Mikä on maalla asumisessa rankinta?
Kommentit (120)
Ei Tampereellakaan keskustasta muutamaa km kauemmas tarvitse ajaa, kun löytyy jo viljelyspeltoa ja heinäpeltoa, jossa traktorit paalaa rehua.
Vierailija kirjoitti:
Ei Tampereellakaan keskustasta muutamaa km kauemmas tarvitse ajaa, kun löytyy jo viljelyspeltoa ja heinäpeltoa, jossa traktorit paalaa rehua.
Joo, tottahan peltoplänttejä löytyy vielä ainakin Ahlmannilta, Muotialasta kuin Ristinarkustakin, mutta ne ei ole mitään maaseutua, vaan kaupunkialueen sisälle jääneitä pieniä peltoplänttejä. Jos Tampereen keskustasta haluaa oikeisiin maalaismaisemiin, niin silloin on mentävä vähintään Nurmi-Sorilaan, tai ympäristökuntiin. Lähimpänä keskustaa oikeampaa maalaismaisemaa löytyy Ylöjärveltä Mäkkylän maisemista, mutta sielläkin on ympärillä kaava-asutusta ja lisää tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa ettei aloittaja ole koskaan asunut maalla.
Maalla asumisen parhaita puolia, että ei tarvi olla ihmisten kanssa missään tekemisissä jos ei halua.
Toinen hyvä asia on valosaasteen minimaalisuus. Pimeys on aito asia, neonvalo ei.
Pimeys on syksyllä ja talvella pahinta. En muuttais minnekään missä on vielä pimeämpää.
Pimeys on mahtava asia kun lopettaa pimeän pelkäämisen ja oppii nauttimaan siitä. Sitä paitsi käytännössä juuri koskaan ei ole pilkkopimeää, vaan luonnossa on aina jonkun verran valoa, jopa näin pimeimpään vuodenaikaan. Kun menee sellaiseen paikkaan pimeällä, jossa ei ole useamman kilometrin säteellä minkäänlaista keinovaloa, niin kun on hetken pimeässä seissyt, niin silmä tottuu pimeään ja alkaakin näkemään ympäristöä. Luminen talvi on sitten oma juttunsa. Silloinhan hanget hohtaa valoa ja pimeimpään aikaankin näkee luonnossa liikkua ilman lamppua ja kuutamossa valoa riittää vaikka kuinka.
On kokemus mennä pimeään metsään yksiksensä ilman lamppua, kannattaa kokeilla.
Juuri tämä!! En voi käsittää näitä kirjoituksia, ettei näe mitään ja olisi "pilkkopimeää". Ei ole.
Itse lenkkeilen ilman keinovaloa ja hyvin näkee kulkea, mutta lamppu on taskussa mukana siltä varalta, että koirien hihnat sotkeutuvat tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole edes kaikkia mukavuuksia, mutta siltikään mikään muu ei maalla asumisessa ärsytä, kuin kallis lähikauppa, jossa on todella huonot valikoimat. Ja valikoima vielä vaihtelee koko ajan, eli vaikka tuote oli valikoimissa viime viikolla, enää ei ole.
Ja ei, toivominen suoraan kauppiaalta ei auta. Hän "tietää, mitä kannattaa ottaa valikoimiin".
Maaseudulla asutaan siksi, että on mahdollisuus mahdollisimman suureen omavaraisuuteen. Kitiseminen lähikaupan huonosta valikoimasta kertoo että kuulut taajamaan ja kaupunkiin.
En ole lainaamasi kirjoittaja, enkä myöskään kitise lähikaupan suppeista valikoimista, koska omalla kylällämme ei lähikauppaa ole ollut enää vuosikausiin, enkä sitä kyllä kaipaakaan. Kaupunkiin sen verran lyhyt matka, etten tee kyläkaupalla yhtään mitään.
Siihen miksi maalla asutaan on varmasti lukematon määrä erilaisia syitä, etkä sinä määrittele niitä muuta kuin omalta osaltasi, kuten tekevät kaikki muutkin maalla asuvat.
Juuri näin. Itse viihdyn kaukana kaikesta, mutta lähikauppa on tarpeen, koska esimerkiksi lähimpään Prismaan on 90 km matkaa.
Vaikee löytää seurustelukumppania, yksinäisiä on kyllä mutta jotenkin erikoisia, kaljaa kiskovia tai jotain mt ongelmia. Mutta peukun käyttäjiä täällä ei ole näkynyt...En asu ihan metsän keskellä,pikkukaupunki.
Vierailija kirjoitti:
Se, kun on oikeasti pitkä +25 pakkasjakso ja kaikki aika menee oikeasti selviytymiseen. Loputon pimeys ja liian vilkas mielikuvitus hyvänä kakkosena.
No nyt! Minä ole usein kritisoinut Suomen naurettavan alhaista hellerajaa, mutta en minä sentään +25 astetta ihan pakkasena pidä ;)
Vierailija kirjoitti:
Vaikee löytää seurustelukumppania, yksinäisiä on kyllä mutta jotenkin erikoisia, kaljaa kiskovia tai jotain mt ongelmia. Mutta peukun käyttäjiä täällä ei ole näkynyt...En asu ihan metsän keskellä,pikkukaupunki.
Onko sulla yleensäkin tapana etsiä seurustelukumppanisi lähinaapureista?
Itselläni ei ole koskaan ollut ongelmia löytää seurustelukumppania, vaikka asunkin ihan oikeasti maalla metsän ja peltojen keskellä. Enhän minä tietenkään niitä täältä skutsista etsikään, vaikka aikoinaan poikuuteni veikin tässä maalaiskylässä asunut neitokainen, mutta itse en täällä silloin asunut vaan kaupungissa.
Vaanijat saalistajat on rankinta.
Maaseudulla suuri riski joutua homoseksuaalisen joukkoraiskauksen uhriksi.
Joku Aalto väijyy ja vaanii. Paikallinen Armin Meiwes / Hadden Clark yms.
Vierailija kirjoitti:
Nouseminen aamulla kello neljä lypsämään lehmät ja maidon kärrääminen kilometrin päähän maitolaiturille.
Missä asut ja tietääkseni lehmiä ei enää lypsetä ja kone sen tekee.
Pyörämatkan päästä löytyy se kylän "keskusta", jossa on kaks katuu ristikkäin. Joo ja oikein baarikin on, siellä istuu vanhat ukot jauhamassa ja ryypppäämässä. Lopetetulla kiskalla joskus tavataan, tekemistä ei ole mitään, ei mitään paikkaa missä vois tavata samanikäsiä . Jep, ruokakauppa on. Kouluun päästään kyydillä just siinä stanan pimeydessä. Heti kun ikä riittää lähen täältä enkä takasin tule!
Pitkä matka palveluihin. Sairaalaan lääkärille 80km suunta ja kun passin uusit niin lähin poliisiasema 60km missä käyt tunnistautumassa.
Maalaiset. Ylivoimaisesti. Ajavat moottoriajoneuvoilla 50 m matkatkin. Ovat juntteja ja ahdasmielisiä. Ammuskelevat jurrissa ja selvänä. Liikuntaharrastus heille on mönkijällä ajamista nuotiopaikalle makkaraa käristämään. Eivät kierrätä. Myrkyttävät pölyttäjät.
Asun sinkkunaisena kahden koirani kanssa maalla. Olen muuttanut Helsingistä nelikymppisenä, ja viihdyn kyllä täällä paremmin kuin kaupungissa. Mutta huonoja puolia on toki täälläkin:
- Talvella, jos tulee lunta, ei teitä välttämättä aurata siihen aikaan vielä kun pitäisi jo päästä töihin autolla, kun "naapurin isäntä" joka asuu tien päässä 600 m päässä hoitaa sen eikä kunta. Onneksi pystyn tekemään etätyötäkin tuollaisessa tilanteessa.
- Sama lumiseen aikaan, metsissä ei ole tallottuna lenkkipolkuja, koska porukkaa on niin vähän. Eikä ole katuvaloja. Joten usein tulee sitten vaan tarvottua sitä taloni ohi kulkevaa maantietä ees taas muutama kuukausi talvella. Onhan se vähän tylsää. Viikonloppuna sitten autolla jonnekin kivampaan paikkaan.
- Lähellä olevien kauppojen huonot valikoimat. Mun lähin kauppa on 8 km päästä, ihan pieni kauppa. Olen kasvissyöjä, sieltä ei kauheasti tofuja tai erikoisempia vihanneksia löydy 😅 25 km päässä on sentään maaseutukunnan isompi kauppa, ja siellä on Alkokin, jee.
Mutta niitä hyviä puolia on niin paljon enemmän. Esim. mulla sinkkuna on varaa asua omakotitalossa, jossa on mm. uima-allas pihassa, iso tontti jonka olen aidannut koirille jne. Ihmisiä on vähän ja nekään eivät ole järin sosiaalisia. En ole tutustunut keneenkään 4 vuoden aikana, ja se sopii mulle erittäin hyvin, erakkoluonne kun olen. Ei jatkuvaa liikenteen huminaa kuten pääkaupunkiseudulla oli. Kesällä luonto on ihanaa.
Kuunnella taajamissa asuvien stereotypioita omasta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Nouseminen aamulla kello neljä lypsämään lehmät ja maidon kärrääminen kilometrin päähän maitolaiturille.
Sun jutut on -40-50 luvulta, ellet sitten tarkoita, että työnteko on rankkaa. Ei kukaan enää joudu puuromaitoaan navetasta aamulla hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pontikkapannujen piilottaminen poliisilta
Ei maalla juurikaan poliiseja liiku.
Tässä muuten liikkuu, kun ei ole aivan älyttömän kaukana kaupungista.
Nuuskamuikkusia jahtaavat.
Viedä lasta harrastuksiin. 15 km suuntaansa ja ollaan kumpikin rättiväsyneitä kun haen kotiin.
Se, kun on oikeasti pitkä +25 pakkasjakso ja kaikki aika menee oikeasti selviytymiseen. Loputon pimeys ja liian vilkas mielikuvitus hyvänä kakkosena.