Kertokaa nyt rikkaat miten ne teidän rikkaudet on se teidän omien elämänvalintojen syytä.

Aloitin sijoittamisen 15 vuotta sitten.

Nyt sijoitusasunto, puolikas ok-talo, osakesalkku 100k.

Lapsuudenperheeni ei ollut köyhä, mutta äärimmäisen pihi. En saanut vanhemmiltani mitään. Heillä oli varaa mutta ei halua avustaa. Jopa yo-lakin ostin itse ja puku kirpparilta. Akateemiset opinnot kituutin 10 e päiväbudjetilla. 

En ole rikas mutta kaikki on itse ansaittu. Olisi voinut käydä toisinkin.

Vierailija kirjoitti:

Raha tekee sokeaksi 

Tästä aiheesta on kirjoitettu kirja. Näin sen kirjakaupassa muutama vuosi sitten, muttei sillä hetkellä ollut varaa ostaa sitä. En muista sen nimeä. Siitä oli lehtijuttukin ja silloin sanottiin, että  monet hyvin varakkaat pitävät vaurautta täysin omana ansionaan, että kaikki on tullut heille johtuen omasta lahjakkuudesta ja ahkeruudesta. Ei ymmärretä, että ilman lapsuudenkotia, jossa oli paljon resursseja tai myöhemmin isovanhemmilta perittyä omaisuutta,  henkilön elämä olisi voinut sujua eri tavalla. Silloin ei ehkä olisi ollut henkisiä voimavaroja opiskella pitkälle tai kestää työelämän hankalaa alkutaivalta. Terveyskin saattaisi olla heikompi.

Mm siten että kun olin ensin kouluttautunut kunnon esikuvien ja ohjauksen puutteessa matalapalkka-alalle, niin opiskelin itselleni töiden ohessa (illat ja yöt töissä, päivät koulussa) vasta kolmekymppisenä sellaisen tutkinnon jonka tuomasta osaamisesta joku on valmis maksamaankin. 

Vanhempani ovat molemmat ammattikoulun käyneitä vaikka päätyivätkin kaupalliselle alalle.

Samoin olen ansainnut rahani mm siten, että olen läpi työurani suoriutunut työtehtävistäni samoja tehtäviä tehneitä paremmin, auttanut palkkani maksavaa yritystä kasvamaan ja menestymään.Usein tämä on vaatinut sitä kuuluisaa epämukavuusalueelle menoa, pitkiä työpäiviä ja poissa perheen parista vietettyjä aikoja. Tänään perjantaina laitoin kannettavan tietokoneen kiinni klo 19 ja avaan sen seuraavan kerran luultavasti sunnuntai-iltana kun alan valmistautumaan alkavaan viikkoon. 

Laskin jossain vaiheessa että olen luonut työurallani muille noin 100 henkilötyövuotta sellaista työtä jota ei olisi syntynyt ilman omaa panostani (verrattuna muihin samaa työtä tekeviin kaupallisiin johtajiin).

Ja samoin olen maksanut veroja omista ansioistani noin 25 vuotiaasta alkaen enemmön kuin keskiverto suomalainen. Ikää on nyt noin 50, ansioita kertyy vuodessa tällä hetkellä vähän päältä 120000-140000€ riippuen työssä onnistumisesta, ja eläkekertymä on sellainen että voin lopettaa työt arviolta 60 vuotiaana. Tavoite on, että silloin olisi velattoman asunnon lisäksi puolen miljoonan sijoitusomaisuus jonka turvin voisi eläköityä  

Onnella on tottakai merkitystä siinä miten elämänkaari menee, mutta menestyksen laittaminen pelkän tuurin varaan on mielestäni älyllistä epärehellisyyttä. Onni suosii niitä, ketkä osaavat, jaksavat, viitsivät, yrittävät, nousevat ylös ja eivät luovuta, uskovat itseensä ja saavat myös muut ihmiset innostumaan. 

Sain lottovoiton. Tein kupongin ihan itse oikeaan aikaan. Tuuria kyllä mutta mitä sitten.

Yliopistotutkinto. En ole koskaan tupakoinut, käyttänyt päihteitä (alkoholi, tupakka, huumeet) enkä ottanut vippilainoja. Autolainaa ei ole koskaan ollut.

Perhetaustani on keskiluokkainen. Äiti puhuu kuutta eri kieltä ja isä on insinööri. Itse olen neljän laudaturin ylioppilas ja pääsin heti ensimmäisellä yrityksellä (ensimmäisellä hakukerralla) läpi yliopiston pääsykokeista. 

Tämä on se matteusvaikutus. Ne joilla on valmiiksi paljon hyvää (hyvä lukupää, hyvä perhetausta, hyvä fyysinen terveys, hyvä mielenterveys) saavat helposti lisää etumatkaa elämässä. Huonoista lähtökohdista aloittaneet ovat "takamatkalla" jo peruskoulun aloitusvuonna. Jos eivät osaa kiriä rajusti, niin jäävät muiden jalkoihin. Eikä se ole mikään rikos, vaan elämässä on pakko tehdä itse PALJON jos haluaa menestyä. 

 

Ap taitaa olla syrjäytynyt tunne-elämän epävakautensa vuoksi.

Kateellinen muille.

Health is wealth. Omaan terveyteen panostaminen (heti peruskoulun ekaluokalta lähtien) on tärkeää. Jos et pidä itsestäsi huolta, et jaksa opiskella. 

Kyky verkostoitua on työelämässä pakollinen taito. Fiksu ihminen aloittaa verkostoitumisen jo lukiossa ja yliopistossa. Ei vasta sitten kun pitäisi hakea työpaikkaa.

Minä sain ensimmäisen työpaikkani (helppo toimistotyö, joustavat työajat, oma työhuone) ihan puhtaasti suhteilla. En edes laittanut työhakemusta. 

Vierailija kirjoitti:

Toimitusjohtajat pystyy riistämään alaisiaan ja omimaan työntekijöille kuuluvaa palkan osaa itselleen. Sitten kädet ristissä kiittäen rukoillaan lisää vääryyden rahaa ja oikeutetaan itselle valehtelemalla että jumala rankaisee köyhiä heidän kauttaan.

Toimitusjohtaja on yleensä palkkajohtaja. Osakkeiden omistajat voivat nostaa osinkoja jos yritys tuottaa erityisen hyvin. Mutta kukaan ei rikastu ilman sijoitusta. Ilman onnistunutta sijoitusta. Kuka tahansa voi yrittää sitä. Ja jokaisen vaurastuneen suvun takana on köyhästä alkanut ahkera ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Tein töitä ja sijoitin rahaa. Nykyisin pääomatulot on suuremmat kuin palkkatulot.

Tottakai😂 🤣😅

"Valitsivat" syntyä rikkaaseen perheeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimitusjohtajat pystyy riistämään alaisiaan ja omimaan työntekijöille kuuluvaa palkan osaa itselleen. Sitten kädet ristissä kiittäen rukoillaan lisää vääryyden rahaa ja oikeutetaan itselle valehtelemalla että jumala rankaisee köyhiä heidän kauttaan.

Toimitusjohtaja on yleensä palkkajohtaja. Osakkeiden omistajat voivat nostaa osinkoja jos yritys tuottaa erityisen hyvin. Mutta kukaan ei rikastu ilman sijoitusta. Ilman onnistunutta sijoitusta. Kuka tahansa voi yrittää sitä. Ja jokaisen vaurastuneen suvun takana on köyhästä alkanut ahkera ihminen. 

"Ja jokaisen vaurastuneen suvun takana on köyhästä alkanut ahkera ihminen."

Tuollainen ihminen tajuaa olla nöyrä. Koska tietää että olisi voinut mennä toisin. Tietää tehneensä töitä sen eteen. Nämä jotka jatkuvasti ovat rikkaita (ja kaikkia rikkaille tulevia verohelpotuksia sun muita) puolustelemassa ja köyhiä sekä pienituloisia haukkumassa, ovat näiden ahkerien ihmisten aivokuollutta jälkikasvua (joka ei ole tehnyt yhtään mitään niiden rikkauksien eteen, mutta ottaa mielellään kunnian kaikesta). Eli juuri sellaisia ihmisiä, joita voisi hyvällä omallatunnolla vielä kutsua ihmisjätteeksi. Koska levittävät ympärilleen vain ja ainoastaan pahaa.

Rikas en ole mutta varakas kyllä. Opiskella en jaksanut peruskoulun jälkeen kuin vajaan vuoden lukiota ja sitten menin töihin. Perus hommia mutta aina etsin paremmin palkattua. ~25 vuotta sijoittanut. Tonnin välillä kaksi plus tuotot kuukaudessa. Jossain vaiheessa laitoin oman firman pystyyn ja nykyään jos laskee palkkatulot + osingot omasta firmasta + sijoitustuotot niin lähelle 20k/kk bruttotulot. En oikein keksi miten pärjäämisen olisi jonkun muun ansiota.

Ihminen on rikas silloin kun on varaa elää sellaista elämää kuin haluaa. Itse pärjään hyvin, kun minulle Birkinin laukku on yhtä arvokas kuin Lidlin muovikassi, kummallakin voi mielestäni lähinnä kantaa tavaroita. Sitten kun lähdet tai joudut materialla todistamaan arvoasi itsellesi tai muille, et ole enää ikinä rikas. Maailman onnettominen ihminen lienee se, jolla varaa vain maailman toiseksi suurimpaan huvijahtiin. Laskee miljardejaan ja on onneton.

Se on äitini ansiota.

Se meni aikoinaan erääseen suuryritykseen osa-aikasiivoojaksi, ja hankkiutui pikkujouluissa raskaaksi isolle pomolle. 

Nyt se setämies maksaa kaiken.

Pillu on vallankäyttöä varten