Lue keskustelun säännöt.
Lapsena ja teininä varsinkin sain usein kuulla kavereilta, että heidän vanhempien mielestä olin huonoa seuraa heille
23.05.2023 |
Olisivatpa he tienneet, miten paljon satutti kuulla sama asia useamma kerran. Jopa oman serkkuni suusta: "äiti sanoi että sä olet huonoa seuraa meille".
Yritän nykyään aikuisena katsella asiaa objektiivisesti ja ymmärrän totta kai millaiselta tytöltä silloin vaikutin. Totuus siitä, millainen olin ja mistä haaveilin, ei kuitenkaan olisi voinut olla kauempana siitä, mitä muut näkivät. Muille minä olin tupakoiva yksinhuoltajaisän tytär, joka ei pärjännyt koulussa. Äiti lähtenyt, isä ei oikein osannut olla vanhempi. Minulla ei ollut kotiintuloaikoja eikä rajoja.
Todellisuudessa kärsin ahdistuneisuudesta, olin koulussa pelokas ja pelkäsin opettajia. Pelkäsin nöyryytystä siitä, että en osaa. Kotona en saanut tukea koulunkäyntiin ja jäin aina vain jälkeen muista. Vietin illat lukien kirjoja, katsellen sarjoja ja elokuvia ja pelasin tietokoneella. Olin siinä hyvä. Osasin englantia jo tuolloin todella hyvin, mutta arvosanani siitä oli aina vain 8, koska en uskaltanut avata suutani tunneilla.
Haaveilin vaihto-oppilasvuodesta, haaveilin omasta kuplawolkkarista (tuolloin ne oli aika eksoottisia jo), haaveilin yliopisto-opinnoista ja työurasta YK:ssa. En ollut missään tapauksessa kouluvastainen, en houkutellut ketään lintsaamaan. Päinvastoin ihailin luokkakavereitani joille kaikki tuntui olevan niin helppoa ja joilla oli tavalliset kodit ja mukavat vanhemmat.
Jälkeenpäin mietin, että kukaan ei nähnyt minua. Kukaan ei nähnyt lävitseni, ja jopa opettajat osallistuivat kiusaamiseen ja nälvimiseen. Lopulta yläasteella olin se, joka ei kuulunut porukkaan ja jota ei otettu mukaan mihinkään.
Milleniumin vietin yksin kotona. Isä oli juhlimassa. Äiti ei halunnut minua luokseen.
Oletko sinä koskaan joutunut kuulemaan itsestäsi samaa? Että olet huonoa seuraa, vaikka todellisuudessa et olisi mitään muuta halunnut kuin olla tavallinen kuten muutkin?
Kommentit (16)
Joo, muistan miten pahalta tuntui kun kaveri sanoi, ettei se saa enää leikkiä kanssani. Syyksi kertoi, että äitini juo liikaa kaljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. En ollut mitään eikä minusta koskaan pitänyt tulla mitään. Olin yhtä tyhjän kanssa.
Sinusta on tullut nyt vahva ihminen menneisyyden kokemuksien vuoksi. Tulet pärjäämään, anna kaikille anteeksi ja unohda menneet, älä enää muistele niitä ja voit jatkaa omaa elämääsi. He joutuvat tulevaisuudessa vastaamaan sanoistaan ja teoistaan. Ole onnellinen ja iloinen. Siunausta sinulle.
Minä en ollut hyvää seuraa kaverilleni kun heidän perhe oli niin taiteellinen.
Minun vanhempani olivat vain valtion virkamiehiä, eivät kaverini muka-taiteilijasukua. Heillä käydessä (tosin aika harvoin minut sinne "otettiin") minun piti istua syrjässä eikä häiritä mitenkään heidän oloaan..
Omat vanhempani hyväksyivät aina kaikki kaverini ja paljon meillä aikaa vietettiinkin (asuimme samassa talossa yhtä suuressa asunnossa kuin tuo hienostoperhe) - olivat sitten duunariperheestä taikka ylemmästä keskiluokasta. Tästä olen vanhemmilleni kovin kiitollinen
Vierailija kirjoitti:
Joo, muistan miten pahalta tuntui kun kaveri sanoi, ettei se saa enää leikkiä kanssani. Syyksi kertoi, että äitini juo liikaa kaljaa.
Eikö äitisi sitten välittänyt sinusta?
Miksi joi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinusta on tullut nyt vahva ihminen menneisyyden kokemuksien vuoksi. Tulet pärjäämään, anna kaikille anteeksi ja unohda menneet, älä enää muistele niitä ja voit jatkaa omaa elämääsi. He joutuvat tulevaisuudessa vastaamaan sanoistaan ja teoistaan. Ole onnellinen ja iloinen. Siunausta sinulle.
Ihan hömppää tämä. Minua vastoinkäymiset eivät ole vahvistaneet millään tavalla, päin vastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, muistan miten pahalta tuntui kun kaveri sanoi, ettei se saa enää leikkiä kanssani. Syyksi kertoi, että äitini juo liikaa kaljaa.
Eikö äitisi sitten välittänyt sinusta?
Miksi joi
Mikä ihmeen kysymys tämä on?
En ymmärrä.
Minulle muuten koulussa opettaja vinoili, kun en osannut tehdä käsityötunnilla jotakin kutomiseen liittyvää. Hän tuli vierelleni, otti työn kädestäni ja kysyi ivallisella äänellä, että "eikö äiti ole opettanut?" Ihan niin kuin ei olisi tiennyt, että ei ollut äiti opettanut. Minusta se tuntui siltä, kuin olisin huonompi kuin muut, joille äiti tai mummo tai vaikka sisko opetti kutomisen taitoja.
Minusta tehtiin huonompi kuin muut, koska vanhempani eivät välittäneet minusta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, muistan miten pahalta tuntui kun kaveri sanoi, ettei se saa enää leikkiä kanssani. Syyksi kertoi, että äitini juo liikaa kaljaa.
Kaverini myös käy tarkkaan läpi vanhempien taustat, ennen kun antaa lapsensa kaveerata kenenkään koulukaverin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hömppää tämä. Minua vastoinkäymiset eivät ole vahvistaneet millään tavalla, päin vastoin.
En ymmärrä anteeksiannon merkitystä oikeastaan miltään kannalta. Minun on annettava anteeksi, vaikka kukaan ei ole pyytänyt? On annettava anteeksi, että nuorena tipuin turvaverkkojen läpi ja sen lisäksi olin syrjitty?
En todellakaan anna näille ihmisille anteeksi!
Itselleni annan anteeksi. Palaan nykyään usein puhumaan lapsuuden minälleni, tai teini-ikäiselle minälleni ja kerron kaikki ne asiat, jotka olisin ansainnut kuulla. Juttelen ja kuuntelen, kun he kertovat haaveistaan ja hassuista sattumuksista, luonnonilmiöistä joita yksin todistivat ja peloista, joita kukaan ei nähnyt. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, muistan miten pahalta tuntui kun kaveri sanoi, ettei se saa enää leikkiä kanssani. Syyksi kertoi, että äitini juo liikaa kaljaa.
Kaverini myös käy tarkkaan läpi vanhempien taustat, ennen kun antaa lapsensa kaveerata kenenkään koulukaverin kanssa.
Millaiset ihmiset hän sitten hyväksyy? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, muistan miten pahalta tuntui kun kaveri sanoi, ettei se saa enää leikkiä kanssani. Syyksi kertoi, että äitini juo liikaa kaljaa.
Kaverini myös käy tarkkaan läpi vanhempien taustat, ennen kun antaa lapsensa kaveerata kenenkään koulukaverin kanssa.
Miten, palkkaako se yksityisetsivän vai mitä?
Jossain vaiheessahan toi ei enää joka tapauksessa onnistu, kun lapsi alkaa kulkea omatoimisesti ja itsenäisesti, silloin ei enää voi valvoa kenen kanssa muksu hengaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kukapa haluaisi lapsensa kaveeraavan tupakoitsijan kanssa. Haluaisitko sinä?
Nuoret ovat alttiita vaikutteille ja huono tavat tarttuvat.
Objektiivisesti tarkastellen tuolle oli siis perusteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ikävä kyllä joutunut kieltämään omia lapsia leikkimästä kaverin kanssa, koska he saa joka kerta täitä. Kyseessä on vähän huono- osaisempi lapsi, ja mun sydäntä särkee tehdä näin. Multa on parhaillaan mennyt jo pelkkään täishamppooseen reilu 200 euroa kuussa, ja yksinhuoltajana ei ole varaa ostaa jatkuvasti niitä purkkeja. Puhumattakaan siitä, että yksin pyörittää sitä siivousrumbaa, ja kaikilla omilla neljällä lapsella on pitkät hiukset. Oon yrittänyt kaikkeni: laittanut omien hiukset kiinni ja karkotetta niiden päähän, laittanut tän kaverin äidille useita viestejä, pessyt kotia ja hiuksia, puunannut joka nurkan, jopa kutsunut tän kaverin meille saunomaan, että saisin käsiteltyä hänen pään (hän kieltäytyi) ja lopulta tehnyt lapsesta lastensuojeluilmoituksen. Ei auta. aina kun mun lapset ovat hänen kanssaan leikkineet, he saivat tartunnan. Lopulta oli pakko kieltää heitä enää tapaamasta tätä tyttöä ja olemasta hänen kanssaan.
Tää on tosi musertavaa, koska tää lasten kaveri itse on todella mukava ja omat lapset hänestä pitävät. Nyt neljä vuotta myöhemmin kuulin yhdeltä tutulta että tällä samalla lapsella on edelleen toistuvasti täitä.
No minkälainen siitä Jarista tuli kun äiti joi?
Ihan samoin on minulle käynyt mutta myöskin toistenkin päin, äitini kielti kaveraamasta joidenkin kaverien kanssa. Syyt varastelu ja juopottelu.