Ärsyttävä hamstraus, en tajua
85v äitini loukkasi itsensä ja joutui sairaalaan. Sillä välin kävin siivoamassa asuntoa. Vein roskat, tyhjensin jääkaapin, jne. Ja samalla heitin roskiin kaikki tyhjät lääkepurkit, pestyt margariinirasiat, ym kertakäyttöisiksi tarkoitetut kipot, jättivuoret hedelmäpusseja, ym ym. Kestorasioita ja purkkeja on kaapit täynnä, jos sellaisia tarvii.
Eilen kun kävin katsomassa äitiä sairaalassa, hän pyysi tarkistamaan, että onhan kotiavain kassissa. Oli se ja oli myös pino niitä pikkupurkkeja, joissa tuodaan lääkkeet, käsipaperia, kertakäyttömukeja, sairaalan nokkamuki ym. Aika vihaisesti sanoin, että roskia ei kotiin viedä! Äiti sieppasi kassin minulta kuin isonkin aarteen.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tuo on kohtalaisen yleistä vanhoilla ihmisillä.
Työkaverini on karvan vajaa 50-vuotias nainen. Hamstraa innoissaan kaiken irti lähtevän tavaran ja ilmaislahjat. Menee siis ihan johonkin transsiin, jos työpaikalla jollekin porukalle jaetaan vaikka mainoskyniä tai -tarroja. Kerran tuli suu vaahdossa innoissaan kehottamaan minua käymään ykköskerroksessa, kun siellä on joku seminaari ja pöydillä kipoissa tämmöisiä avainnauhoja. Mulla on näitä jo kuusi kun ei ne tajua että kävelen uudestaan ja uudestaan siitä ohi!
Innoissaan esitteli taskuistaan löytyviä mainosavainnauhoja. Kysyin että miksi kävisin hakemassa sellaisen ja mihin hän ajatteli käyttää kuutta kappaletta, en saanut vastausta.
"Vanhoilla ihmisillä yleistä" ja sä kirjoitat alle viiskymppisestä?! Eiköhän ne jogurttipurkkien tiskaajat ole jo yli kahdeksankymppisiä, sota- ja pula-ajan eläneitä.
Eri asia kuitenkin tuollainen vanhuksen varautuminen pahan päivän varalle, ja perinnöksi jälkipolville niitä tuiki tarpeellisia purkkeja vs. ihan vaan tavaran kahmiminen.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tuo on kohtalaisen yleistä vanhoilla ihmisillä.
Työkaverini on karvan vajaa 50-vuotias nainen. Hamstraa innoissaan kaiken irti lähtevän tavaran ja ilmaislahjat. Menee siis ihan johonkin transsiin, jos työpaikalla jollekin porukalle jaetaan vaikka mainoskyniä tai -tarroja. Kerran tuli suu vaahdossa innoissaan kehottamaan minua käymään ykköskerroksessa, kun siellä on joku seminaari ja pöydillä kipoissa tämmöisiä avainnauhoja. Mulla on näitä jo kuusi kun ei ne tajua että kävelen uudestaan ja uudestaan siitä ohi!
Innoissaan esitteli taskuistaan löytyviä mainosavainnauhoja. Kysyin että miksi kävisin hakemassa sellaisen ja mihin hän ajatteli käyttää kuutta kappaletta, en saanut vastausta.
Vajaa 50-vuotias vanha ihminen?
Keräilypakko on ihan diagnoosi kai. En usko, että paljon tekemistä pula-ajan kokemisella. Koska sitä esiintyy kaikenlaisilla ihmisillä.
Tv:stä tulee Himohamstraajat ja Superhamstraajat ohjelmat joissa näitä on. Kun varsinaista roskaakin on kerätty vuoriksi.
Itselläni on vähän taipimusta ja katson noita shokkihoitona.
Perimmäinen syy on tarve hamstrata, ja sitten on kaikkia tekosyitä millä sitä perustellaan.
Vierailija kirjoitti:
Sota-ajat ja pula-ajat eläneille iskostuu tosi syvälle se puute kaikesta. Mun 95-vuotiaana kuollut mummoni tiedosti hyvin, mistä hänen "hamstraamisensa" johtui. Hän ei vaan voinut heittää pois mitään, millä voisi olla jotain käyttöä, ja tosiaan pesi huolellisesti tyhjät margariinirasiat ja jugurttipurkitkin. On sitten edes ne, kun kaupat taas joskus tyhjenevät. Kyllä hän ymmärsi tälle nauraa itsekin. Toisaalta näinä aikoina tulee itsellekin mieleen, ettei se varautuminen ollenkaan tyhmää ole, kunhan se tehdään järkevästi.
Olen joutunut kokemaan nälkää, puutetta ja asunnottomuutta. Ennemminkin ostan tai muuten hankin vain jotain mitä todella tarvitsen. Omat vanhemmat oli hamstraajia. Varakas tausta. Sanoisin että kyse on dementiasta.
Eikös tuossa ole vaara kuljettaa nokkamukien yms. myötä kotiin jokin sairaalabakteeri?
Sehän se just on kun ei ymmärrä. Muhin ihminen tarvitsee 40 kestokassia? Laturit ja piuhat vuodesta 1994 asti? 18 sateensuojaa? Satoja viilipurkkeja? 50 vuotta vahoja mausteita? Mikä on se dystooppinen tilanne kun kaikki tämä ja muljoona muuta esinettä muuttuu tarpeelliseksi?
nm. Pomeranssinkuori vuodelta 1963
Oikeasti, raskasta yrittää auttaa vanhaa ihmistä arjen askareissa kun kaikkea on ihan helvetisti liikaa , mutta toisaalta mitään ei löydä!! On miul jossain sitä, on miul jossain semmonenkii ja kaikki hukassa! Yksi lause jota inhoan YLI KAIKEN on: tätä voi vielä joskus tarvita!
No kun ei ole tarvittu sitten vuodesta 72 🤯
Turvallisuuden takia tietysti. Mutta on siinä sekin puoli, että kun hamstraajasta aika jättää, lapset näitä roskavuoria siivoaa. Ei ole ihan helppoa ja halpaa tilata roskalavaa, tai omalla autolla viedä satoja tyhjiä viilipurkkeja kaatikselle.
Appivanhempien jäljiltä on viety pelkkää jätepaperia kymmeniä kuutioita paperinkeräykseen. Kymmeniä likaisia haisevia rikkinäisiä kenkiä, risoja huonekaluja, homeisia kukkaruukkuja jne löytyy loputtomiin. Hommaa riittää, vaikka olisi tässä tämä omakin huusholli hoidettavana.