpeeksi monta kertaa valehtelee. 

Mikä omalla kohdallani tapahtuu pääsääntöisesti viimeistään ensitapaamisella...

Ou jee!🤠🥳🥸

Sitten kun onnistuu näkemään sen puolen mitä toinen ei halua nähtävän. Pitää osata toimia sattumanvaraisesti, kytätä ei tarvitse siihen eikä se autakaan, päinvastoin hämärtää oman intuition. 

Jätti kertomatta salaa tekemänsä kymppitonnien kuprun, kun olimme avioliitossa. Meni luottamus, meni avioliitto, meni rahat. 

Jos ei ymmärrä köyhien tilannetta. Ovat kuin pantavankeja nyt. Ilman rahaa.

Kun on pettänyt luottamukseni jossain isommassa asiassa, jonka vuoksi olen joutunut pulaan, kärsinyt taloudellisia tappioita tai sydämeni on särkynyt. Pieniä erehdyksiä sattuu kaikille ja niistä on mahdollista päästä yli.

Vierailija kirjoitti:

Kun tarpeeksi monta kertaa valehtelee. 

Kyllä se näin vaan on.

Kun multa varastaa. 

Kun pettää lupauksensa, riippuu ystävyyden "syvyydestä" riittääkö yksi kerta vai kestänkö kolme, se on maksimi, sitten bye-bye.

Valehtelusta. Sitä en siedä millisekuntiakaan.

Jos nainen pettää. Samantien oma tunteet katoaa häntä kohtaan. En tunne pettymystä tai vihaa, vaan en yksinkertaisesti tunne naista kohtaan enää yhtään mitään. Kaks kertaa käyny näin. Toinen näistä luuli, et jotenki sekasin, psykoosissa tms. ja yritän tappaa, ku olin täysin rauhallinen, enkä reagoinut mitenkään ku sain tietää asiasta. Oli jopa pettyneen olonen ku en "itkeny itteäni uneen".

Siinä vaiheessa, kun toisen seurassa on joutunut pelkäämään tai kun olen vain huomannut, ettei joku kykene näkemään sitä ihmistä, joka olen. En voi silloin luottaa, että olisi puolellanikaan.