Aikaa ennen kännyköitä

Notkuttiin lankapuhelimessa. Soitin kaverin kanssa tuntikausia. 

Istuttiin kylällä lörpöttämässä kasvotusten tekemättä mitään.

Joo, olen syntynyt 80 luvun lopussa, joten lapsuuden vietin melkein ilman nettiä ja kännykätkin tuli vasta vähän myöhemmin.

Mutta ei me kyllä mitään hirveän yhteisöllistä tehty. Asuttiin rivitalossa ja samassa taloyhtiössä oli paljon lapsiperheitä, joten ulkona oli porukalla isojakin leikkejä, tai vierailtiin kavereilla. Eskariin mennessä hieman laajeni muihinki lähitaloihin, missä kans tuli pyörittyä: Sinne mentiin oven taakse koputtamaan että "Onko x kotona ja voiko tulla leikkimään?". 

Seikkailtiin lähialueella, välillä jotain pientä toilailua mutta pääasiassa käyttäydyttiin hyvin, koska tiedettiin että ei hyvä heilu jos vanhemmat kuulee ettei olla oltu ihmisiksi.

Puhelimet tuli muistaakseni kuitenkin kuvioon meidän perheessä jo kun olin ehkä viidennellä/kuudennella luokalla? Mutta silloin oli vielä aikamoisia palikoita eikä niillä muuta tehnyt kuin matopeliä pelattiin.

Meidän perheessä tietokone oli silti aika varhaisessa vaiheessa mukana ja pelattiin sillä yksinkertaisia vauvapelejä tai lasten pelejä, mutta ei mitenkään netissä tietenkään, vaan korpulta ne taisi yleensä tulla. Myöhemmin yläasteella sain jonkun oman käytetyn läppärin ja siitä kyllä sitten lähti se hiukan enemmänkin koneella oleminen: Siihen aikaan vanhemmat ei edes osanneet yhtään seurata miten sitä käytin, että aika vapaasti sai siellä törttöillä menemään ja vähän huonoon seuraankin tuli päädyttyä.

Netissähän oli aluksi sellainen ongelma, että ei toiminut lankapuhelin jos joku käytti nettiä, vieläkin muistan sen äänen mikä kuului, kun yritti käyttää puhelinta, mutta netti olikin vienyt sen linjan.

Mutta vaikka netti oli omassa elämässä jo jotenkuten kuvioissa mukana silloin, niin paljon silti kuljettiin ulkona kavereiden kanssa, poltettiin tupakkaa leikkipuistossa ja jokusen kerran ryypättiinkin menemään. En nyt tiedä oliko sekään nyt erityisen terveellistä menoa.

Ja kun omaan kotiin muutin, niin aika paljon vietin jo silloin aikaa keskustelupalstoilla yms. Että kaiketi olen omasta sukupolvesta yksi niistä joka omaksui tämän nykyisenlaisen netin käytön aika nopeasti, ehkä koukutun siihen helposti tms.?

Käytiin kylässä, oli perhetuttuja

Kivaa aikaa. Nykyään joka paikassa kaikki räplää noita luurejaan.

Notkuttiin lankapuhelimessa, mutta eipä niin paljoa kun se maksoi ja joku hääti pois kun piti soittaa jonnekin. Ei ainakaan jäänyt auton alle silloin puhelimessa roikkumisen takia. Autopuhelimia tosin oli jo 80-luvulla ainakin. En tiedä miten kallista lystiä se oli.

Omaa lapsuutta kun miettii ysärillä ja 00 alussa ja kun katsoo nykylasten menoa niin ei se nyt niin erilaista loppupeleissä ollut vaikka kukaan ei pahemmin missää puhelimilla tai pelikonsoleilla ollutkaa. Sitä samaa se oli kun nykysinkin että kaverit haki ulos ja sielä tehtii vaikka mitä. Ei se hirveesti ole loppupeleissä muuttunut, me vaan aikuisina ajatellaan se niin. onhan ne harrastukset sun muut vieläkin hengissä ja kerhot sun muut ja ohan noit konsoleita ollu ties kuinka kauan. Ainut mikä on muuttanu asioita on se varsinainen somen tuleminen, muutenhan kaikki on melkein ihan samanlaista. Ennen oli puhelinluettelot mistä ihmiset etti toisiaa, roikuttii lankapuhelimissa, kirjotettii päiväkirjoja ja kerättii kaverisivuja sinne jne. Se ei ole hirveästi muuttunut vaikka se tuntuu siltä

Vierailija kirjoitti:

Notkuttiin lankapuhelimessa, mutta eipä niin paljoa kun se maksoi ja joku hääti pois kun piti soittaa jonnekin. Ei ainakaan jäänyt auton alle silloin puhelimessa roikkumisen takia. Autopuhelimia tosin oli jo 80-luvulla ainakin. En tiedä miten kallista lystiä se oli.

Kallista oli, mutta meidän perhe sai soitettua sillä apua autokolarissa. Auto syöksyi jokeen eikä kukaan olisi huomannut sitä noin vain, kun hiljainen tie. Onneksi vesi oli alhaalla.