Lue keskustelun säännöt.
Puolison täydellinen muutos
23.10.2026 |
Kun eronneet tai eroa pohtivat ihmiset kertovat tilanteestaan, he saavat usein kommentteja, että "no eikö tuota nyt huomannut jo seurusteluvaiheessa" tai että "miksi muutit yhteen ja teit lapsen, kun puolisosi kerran on laiska / itsekeskeinen / pettäjä / väkivaltainen / sairaalloisen mustasukkainen..:"
Onko niin, että tällaiset piirteet tosiaan näkyvät ihmisessä jo pian seurustelun alussa vai voiko joku ihminen muuttua aivan täysin ajan kuluessa? Väkivaltaisuus varmaan on yleisin esimerkki, mutta voihan tässä olla kevyempiäkin muutoksia vaikka niin, että seurustelun alkaessa toinen on tosi urheilullinen ja liikkuu paljon, ja se yhdistää pariskuntaa, mutta sitten vuosien varrella hän muuttuukin sohvaperunaksi ja yhteinen tekeminen loppuu.
Oma parisuhde ja kumppanin muuttuminen pohdituttaa. Kuulisin muiden ajatuksia ja kokemuksia mielelläni.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Tietysti ihminen muuttuu ikääntyessään. Onnellista olisi jos puolisot kykenisivät vaikuttamaan toisiinsa positiivisesti niin että molemmat kehittyisivät parempaan suuntaan. Me esimerkiksi oltiin molemmat nuorena vasemmistolaisia ja keskustellaan paljon politiikasta. Vasemmistolaisuuteen liittyvä jatkuva tyytymättömyys ja kateus sekä se sosialismista valehteleminen ei enää uponnut. Siinä pikkuhiljaa aloimme liukua oikealle. Arvaatte varmaan mitä puoluetta nyt kannatamme.
Jatkuva tyytymättömyys ja sosialismista velehteleminen on selvästikin silti säilynyt jos kannatatte nykyistä laitaoikeistoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut kolme vuotta sitten, mutta mietin vieläkin, että mitä oikein tapahtui.
Rupesimme seurustelemaan reilu parikymppisinä opiskelijoina. Meillä oli molemmilla vasemmalle kallellaan oleva arvomaailma, miehelle oli tärkeää esimerkiksi auttaa heikommassa oloissa olevia ihmisiä ja tämä piirre minut alussa hurmasikin. Muistan, että olimme niin aktiivisia joskus opiskelijoina, että kävimme oikein vappumarssillakin jonakin vuonna.
Olimme yhdessä yli 20 vuotta. Viimeisen 5-10 vuoden aikana miehen arvomaailma muuttui täysin. Hän ehkä putosi jonkinlaiseen kaninkoloon, en tiedä. Hän esimerkiksi kannatti vankasti Trumpia ja kulki Maga-lippis päässään. Häpesin silmät päästäni. Puheisiin rupesi tulemaan outoa, hyvin kylmää ja kovaa maailmankatsomusta, rasismille flirttailevia kommentteja. Ihan kuin entinen vasemmisto-humanisti olisi kääntynyt vähitellen kovemman siiven oikeistolaiseksi.
Se oli ihan hirveää.
Tottakai ihminen muuttuu vuosien myötä. Itse olin opiskelijaikäisenä liehuvalettinen huuhaahumanisti, joka halasi koko maailmaa ja niiiiiiiiiiiin liberaali vakosamettihousu kuin vain voi. En ole enää. Nyt olen erittäin kansallismielinen kansallisvaltioiden puolestapuhuja. Liberalismikin on kadonnut ja tilalle tullut konservatismi.
Minä taas olin nuorena aika konservatiivi ja markkinauskovainen. Kun olen nähnyt tätä maailmaa kohta 50 vuotta niin on tullut perspektiiviä siihen että yksi ainoa ajattelutapa ei kyllä selitä maailmaa kovinkaan hyvin. Siksi olen tullut koko ajan liberaalimmaksi ja näen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tärkeyden. Tämä siis siitä huolimatta että olen itse ihan hyvin elämässä menestynyt ja hyvin perinteisessä avioliitossa. En vain enää näe sitä ainoa autuaaksi tekevänä elämäntapana. Ja olen myös nähnyt että aina se menestys ei ole kiinni vain itsestä eikä varsinkaan menestymättömyys ole useinkaan vain oma vika.
Kerää esimerkkivastauksia, joissa on paljon plussaääniä, sisällytä ne omiin kokemuksiisi ja valmistaudu tulevaan eroon ja virallisiin selityksiin ystävillesi ja perheellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut kolme vuotta sitten, mutta mietin vieläkin, että mitä oikein tapahtui.
Rupesimme seurustelemaan reilu parikymppisinä opiskelijoina. Meillä oli molemmilla vasemmalle kallellaan oleva arvomaailma, miehelle oli tärkeää esimerkiksi auttaa heikommassa oloissa olevia ihmisiä ja tämä piirre minut alussa hurmasikin. Muistan, että olimme niin aktiivisia joskus opiskelijoina, että kävimme oikein vappumarssillakin jonakin vuonna.
Olimme yhdessä yli 20 vuotta. Viimeisen 5-10 vuoden aikana miehen arvomaailma muuttui täysin. Hän ehkä putosi jonkinlaiseen kaninkoloon, en tiedä. Hän esimerkiksi kannatti vankasti Trumpia ja kulki Maga-lippis päässään. Häpesin silmät päästäni. Puheisiin rupesi tulemaan outoa, hyvin kylmää ja kovaa maailmankatsomusta, rasismille flirttailevia kommentteja. Ihan kuin entinen vasemmisto-humanisti olisi kääntynyt vähitellen kovemman siiven oikeistolaiseksi.
Se oli ihan hirveää.
Tottakai ihminen muuttuu vuosien myötä. Itse olin opiskelijaikäisenä liehuvalettinen huuhaahumanisti, joka halasi koko maailmaa ja niiiiiiiiiiiin liberaali vakosamettihousu kuin vain voi. En ole enää. Nyt olen erittäin kansallismielinen kansallisvaltioiden puolestapuhuja. Liberalismikin on kadonnut ja tilalle tullut konservatismi.
Minä taas olin nuorena aika konservatiivi ja markkinauskovainen. Kun olen nähnyt tätä maailmaa kohta 50 vuotta niin on tullut perspektiiviä siihen että yksi ainoa ajattelutapa ei kyllä selitä maailmaa kovinkaan hyvin. Siksi olen tullut koko ajan liberaalimmaksi ja näen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tärkeyden. Tämä siis siitä huolimatta että olen itse ihan hyvin elämässä menestynyt ja hyvin perinteisessä avioliitossa. En vain enää näe sitä ainoa autuaaksi tekevänä elämäntapana. Ja olen myös nähnyt että aina se menestys ei ole kiinni vain itsestä eikä varsinkaan menestymättömyys ole useinkaan vain oma vika.
Itselläni konservatismi liittyy kristilliseen arvomaailmaan, mikä siis tarkoittaa tasa-arvon korostamista ja heikommasta ja vähäosaisemmasta huolehtimista. Kysymys on sellaisesta konservatiiviisuudestä, jonka mukaisella yhtenäisellä maailmankuvalla tästäkin maasta rakennettiin se hyvinvoiva yhteiskunta, jota ei nyt jostain syystä haluta enää ylläpitää. Jokainen ehkä ymmärtää, että kun maailmasta on yhtä monta totuutta, kuin on suuta, ei se ole yhteiskuntia ylläpitävä voima.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut kolme vuotta sitten, mutta mietin vieläkin, että mitä oikein tapahtui.
Rupesimme seurustelemaan reilu parikymppisinä opiskelijoina. Meillä oli molemmilla vasemmalle kallellaan oleva arvomaailma, miehelle oli tärkeää esimerkiksi auttaa heikommassa oloissa olevia ihmisiä ja tämä piirre minut alussa hurmasikin. Muistan, että olimme niin aktiivisia joskus opiskelijoina, että kävimme oikein vappumarssillakin jonakin vuonna.
Olimme yhdessä yli 20 vuotta. Viimeisen 5-10 vuoden aikana miehen arvomaailma muuttui täysin. Hän ehkä putosi jonkinlaiseen kaninkoloon, en tiedä. Hän esimerkiksi kannatti vankasti Trumpia ja kulki Maga-lippis päässään. Häpesin silmät päästäni. Puheisiin rupesi tulemaan outoa, hyvin kylmää ja kovaa maailmankatsomusta, rasismille flirttailevia kommentteja. Ihan kuin entinen vasemmisto-humanisti olisi kääntynyt vähitellen kovemman siiven oikeistolaiseksi.
Se oli ihan hirveää.
Voin vain kuvitella.
Psykologien mielestä, jos tuntee itsensä heikoksi, voi ajautua autoritaaristen hahmojen palvomiseen. Hakee ikäänkuin tukea, mutta eipä sen tietäminen auta tilanteessa.
Meni sitten täydestä sinuun tuo parodia? Että jonkun ukko on alkanut kulkea maga-lippis päässä? Suomessa? Just joo.
https://www.hs.fi/suomi/art-2000011771895.html
Onhan noita Suomessa.
Mutta on persujakin, jotka ovat ihan samaa kulttia, vain eri nimellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset muuttuvat. Sen kanssa eletään tai sitten ei eletä. Erokaan ei ole aina katastrofi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset muuttuvat. Sen kanssa eletään tai sitten ei eletä. Erokaan ei ole aina katastrofi.
Heidän on korostettava puolisonsa "useimmille ihmisille sietämättömiä puutteita" peittääkseen haluttomuutensa ja haavoittuvuutensa, koska he eivät halua menettää suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ymmärrä koko parisuhdetta. Miksi ihmisellä pitäisi olla parisuhde, ja sitten väkisin mukautua toiseen? Eihän tuossa ole ajatuksenakaan mitään järkeä: jokainen kuitenkin syntyy ja kuolee yksin. Vähän rohkeutta pitää olla, ja itsenäisyyttä, muuten elämästä ei tule mitään.
Parisuhde voi mielestäni olla, mutta sen motiivin tulee olla LUONNOLLINEN. ei pidä VÄKISIN yrittää pitää jotakin halvatun parisuhdetta yllä.
Kyllä myönnän, että ex oli hyvin itsekäs ja ajoittain tyly jo suhteen alussa. Jotenkin ivallinen oli ajoittain myös. Olin vain niin rakastunut.
Itsekkyys korostui 15 vuoden jälkeen eli Exästä tuli kylmä ja ivallisuus korostui. Ei hän osannut asettaa lapsia ja minua etusijalle missään asiassa. Eron jälkeen ei halunnut lapsista huolehtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai ihmiset muuttuvat ajan myötä. Pitkä parisuhde on erinomainen mahdollisuus kasvaa yhdessä ja yhteen. Toisaalta voi käydä niinkin, että toinen puoliso kasvaa mutta toinen ei. Toinen voi myös ottaa suhteesta kaiken hyödyn ja energian ja viedä sen ulos suhteesta. Kaikki on mahdollista.
Itse olen nainen joka lihoi ja muuttui sohvaperunaksi avioliitossa. Se oli monen muuttujan summa. Ensimmäiset vuodet meni hyvin sitten suhteen annettiin jäähtyä eli molempien panostus lakkasi. Minä tein kaiken kotona, mies keskittyi töihin ja harrastuksiin. Ei enää liikuttu yhdessä. Jotenkin vain väsyin olemaan niin nainen kuin mies suhteessa. Kaikki asiat kaatuivat minun hoidettaviksi. Ei vaan enää löytynyt energiaa lähteä töiden ja kotihommien jälkeen liikkumaan. Jämähdin sohvalle, ruoka oli rakastajani kun mies huiteli omissa menoissa. Mies kuittaili ulkonäöstä ja ihmetteli kun en pidä itsestäni huolta. Tiesin ne asiat itsekin, miehen kommentit tuntuivat pahoilta. Ongelmaan olisi pitänyt puuttua aikoja sitten eli molemmissa oli vikaa. Emme osanneet kommunikoida ollenkaan. Mies löysi sitten parempaa seuraa ja tuli ero. Eron jälkeen laihduin takaisin. Nyt suhteessa jossa osataan ja uskalletaan puhua ja kaikki kotityöt ja muut asiat jaetaan tasapuolisesti tai tehdään yhdessä. Töiden jälkeen jaksaa taas urheillakin kun kotona ei odota kasa tekemättömiä asioita ja tiedän että tuemme toisiamme raskainakin aikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä myönnän, että ex oli hyvin itsekäs ja ajoittain tyly jo suhteen alussa. Jotenkin ivallinen oli ajoittain myös. Olin vain niin rakastunut.
Itsekkyys korostui 15 vuoden jälkeen eli Exästä tuli kylmä ja ivallisuus korostui. Ei hän osannut asettaa lapsia ja minua etusijalle missään asiassa. Eron jälkeen ei halunnut lapsista huolehtia.
Sinusta tuntuu, että puolisosi on muuttunut, hänestä on tullut sellainen, jota et enää voi hyväksyä, etkä sinäkään voi hyväksyä sitä. Mutta sinusta tuntuu, ettet voi muuttaa näitä asioita etkä halua jättää puolisoasi. Tai jos lähdet, se johtuu siitä, ettet ole halukas hyväksymään, etteikö puolisosi olisi muuttunut sinua varten. Olet jatkuvasti ristiriidassa ja tuskissa.
Ehdota aktiivisesti niitä teidän yhteisiä harrastamia asioita.
Kysy kaipaako hän niitä vanhoja juttuja. Ja ole mukana. Tee yhdessä.
Ja muista, pitkä suhde vaatii yhdessä mukautumista uusiin juttuihin.
Vie oma huomiosi siihen kuinka voisitte olla paraa pari nykyelämässä. <3
Kun tulee ruuhkavuosia, vanhempien sairatumista/kuolemaa, lapsia, omaa sairautta, niin kyllä kaikki muuttuu siitä mitä nuorina treffielämässä oltiin <3
Rakkaus on uuden elämän jakamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut kolme vuotta sitten, mutta mietin vieläkin, että mitä oikein tapahtui.
Rupesimme seurustelemaan reilu parikymppisinä opiskelijoina. Meillä oli molemmilla vasemmalle kallellaan oleva arvomaailma, miehelle oli tärkeää esimerkiksi auttaa heikommassa oloissa olevia ihmisiä ja tämä piirre minut alussa hurmasikin. Muistan, että olimme niin aktiivisia joskus opiskelijoina, että kävimme oikein vappumarssillakin jonakin vuonna.
Olimme yhdessä yli 20 vuotta. Viimeisen 5-10 vuoden aikana miehen arvomaailma muuttui täysin. Hän ehkä putosi jonkinlaiseen kaninkoloon, en tiedä. Hän esimerkiksi kannatti vankasti Trumpia ja kulki Maga-lippis päässään. Häpesin silmät päästäni. Puheisiin rupesi tulemaan outoa, hyvin kylmää ja kovaa maailmankatsomusta, rasismille flirttailevia kommentteja. Ihan kuin entinen vasemmisto-humanisti olisi kääntynyt vähitellen kovemman siiven oikeistolaiseksi.
Se oli ihan hirveää.
Voin vain kuvitella.
Psykologien mielestä, jos tuntee itsensä heikoksi, voi ajautua autoritaaristen hahmojen palvomiseen. Hakee ikäänkuin tukea, mutta eipä sen tietäminen auta tilanteessa.
Meni sitten täydestä sinuun tuo parodia? Että jonkun ukko on alkanut kulkea maga-lippis päässä? Suomessa? Just joo.
Onhan sellainen tyyppi ollut uutisissakin omalla nimellään. Magalippis päässä ja vaimo neuloo magasukkia sille.
Tuskin on ainoa.
Joo, ja tiedätkös että minä tunsin kerran miehen, joka luuli, että jääkaappi lukee sen ajatuksia. Ja sitten se luuli myös olevansa jumala ja että me muut ollaan vihamielisiä robotteja.
Näin käy naisille, jotka lopettavat seksin suhteen vanhetessa. Ja heitä on paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut kolme vuotta sitten, mutta mietin vieläkin, että mitä oikein tapahtui.
Rupesimme seurustelemaan reilu parikymppisinä opiskelijoina. Meillä oli molemmilla vasemmalle kallellaan oleva arvomaailma, miehelle oli tärkeää esimerkiksi auttaa heikommassa oloissa olevia ihmisiä ja tämä piirre minut alussa hurmasikin. Muistan, että olimme niin aktiivisia joskus opiskelijoina, että kävimme oikein vappumarssillakin jonakin vuonna.
Olimme yhdessä yli 20 vuotta. Viimeisen 5-10 vuoden aikana miehen arvomaailma muuttui täysin. Hän ehkä putosi jonkinlaiseen kaninkoloon, en tiedä. Hän esimerkiksi kannatti vankasti Trumpia ja kulki Maga-lippis päässään. Häpesin silmät päästäni. Puheisiin rupesi tulemaan outoa, hyvin kylmää ja kovaa maailmankatsomusta, rasismille flirttailevia kommentteja. Ihan kuin entinen vasemmisto-humanisti olisi kääntynyt vähitellen kovemman siiven oikeistolaiseksi.
Se oli ihan hirveää.
Tottakai ihminen muuttuu vuosien myötä. Itse olin opiskelijaikäisenä liehuvalettinen huuhaahumanisti, joka halasi koko maailmaa ja niiiiiiiiiiiin liberaali vakosamettihousu kuin vain voi. En ole enää. Nyt olen erittäin kansallismielinen kansallisvaltioiden puolestapuhuja. Liberalismikin on kadonnut ja tilalle tullut konservatismi.
Ihan normaali ihmiseläimen iän myötä tapahtuva kehitys. Näin käy lähes jokaiselle. Sitten on näitä jääriä, jotka jää sinne vakosamettihousuaikaan, vaikka hiukset jo harvenee ja kuvittelee olevansa nuorekkaita ja edistyksellisiä. Muut vähän naureskelee. Silti tuo magalippis-rouva sepitti tuon tarinansa ja suurin osa sen uskoi ja lohdutteli raukkaa : )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut kolme vuotta sitten, mutta mietin vieläkin, että mitä oikein tapahtui.
Rupesimme seurustelemaan reilu parikymppisinä opiskelijoina. Meillä oli molemmilla vasemmalle kallellaan oleva arvomaailma, miehelle oli tärkeää esimerkiksi auttaa heikommassa oloissa olevia ihmisiä ja tämä piirre minut alussa hurmasikin. Muistan, että olimme niin aktiivisia joskus opiskelijoina, että kävimme oikein vappumarssillakin jonakin vuonna.
Olimme yhdessä yli 20 vuotta. Viimeisen 5-10 vuoden aikana miehen arvomaailma muuttui täysin. Hän ehkä putosi jonkinlaiseen kaninkoloon, en tiedä. Hän esimerkiksi kannatti vankasti Trumpia ja kulki Maga-lippis päässään. Häpesin silmät päästäni. Puheisiin rupesi tulemaan outoa, hyvin kylmää ja kovaa maailmankatsomusta, rasismille flirttailevia kommentteja. Ihan kuin entinen vasemmisto-humanisti olisi kääntynyt vähitellen kovemman siiven oikeistolaiseksi.
Se oli ihan hirveää.
Tottakai ihminen muuttuu vuosien myötä. Itse olin opiskelijaikäisenä liehuvalettinen huuhaahumanisti, joka halasi koko maailmaa ja niiiiiiiiiiiin liberaali vakosamettihousu kuin vain voi. En ole enää. Nyt olen erittäin kansallismielinen kansallisvaltioiden puolestapuhuja. Liberalismikin on kadonnut ja tilalle tullut konservatismi.
Minä taas olin nuorena aika konservatiivi ja markkinauskovainen. Kun olen nähnyt tätä maailmaa kohta 50 vuotta niin on tullut perspektiiviä siihen että yksi ainoa ajattelutapa ei kyllä selitä maailmaa kovinkaan hyvin. Siksi olen tullut koko ajan liberaalimmaksi ja näen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tärkeyden. Tämä siis siitä huolimatta että olen itse ihan hyvin elämässä menestynyt ja hyvin perinteisessä avioliitossa. En vain enää näe sitä ainoa autuaaksi tekevänä elämäntapana. Ja olen myös nähnyt että aina se menestys ei ole kiinni vain itsestä eikä varsinkaan menestymättömyys ole useinkaan vain oma vika.
Meinaatko, että kansalliskonservatiivi ei usko, että ihmisellä voi olla elämässä pahojakin vastoinkäymisiä?
Eri
Ei tällaisilla vastauksilla perhettä rakenneta.
Ap. Keskity siihen mitä sinä voisit rakentaa teidän yhteyttä. Sitoutuminen on iso juttu. Sen huomaa omana huonona päivänä. Vanhempien hautajaisissa, kun on joku joka ottaa kädestä. Ja on jaksanut sinua <3
Rakkautta kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmiset voivat pikkuhiljaa paljastua aivan erilaisiksi kuin minkä kuvan heistä on nuorena saanut. Nuorena tekee päätökset hyvin vähäisellä elämänkokemuksella ja olettaa helposti esimerkiksi toisten arvojen olevan samantyyppisiä kuin itsellä.
Nuorena ne päätökset ovat todella tyhmiä. Itse esim aloin seurustella naisen kanssa jonka kanssa mentiin suoraan sänkyyn ja joka kerta kun nähtiin harrastettiin seksiä. Lopulta hän oli raskaana, mentiin naimisiin, pari lasta lisää jne. Kun sitten se seksi loppui huomasin että olen naimisissa naisen kanssa jonka kanssa ei ole mitään yhteistä, eikä edes ulkonäkö miellytä. Kun aloin etsiä uutta kumppania, oli ennenkaikkea henkinen yhteys todella tärkeää, avoimuus, yhteiset kiinnostuksenkohteet ja ajatus että niiden kautta tulee myös fyysinen yhteys.
Tottakai ihminen muuttuu vuosien myötä. Itse olin opiskelijaikäisenä liehuvalettinen huuhaahumanisti, joka halasi koko maailmaa ja niiiiiiiiiiiin liberaali vakosamettihousu kuin vain voi. En ole enää. Nyt olen erittäin kansallismielinen kansallisvaltioiden puolestapuhuja. Liberalismikin on kadonnut ja tilalle tullut konservatismi.