Miten sinä pääsit yli keskenmenosta?
Mistä saada voimia jatkaa elämää kuten tähän asti? Ensin on onnensa kukkuloilla raskaudesta ja sitten yhtäkkiä kaikki repäistään pois. Keskenmeno on tuore, selvästi ensin oli shokki monta päivää ja sitten n. viikon olin vihainen ja syytin kaikkea mahdollista itsestä mieheen ja kaikkiin vastaantuleviin. Nyt on vain niin tyhjä olo, kuin olisi kuori jäljellä eikä voimia tai mielenkiintoa mihinkään.
Kommentit (26)
Jos kertoisin miten, niin ihmiet täällä eivät sitä hyväksyisi, vaan alkaisivat väittää että ilmiselvästi en ole koskaan kokenut keskenmenoa tai että olen tunteeton yksilö. Vaikkei niin ole. Nojaa... ehkä kerron silti...
Hyväksyminen alkoi silloin, kun ymmärsin, että kyseessä on an kehon tarkoi tuksellinen biologinen toiminto tilanteessa, jossa joko sikiössä on jotain pahasti vialla tai sitten raskaudessa ja sen mahdollisuuksissa kasvattaa sikiöstä elinkelpoinen lapsi. Ja että ihmiskeho on suunniteltu siten, että raskauksia ja lapsia voi olla useampia, joten voi sitten aloittaa prosessin uudeelleen. Surusta ei tarvitse luopua, mutta mielensä voi kiinnittää myös samaan aikaan uuden odottamiseen ja yrittämiseen. Se ei poista koskaan odotusta ja onnea edellisen raskauden huomaamisesta ja siihen liittyvistä toiveista. Jos on olemassa jotain sellaista kuin sielu (itse uskn, että näin on), niin sielu voi helposti kiinnittyä uudelleen uuteen kehoon, jos vaikka sitten onnistuisi.
ei tulliut vetäistyä e-plsua, vaan tehtiin häiriköivä kakara?
Vaimoni sai keskenmenon aikoinaan. Ei hetkauttanut minua yhtään, uusi tehtiin pian.
Itsellä ollut keskenmenoja kolme. Niistä 2:sta jäi hirveät traumat kivun takia, jota ei suostuttu hoitamaan mitenkään.
Jälkimmäisessä tilanteessa jouduin sairaalaan, koska raskaus oli jo niin pitkällä. Siltikään kipua ei hoidettu. Suuri kynnys ollut sen jälkeen hakeutua lääkärille mistään syystä.
Aikoinaan mulla oli kierukka, sitten kerran alkoi runsas vuoto ja korkea kuume, menin päivystykseen, lääkäri sanoi olevan keskenmeno, jouduin sairaalaan jossa tehtiin kaavinta koska keskenmenoa ei voinut estää ja antaa raskauden jatkua. Tuli niin yllätyksenä että toivuin hyvin mutta laskin kuitenkin jos raskaus olisi jatkunut milloin vauva olisi syntynyt ja kuvittelin hänen olevan ollut tyttö.
Sain kolme keskenmenoa ja sitten onnekseni kaksi lasta. Voi sanoa että lapsettomuuden trauma kesti vuosia parantua, jopa sen jälkeen kun olin saanut kaksi tervettä vauvaa enkä edes toivo enempää. Silti trauman huomasi siitä että kun kuuli muiden vauvauutisia, ensimmäinen tunnereaktio oli kateuden ruma möykky joka välähti sydämessä, ennen vilpitöntä ilahtumista.
Sellainen vinkki että uutta putkeen heti kun mahdollista! Se suru helpottaa parhaiten sillä että on uudelleen raskaana. Ja lisäksi käsitykseni on, että raskautuminen on helpompaa kun keho on valmiiksi hormonimyrskyssä.
Ikävä kyllä seuraavassa raskaudessa menettämisen pelko on 1000x isompi, mutta sen kanssa pitää vain elää. Tsemppiä <3