Kokemuksia uupumuksesta?
Pidän työstäni tosi paljon, mutta tukiverkottomana yh:na tunnen olevani aivan loppu työssä käymiseen ja arjen pyörittämiseen edes minimivaatimuksin, vaikka teen 90% työviikkoa. Lapseni (4v) on ehdottomasti voimavarani ja rakastan lapseni kanssa viettää aikaa. Kaikki kauppaostokset ja ruuanlaitot teen viikonloppuisin, jotta arkena olisi mahdollisimman vähän mitään pakollista enempää ja voimme yhdessä lapsen kanssa olla.
Kun palasin työelämään vuosi sitten äitiysloman ja lyhyen työttömyysjakson jälkeen, tajusin, että en tule jaksamaan tätä komboa pitkään, vaikka lapsenkin kanssa on koko ajan helpompaa.
Nyt tuntuukin, että seinä on tullut vastaan, en ole palautunut edes kesäloman jälkeen, en vaikka yöunet on aina vajaa 8h.
Työterveyslääkäri oli sitä mieltä, että kyllä se tästä helpottaa, vähän vaan väsyttää, nuku, keksi harrastus (mutta mihin väliin..). Tein juuri uupumustestin, jossa sain pistemääräksi 39 - merkittävä uupumus. Olen hyvin perusonnellinen, mutta en vain jaksaisi enää. En ihmisiä, en kaiken pyöritystä.
Kuulisin mielelläni muiden kokemuksia uupumuksesta - en niinkään ohjeita ja neuvoja miten tehdä sitä sun tätä, koska en halua spesifimmin kirjoittaa elämästämme tälle palstalle.
Eli sinä jolla kokemusta, koska huomasit olevasi uupunut?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on muodikkaampaa valittaa kuormittuneisuutta.
Noniin, kiitos, ei tämä tainnut sinua sitten koskea. -ap
Loppuvaiheessa aloin kipuilla niin, että minulla teetettiin reumatutkimuksetkin. "Reuma" parani vasta uupumukseen myönnetyllä sairaslomalla, eikä ole tullut takaisin työpaikan vaihdon jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Loppuvaiheessa aloin kipuilla niin, että minulla teetettiin reumatutkimuksetkin. "Reuma" parani vasta uupumukseen myönnetyllä sairaslomalla, eikä ole tullut takaisin työpaikan vaihdon jälkeen.
Mielenkiintoinen kommentti. Olen nimittäi. kiinnittänyt huomiota siihen, että tänä kesänä minulla on ollut valtavasti jäytävää nivelkipua niin sormissa kuin polvissakin. Ajattelin ensin, että josko rasituksesta, mutta ei ole parantunut tässä vuoden aikana. Ja koskaan aikaisemmin ei ole ollut vastaavaa, olen hyvin perusterve ihminen ollut aina. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppuvaiheessa aloin kipuilla niin, että minulla teetettiin reumatutkimuksetkin. "Reuma" parani vasta uupumukseen myönnetyllä sairaslomalla, eikä ole tullut takaisin työpaikan vaihdon jälkeen.
Mielenkiintoinen kommentti. Olen nimittäi. kiinnittänyt huomiota siihen, että tänä kesänä minulla on ollut valtavasti jäytävää nivelkipua niin sormissa kuin polvissakin. Ajattelin ensin, että josko rasituksesta, mutta ei ole parantunut tässä vuoden aikana. Ja koskaan aikaisemmin ei ole ollut vastaavaa, olen hyvin perusterve ihminen ollut aina. -ap
Juu, eikä niihin kipuihin oikein auta mikään. Miksikäs auttaisi, kun koko keho on ylirasitus- ja tulehdustilassa. Alat olla katkipoikki, seuraavaksi sinulta hajoaa pää.
Kannattaa yrittää päästä saikulle ja tarvittaessa uuteen työhön. Kerro lääkärille, että työsuoritteesi on heikentynyt ja että valvot öitä ja jos osaat muotoilla asian hyvin, niin kerro myös kroonisista säryistäsi. Sano itse että epäilet niitä somaattisiksi oireiksi uupumuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppuvaiheessa aloin kipuilla niin, että minulla teetettiin reumatutkimuksetkin. "Reuma" parani vasta uupumukseen myönnetyllä sairaslomalla, eikä ole tullut takaisin työpaikan vaihdon jälkeen.
Mielenkiintoinen kommentti. Olen nimittäi. kiinnittänyt huomiota siihen, että tänä kesänä minulla on ollut valtavasti jäytävää nivelkipua niin sormissa kuin polvissakin. Ajattelin ensin, että josko rasituksesta, mutta ei ole parantunut tässä vuoden aikana. Ja koskaan aikaisemmin ei ole ollut vastaavaa, olen hyvin perusterve ihminen ollut aina. -ap
Olet terve ahkera täydellinen älykäs, mutta niiiiin kuormittunut. Ylikuormittunut. Googleta KUORMITTUMINEN.
Tuli kaikenlaista oiretta ja lopuksi pää sanoi pim ja nyt loput elämästä sairas.
Mulla tuli uupumus kevättalvella (jo aikoja sitten). Töissä niin kiire, paljon tekemistä, ettei päivän tunnit riittäneet. Kellokortti, mikä raksutti 7-19 arkisin. Oisin voinut mennä vkl:na, saanut tehtyä jotain ihan rauhassa. Mulla sellanen "luonteenpiirre", et ip:llä en saa oikein mitään aikaiseksi tai enemmän haittaa kuin hyötyä.
Yllätys oli kuinka äkkiä se sitten iski. Ne la-illan saunakaljat (2x 6-pack) eivät auttaneet yhtään, päinvastoin. Su:n kankkunen vaan lisäsi univelkaa. Onneksi sain sitten paremman tarjouksen kotimaakunnasta (asui tuolloin siis muualla). Siitä se ura lähti nousuun.
Melkeinpä nolottaa, kuinka ilkeä ja veemäinen minusta tuli töissä - kiukuttelin lähes kaikille muille. Toisaalta jouduin kuuntelemaan sitä samaa ilkeilyä muiltakin, itse en sitä aloittanut. Se alan/uranvaihdos oli kyllä win-win.
Nykyään on muodikkaampaa valittaa kuormittuneisuutta.