Haluaisin yhteiselämän kumppanin kanssa vaan tulotason ero

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti yhteinen talous sen pienempituloisen tason mukaan. Ei sillä, että rahat voivat olla yhteisiä ja se suurempituloinen voi olla halukas kustantamaan enemmän, mutta mitäs jos ei yhtäkkiä pystykään (sairaus, työttömyys) ja sen pienempituloisen pitäisi kustantaa koko lysti? 

 

Minä tienaan reilut kuusi tonnia ja mies tuplat siihen nähden. En ole ikinä suostunut enkä tule suostumaan hänen toivomaansa elämäntyyliin: sadan neliön kämppä kahdelle ja Porche pihassa. Koska minä en sitä voi maksaa mikäli hän sattuu saamaan kenkää esimerkiksi. Meillä on kolmio kantakaupungissa ja Mersu. Nämä minä pystyn tarvittaessa rahoittamaan mikäli ukkokulta ei pystyisi enää tienaamaan. 

Yleensä noin hyvätyuloistebn talous ei ihan heti romahda työttömyyteen, vaan löytyy säästöjä ja sijoituksia. Ja toisaalta jos sitten kävisi niin, että suurempituloinen jäisi työttömäksi, eikä enää olisi varaa totuttuun elintasoon, niin sitten voi myydä sen Porchen ja vaihtaa asunnon halvempaan. Aika surkeaksi saa elintason mitoittaa, jos kahden ihmisen elintaso on sellainen, jonka pystyy jollain matalapalkkatyölläkin yksi henkilö kustantamaan.

Aloituksesi perusteella ette ole varsinaisesti vielä keskustelleet asiasta käytännössä, ainoastaan, että oisi joskus tulevaisuudessa mukava asua yhdessä. Seuraavan kerran, kun tämä mukava ajatus tulee puheeksi, voit kysyä, että olisiko mies valmis asumaan sinun asunnossasi tai vastaavan tasoisessa. Tai ylipäätään, että millaisia ajatuksia hänellä on yhteisasumisesta ja sen rahoittamisesta. Sen jälkeen tai sitä ennen voit kertoa, että sinulla on käytettävissä asumiseen tämän verran, onko se hänelle ok.

Ei ole helppoa enää lähellä eläkeikää tai eläkkeelle aloittaa uutta suhdetta. Omalla kohdallani totesin, että on parempi olla yksin. Minulla on tosi pieni eläke ja taas miehellä luultavast oli tuplaten eläkettä. Missä asua, kun molemmilla on asunnot, mutta välimatkaa satoja kilometrejä. Elämän tyyli, että käydään vähän väliä viikonloppu reissuja ja majoitutaan hotelliin ja syödään ja varsinkin, kun hänelle maistui alko hyvin, ei ole minun tyyliä. Toisaalta kaikessa tuntui olevan vaatimus, että jaetaan laskut. Mikäpä siinä, mutta minä en ottanut alkoholia ja siten olin tavallaan maksamassa hänen syömisiään ja juomistaan. Pieni ruokaisena naisena en pysty ottaan alkuruokaa ja pääruokaa, ei yksinkertaisesti mahdu, mutta hänen tyyliin se oli ihan must. Tällaiset pienet erot tavoissa ovat jo asioita joilla voi olla todella suuri merkitys jatkon suhteen. Olen onnellisesti sinkku ja taidan pysyäkin tämä hetken kestänyt suhde alkoi ahdistaa, en enää halua muuttaa elämää jossa pitäisi olla jonkun mieliksi. 

Hankkikaa sellainen asunto mihin sinulla pienituloisempana on varaa puoliksi. Ei ole järkevää uusperheessä toisen rahapussin varaan mennä tai ainakin siinä on riskinsä yhteen muuttaessa.

Kerrot minkä hintaisen asunnon voit ostaa hänen kanssaan puoliksi tuloillasi ja semmoisen ostatte. Vaihtoehtona myös omistusosuus esim. miehellä 70 % ja sinulla 30 %. Suuremmassa talossa/asunnossa kannattaa ottaa huomioon suuremmat kulutkin.

Meillä miehellä oli huomattavasti suuremmat tulot aiemmin ja maksoi enemmän. Nyt on kääntynyt niin, että minulla suuremmat tulot ja maksan enemmän. Mennyt luontevasti. 

Voisin kuvitella, että aina ei kuitenkaan mene.

Vierailija kirjoitti:

Lupaa miehelle säännöllisiä suihinottoja jos maksaa asumiskuluista enemmän.

Hyppää kaivoon mulkkus kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti yhteinen talous sen pienempituloisen tason mukaan. Ei sillä, että rahat voivat olla yhteisiä ja se suurempituloinen voi olla halukas kustantamaan enemmän, mutta mitäs jos ei yhtäkkiä pystykään (sairaus, työttömyys) ja sen pienempituloisen pitäisi kustantaa koko lysti? 

 

Minä tienaan reilut kuusi tonnia ja mies tuplat siihen nähden. En ole ikinä suostunut enkä tule suostumaan hänen toivomaansa elämäntyyliin: sadan neliön kämppä kahdelle ja Porche pihassa. Koska minä en sitä voi maksaa mikäli hän sattuu saamaan kenkää esimerkiksi. Meillä on kolmio kantakaupungissa ja Mersu. Nämä minä pystyn tarvittaessa rahoittamaan mikäli ukkokulta ei pystyisi enää tienaamaan. 

Yleensä noin hyvätyuloistebn talous ei ihan heti romahda työttömyyteen, vaan löytyy säästöjä ja sijoituksia. Ja toisaalta jos sitten kävisi niin, että suurempituloinen jäisi työttömäksi, eikä enää olisi varaa totuttuun elintasoon, niin sitten voi myydä sen Porchen ja vaihtaa asunnon halvempaan. Aika surkeaksi saa elintason mitoittaa, jos kahden ihmisen elintaso on sellainen, jonka pystyy jollain matalapalkkatyölläkin yksi henkilö kustantamaan.

Yleensä hyvätuloiset ymmärtävät sen verran talouden päälle ettei mitään sijoituksia syödä normaalin elämän rahoittamiseen. Ja ihanko oikeasti uskot että sen 1,5 miljoonan asunnon voi tuosta noin vain vaihtaa halvempaan? Johtajatasolla voi kestää todella kauan ennen kuin löytyy uusi sopiva positio, ei niitä paikkoja mistään mol.fi:stä löydy. Matalapalkka-alalla mitoittaisin niin, että elämän voi rahoittaa toisen palkalla + toisen sosiaalietuuksilla. Vai milläs meinasit sitten työttömänä kaiken maksaa jos mitoitus on vedetty yli? En yhtään ihmettele että ihmiset ylivelkaantuvat jos asenne on tuollainen ja riskinhallinta puuttuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ikinä rakentaisi parisuhdetta rahan ehdoilla.

 

Sehän on se ja sama onko toisella yhtään ja toisella vaikka paljon jos välillä on rakkaus.

Silti valinnat tehdään kaiken muun paitsi sen rakkauden ehdoilla

Itse asiassa sille rakkaudelle ei yleensä anneta edes mahdollisuutta

Vaikka kuinka paljon rakastaisi, suhde voi luisua tähän, että toinen pönkittää itseään kun kokee puolison olevan hänestä riippuvainen.  Kumpikaan ei tarkoita pahaa, mutta ajan mittaan kuormittaa.  Nähty ulkopuolisena ja myös näin, minua luultiin "nöyryytän toista", vaikka en tarkoittanut noin.