Subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta luopuminen leikkuriin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä vähenevän syntyvyyden aikana ole varaa hukata yhtään lasta työttömien elämänhallintaongelmiin tai tuijottamaan ruutuja kaiket päivät. Lapset tarvitsevat toisia lapsia seurakseen ja terveellisen ruuan ja päivärytmin. 

Kerho riittää. 

Esim. 3 tuntia 3 kertaa viikossa. Omat eväät. 

 

Ei tuollaisessa kerhossa ehdi saamaan edes kavereita. Millainen ihminen riistää lapselta kaverisuhteet?

 

Voin kertoa, että kyllä ehtii. Ainakin meillä usein kerhon lisäksi jäätiin vielä kavereitten kanssa ulos leikkimään. Ennen oli normi, ettei vanhempaa lasta viety hoitoon, jos oltiin vauvan kanssa kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä vähenevän syntyvyyden aikana ole varaa hukata yhtään lasta työttömien elämänhallintaongelmiin tai tuijottamaan ruutuja kaiket päivät. Lapset tarvitsevat toisia lapsia seurakseen ja terveellisen ruuan ja päivärytmin. 

Kerho riittää. 

Esim. 3 tuntia 3 kertaa viikossa. Omat eväät. 

 

Pienemmillä paikkakunnilla ei kerhoa ole kuin kerran viikossa, eikä se kolmea tuntia kestä.

Up

Mikä ihmeen päivähoito-oikeus? Päivähoitolaki kumottiin jo melkein 10 vuotta sitten. Nykyään on varhaiskasvatus joka on kiinteä osa lapsen koulutuspolkua ja siten automaattisesti jokaisen lapsen oikeus siinä missä esi- ja perusopetuskin.

Työttömiltä loisijoilta tämä pois

Vierailija kirjoitti:

3vuotiasta voi kannatella parhaiten, että hänen arki jatkuu sellaisena kuin se on ollutkin, kun pikkusisarus tulee taloon. Se vasta elämänkulkua muuttaakin.

Kyllä se 3-vuotias haluaa olla kotona äidin kanssa. Jos ei halua, äidissä on jotain pahasti vialla.

Olen periaatteessa samaa mieltä. Mutta meillä isompi kävi 3x viikossa lyhyet päivät päiväkodissa vauvan ollessa, jotta paikka säilyi. Hän oli jonottanut tuohon päiväkotiin muuton jälkeen yli puoli vuotta (ja tuon puolen vuoden ajan kuskattu 15km päähän päiväkotiin arkipäivät) kun olin töissä ennen vauvan syntymää ja kun viimein sai paikan, niin en todellakaan ollut valmis antamaan sitä paikkaa pois vauvan syntyessä. Niinpä hän kävi päikyssä osa-aikaa ja vauva sitten kasvettuaan aloitti samassa päiväkodissa (kun menin takaisin töihin). Jos paikka olisi annettu pois, niin ei takuulla oltaisi saatu tuohon päiväkotiin paikkoja, kun siihen on aina jono ja se on ainoa mistä pystyn ilman autoa järkevästi hakemaan (auto on päivät isällä ja itse teen lasten vuoksi lyhyempää päivää, joten haen).

Tiedän myös muita, joilla ollut samaa ongelmaa.

Tämä lisää kotivanhemmuutta, eli tukia maksetaan enemmän lapsiperheisiin. Mutta eipä siinä mitään.

Tämä on huono säästökohde, koska kustannukset vain siirtyvät moninkertaisina kouluun, terveydenhuoltoon ja lastensuojeluun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

3vuotiasta voi kannatella parhaiten, että hänen arki jatkuu sellaisena kuin se on ollutkin, kun pikkusisarus tulee taloon. Se vasta elämänkulkua muuttaakin.

Kyllä se 3-vuotias haluaa olla kotona äidin kanssa. Jos ei halua, äidissä on jotain pahasti vialla.

Äitien vika, että maailmaan syntyy lapsia. 

Mitä enemmän äitejä Suomessa haukutaan, sitä vähemmän tänne lapsia syntyy 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä vähenevän syntyvyyden aikana ole varaa hukata yhtään lasta työttömien elämänhallintaongelmiin tai tuijottamaan ruutuja kaiket päivät. Lapset tarvitsevat toisia lapsia seurakseen ja terveellisen ruuan ja päivärytmin. 

Kerho riittää. 

Esim. 3 tuntia 3 kertaa viikossa. Omat eväät. 

 

Ei tuollaisessa kerhossa ehdi saamaan edes kavereita. Millainen ihminen riistää lapselta kaverisuhteet?

 

Voin kertoa, että kyllä ehtii. Ainakin meillä usein kerhon lisäksi jäätiin vielä kavereitten kanssa ulos leikkimään. Ennen oli normi, ettei vanhempaa lasta viety hoitoon, jos oltiin vauvan kanssa kotona. 

Joka johti siihen että sitten se vauvakin ilmestyi nopeasti sinne hoitoon. Eli tuollainen käytäntö ei tue lasten kotihoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä vähenevän syntyvyyden aikana ole varaa hukata yhtään lasta työttömien elämänhallintaongelmiin tai tuijottamaan ruutuja kaiket päivät. Lapset tarvitsevat toisia lapsia seurakseen ja terveellisen ruuan ja päivärytmin. 

Kerho riittää. 

Esim. 3 tuntia 3 kertaa viikossa. Omat eväät. 

 

Kerhot on mainioita. Vanhempien aika ottaa kasvatusvastuu lapsistaan, eikä kuntien.

Pääasia, että puoluetukia maksetaan maailman tappiin asti.

Vierailija kirjoitti:

Olen periaatteessa samaa mieltä. Mutta meillä isompi kävi 3x viikossa lyhyet päivät päiväkodissa vauvan ollessa, jotta paikka säilyi. Hän oli jonottanut tuohon päiväkotiin muuton jälkeen yli puoli vuotta (ja tuon puolen vuoden ajan kuskattu 15km päähän päiväkotiin arkipäivät) kun olin töissä ennen vauvan syntymää ja kun viimein sai paikan, niin en todellakaan ollut valmis antamaan sitä paikkaa pois vauvan syntyessä. Niinpä hän kävi päikyssä osa-aikaa ja vauva sitten kasvettuaan aloitti samassa päiväkodissa (kun menin takaisin töihin). Jos paikka olisi annettu pois, niin ei takuulla oltaisi saatu tuohon päiväkotiin paikkoja, kun siihen on aina jono ja se on ainoa mistä pystyn ilman autoa järkevästi hakemaan (auto on päivät isällä ja itse teen lasten vuoksi lyhyempää päivää, joten haen).

Tiedän myös muita, joilla ollut samaa ongelmaa.

Tuo paikkaongelma on ihan todellinen. Jotkut lapset joutuvat käymään päiväkodissa säilyttääkseen paikkansa. Pahimmillaan lapset laitetaan eri päiväkoteihin, jotka on vielä kotoa katsottuna eri suunnilla. 

Ymmärrän hyvin, ettei tällaisessa tilanteessa äiti halua ottaa riskiä siitä, että elämä menee myöhemmin vaikeaksi päiväkotipaikkojen vähyyden vuoksi. Mutta silti säälittää ne lapset, joita pidetään päiväkodissa täyttä päivää, vaikka äiti on kotona vauvan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Sopii hyvin hallituksen lapsiperheitä kurittavaan linjaan.

Millä tavalla kolmivuotiaan lapsen paras kurittaa perhettä? Sen lapsen paikka on kotona äidin ja vauvan kanssa, ei laitoksessa!