Kaverihaku.net on outo

Eli oikeasti kukaan ei ole hakemassa kavereita. 

Eiköhän  tämä sama toiminta toistu ihan kaikkialla somessa ja tindereissä jne ghostaaminen on erittäin yleistä.  

Löysin tuolta kavereita muuttaessani uudelle paikkakunnalle. Kannattaa nopeasti vaihtaa viestittelyalustaa ja nähdä livenä n. 1-2vk kuluessa. Kannattaa vihjata jo ilmoituksessa näkemisestä/ ehdottaa tekemistä.

Hyvällä ilmoituksella pääsee pitkälle, mutta oikeasti aika tuuripeliähän tuo on. Nämä mainitut kaverit itse lähestyivät minua ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"en löydä kavereita buhuu mutta en nyt helvetissä kestä ketään erikoista ihmista saati mt ongelmaista" niin missäköhän vika.

 

Harva akuutissa mt kriisissä oleva on siellä kaveria ettimässä. Aika julmaa että jos ihmisellä on vaikka traumatausta niin ei ole kaveruuden arvoinen. Ei ihme että tolla ihmiskuvalla/sympatian puutteella/ylimielisellä asenteella ei löydy kaveria.

 

Vai onko niin että se on aina helppoa ystävystyä jos toinen käy töissä ja ei ole "erikoinen"?

 

Työssäkäyvän sydänystävä voi aivan hyvin olla vaikka mt syistä eläkkeellä. Ei ihmissuhteita etitä sen perusteella mitä paperilla on, vaan miten ne kemiat ja intressit toimii yhteen.

Mulle ainakin on tärkeää, että pystyy tekemään jotain yhdessä. Ex-kaveri oli vapaaehtoisesti työtön, eikä rahaa koskaan mihinkään. Väsyin ikuisiin metsäkävelyihin. Väsyin myös siihen, ettei toinen antanut paljon painoarvoa sille, että minullapa sattuu olemaan työn määrittämät aikataulut.

Tottakai pystyy tekemään yhdessä. Jos on eläkkeellä ne ongelmat ja rajotteet on hyvin ihmisen tiedossa ja sen voi kommunikoida. Mulla on siis sellanen pitkä ystävyyssuhde ja aina ollaan jotain puuhattu vaikka tykätään kyllä molemmat myös pälättää kaikesta mitä on lukenut.

Monenlaista ihmistä tässä palvelussa, kuten monessa muussakin. Tärkeintä kai se vain on yrittää lukea kirjotteluiden rivienkin välistä, että kuin hyvin teillä oikeasti natsaa.

Tuolta kaverihausta oli yksi kirjoittelukaveri. Hänellä oli mielenterveysongelmia ja siitä kirjoitti. Sitten tavattiin kävelylenkillä. Oli vähän outo ja tökerö. Kumpikaan ei enää kirjoittanut, vaikka vaihdettiin whatsapp viestejä ennen tapaamista. 

Frendie - sovelluksen kautta olen tavannut useampia. Asiallisia ihmisiä on ollut, mutta on ollut minun elämän liian sporttista tyyppiä ja sitten oli semmoinen ihme runoilija, jonka kanssa ei mitään yhteistä.

Hyvän ystävän löysin sieltä kuitenkin. Ollaan niin samanlaisia. Ollaan käyty kahvilla, kirpparilla, festareilla  ja kahviteltu toistemme luona. Keskustelua riittää. 

Up.

Huonoja kokemuksia. Vaan kirjoittelevat, haluaisin tavata.

Täysin tyypillistä suomalaisille. 

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa näillä monilla oli jo ystäviä ja kavereita ennestään mitä ihmettelin. Mietin että miksi he etsivät sitten ystäviä ja kavereita jos niillä kerran on jo niitä.

 

Ap

Miksi ystävien määrä pitäisi olla jokin vakio eikä saisi hankkia uusia ystäviä? Joku ystävä saattaa esimerkiksi olla hyvää keskusteluseuraa, mutta hän ei kenties tykkää samanlaisesta musiikista kuin sinä, joten kaipaat keikkaseuraksi jotakuta sellaista, joka innostuu samasta musiikista. Joku toinen kaveri voi olla hyvää lenkkiseuraa, kun taas joku toinen ei halua lähteä lenkille ollenkaan. Lisäksi elämäntilanteet muuttuvat. Joku ystävä voi muuttaa toiselle paikkakunnalle, perustaa perheen tai muuten vain alkaa nähdä harvemmin. Silloin voi olla ihan luonnollista tutustua uusiin ihmisiin, joiden kanssa arki ja kiinnostuksenkohteet kohtaavat paremmin.

Vierailija kirjoitti:

"en löydä kavereita buhuu mutta en nyt helvetissä kestä ketään erikoista ihmista saati mt ongelmaista" niin missäköhän vika.

 

Harva akuutissa mt kriisissä oleva on siellä kaveria ettimässä. Aika julmaa että jos ihmisellä on vaikka traumatausta niin ei ole kaveruuden arvoinen. Ei ihme että tolla ihmiskuvalla/sympatian puutteella/ylimielisellä asenteella ei löydy kaveria.

 

Vai onko niin että se on aina helppoa ystävystyä jos toinen käy töissä ja ei ole "erikoinen"?

 

Työssäkäyvän sydänystävä voi aivan hyvin olla vaikka mt syistä eläkkeellä. Ei ihmissuhteita etitä sen perusteella mitä paperilla on, vaan miten ne kemiat ja intressit toimii yhteen.

Tämä! Tuomitsevien ihmisten on varmasti vaikea löytää seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä kuulostaa siltä niinkuin mielenterveys haasteista kärsivät ei kelpaisi kavereiksi. Ikävä asenne.

Ystävyys perustuu tyypillisesti vastavuoroisuuteen, jossa molemmat osapuolet kykenevät tukemaan toisiaan ja jakamaan arkea.

Seuraavat loogiset näkökohdat selittävät, miksi vakavista tai hoitamattomista mielenterveyshaasteista kärsivä henkilö ei välttämättä ole ihanteellinen tai kestävä ystävä:

Resurssien epäsymmetria (Yksipuolinen kuormitus): Vakavat mielenterveyshaasteet (kuten vaikea masennus, ahdistuneisuushäiriöt tai persoonallisuushäiriöt) kuluttavat yksilön omat henkiset voimavarat loppuun. Tämän vuoksi ystävyyssuhteesta saattaa helposti tulla yksipuolinen "terapiasuhde", jossa toinen osapuoli toimii jatkuvana tukipilarina ja kuuntelijana, ilman että toisella on kapasiteettia tarjota vastavuoroista tukea.

Emotionaalinen epävakaus ja konfliktialttius: Omien tunteiden säätely on monissa mielenterveyshaasteissa heikentynyt. Tämä voi johtua esimerkiksi voimakkaasta itsekeskeisyydestä, jota kriisiylitsevyys aiheuttaa: henkilö saattaa tiedostamattaan tulkita asioita herkästi väärin, kuormittaa ympäristöään jatkuvilla kriiseillä tai reagoida ylireagoiden mitättömiin asioihin, mikä tekee ihmissuhteesta raskaan ja kuluttavan.

Kyky empatiaan voi kaventua: Vaikeissa elämäntilanteissa tai psyykkisessä kuormassa ihmisen huomiokyky kapeutuu usein koskemaan vain omaa selviytymistä. Tällöin kyky asettua toisen asemaan, iloita toisen onnistumisista tai huomioida ystävän tarpeet heikkenee merkittävästi.

Lääkityksen sivuvaikutukset ja "zombioituminen": Psyykenlääkkeet (kuten vahvat neuroleptit, mielialantasaajat tai rauhoittavat) voivat aiheuttaa merkittäviä sivuvaikutuksia, kuten emotionaalista turtumusta, väsymystä ja aloitekyvyttömyyttä. Tämä niin sanottu "zombiefikaatio" tekee henkilöstä ulkoisesti ja sisäisesti lamaantuneen, jolloin kyky spontaaniin iloon, aktiiviseen osallistumiseen ja aitoon vuorovaikutukseen katoaa. Lääkityksen vuoksi ystävä saattaa vaikuttaa etäiseltä, poissaolevalta tai kykenemättömältä jakamaan yhteisiä kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla muutenkin nykyajan vitsaus. Kilpailutetaan kaveruutta. 

Minulle itse asiassa kävi juurikin näin: jonkin aikaa kirjoiteltuamme tyyppi täräytti, että oli kirjoitellut useiden kanssa ja lopulta valinnut minut kaveriehdokkaaksi. Tapasimme muutaman kerran ja se oli kyllä väkinäistä -heti ensitapaamisella hän alkoi heti valittamaan ja kertomaan vuolaasti elämässään olevista ihmisistä tuomitsevaan sävyyn yms. Eihän siitä sitten tullut mitään.

Löysin miehen itselleni tuolta. Ollaan molemmat aseksuaaleja autisteja eli kaiketi outoja :D

Jotkut täällä kertovat, että kaverihaussa ollut outoja ja ihmeellisiä tyyppejä, mutta ei tule ilmi, että millä tavalla. Onko outo sellainen, jolla on erikoisia harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita tai jolla on heikot sosiaaliset taidot vai mikä? Kaikkihan me ollaan jonkun muun silmissä outoja!