Marraskuu on vuoden kamalin kuukausi

Miten niin missään ei tapahdu mitään? Joka päivä tapahtuu jotain ainakin täällä Helsingissä.

Luonto tarvitsee talvileponsa. Olin tänään Hietaniemen hautausmaalla. Siellä on aina lumoavan kaunista.

Muuta sitten jonnekin saatanan Kaliforniaan jossa on ainainen kesä ja muut ongelmat.

Pahinta on lunta arpova marraskuu eli ensilumet sulaa pari kertaa jättäen sohjopaskaa ja märkää joka puolelle. Sitä ei ole onneksi vielä tullut.

onneksi on esim. Halloween juhla keskellä kaamosta...

Marraskuu on kuoleman kuukausi. Se on haikeaa mutta kaunista, kuten elämän kiertokulku. Saa olla haikeaa. Tietäen että kevät ja syntymä tulee kyllä vielä. Elämä. 

Maaliskuu on kauhein.

Kyl mä ihan tykkään. Hapekas keli ulkoilla, ei vielä liukasta eikä enää ötököitä. Lenkin jälkeen voi käpertyä sohvannurkkaan kirjan ja teekupin kanssa mielikuvitusmatkailemaan. Joulukuu tulee nopeasti ja jouluvalmistelut. Varaan marraskuulle myös pari teatteria tmv niin sekin piristää pimeyden keskellä. 

Aikaväli lokakuu-maaliskuu on Suomessa ihan epäinhimillistä peetä.

Joulu-helmikuu on kamalin. Kykenisipä nukkumaan ne yli.

Pii paa puu, terve marraskuu!
Kohta menee järvet jäähän,
Saappaat jalkaan, myssy päähän.
Silti nenä jäätyy päähän, onhan marraskuu.

Vierailija kirjoitti:

Aikaväli lokakuu-maaliskuu on Suomessa ihan epäinhimillistä peetä.

Epäinhimillisin aika osuu yleensä heinäkuuhun.

Lapsena mua harmitti, kun ihmiset valitti marraskuusta, koska mulla on marraskuun lopussa synttärit. Nykyään ymmärrän jo paremmin, eikä ne synttärit enää ihan pelasta kaikkea. Mutta onpahan jotain, mitä odottaa marraskuun pimeydessäkin.

Terkkuja aurinkoisesta Espanjasta!

Onko selviytymisoppaat jo luettu ja ostettu kaikki krääsä mitä ohjeissa käsketään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaliskuu on yhtä kamala. Kevät on niin lähellä mutta silti liian kaukana

Maaliskuu on kiva. Viikko viikolta on lämpimämpää ja päivä pitenee tosi nopeasti.

Kyllä. Mutta kevään peikkona on: Mitä jos en keksikään mitään vaan onkin vaan sama eli jonkinlainen vaillejääminen. Muiden hehkutukset mökeistä, puutarhoista, laitureista, sukujuhlista kauniin pöydän ääressä. Itsellä ei oikein mitään.

 

Marraskuussa ei ole vaillejäämisen tunnetta. 

Olen samaa mieltä. Lisäksi marraskuussa ei ole niin paljon kyläily ym. velvoitteita. Saa rauhassa käpertyä kotona sohvan nurkkaan. 

Rakastan myös marraskuun hentoja, hauraita, kauniita värejä luonnossa utuisina, sumuisia, pilvisinä, tihkusateisina ja aurinkoisina päivinä. Kovalla sateella ei tietenkään ole ulos asiaa. Silloin saa nyhjätä hyvällä omallatunnolla kotona. 

Kuulun niihin jotka ei tykkää marraskuun sumusta, märkyydestä, pimeydestä, kylmyydestä, rumuudesta, ajan pysähtyneisyydestä ym kammottavasta. Joulusta alkaa taas elämä ja jatkuu seuraavaan lokakuuhun, minulle marraskuu on todella kuolemankuu.