Minusta hyvä parisuhde ei "vaadi työtä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten kesken huomaa helposti piirteitä, jotka alkavat ärsyttää, jos ollaan pitkään yhdessä. Joku voi olla liian puhelias tai liian hiljainen, liian itsepäinen tai liian päättämätön. Joku ei kestä kritiikkiä ja suoraan puhumista. Joku haluaa purkaa työstressinsä puhumalla kotona työasioistaan, toinen ei kestä kuulla niitä. Joku on tarkka siivouksesta ja ulkomuodosta, toinen ei välitä pienestä sotkuisuudesta. Joku haluaa kuntoilla itsekseen, toinen haluaa kuntoilla yhdessä Jne.

Nuo asiat katotaan ennen kuin aletaan vakavasti seurustella.

Olen eri, mutta niinkuin edellinen kommentoi, on asioita jotka tosiaankin saattaa huomata, tai alkaa ärsyttää vasta, kun on ollut pidempään yhdessä. Ellet sinä sitten tutustu tulevaan kumppaniisi ensin vuosikausien ajan kaveripohjalta, niin et millään voi häntä tuntea täysin perinpohjaisesti etukäteen. Ja alun rakkauden huumassahan kaikkea katsoo niiden vaaleanpunaisten silmälasien läpi.

Me muutettiin yhteen kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Kyllä siinä toisen tavat oppi tuntemaan. 

Ihminen saattaa kuitenkin muuttua esim. vakavan sairauden tai yllättävän työttömyyden seurauksena. Itse olin "onneksi" työtön ja vakavasti sairas jo ennen ensimmäistä vakavaa suhdetta, joten tyttöystäväni kohtasi elämän nurjat puolet suhteessamme heti alusta alkaen.

Se on tosiaankin näin, että kun elämässä saattaa tulla niitä muita takaiskuja eteen, vaikka parisuhde muuten kukostaisi. Itse kunkin käytös saattaa vaikeuksien (sairastuminen, taloudelliset vaikeudet ym) tullen muuttua. Sitähän sanotaan, että vaikeudet joko hitsaa yhteen entistä lujemmin tai sitten erottaa ja niinhän se menee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisissa naisissa on ominaispiirteitä, jotka useimmiten koituvat parisuhteiden tuhoksi. 

Suomalaisia naisia vaivaa ensinnäkin kyky valehdella kirkkain silmin mitä tahansa kumppanilleen, eikä suomalainen nainen osaa kunnioittaa ketään, koska ei kunnioita itseäänkään.

Sitten heitä vaivaa todella yleinen kaksisuuntainen mielialahäiriö. Se puhkeaa viimeistään alkuhuuman jålkeen.

Itsensä kunnioittamattomuus johtaa siihen, että ollaan toimittu ennen parisuhdetta ilotyttönä, mutta ei olla tajuttu periä maksua palveluksistaan ja johtaa myös siihen, että itsestä huolehtimista ei ole lainkaan ja sitten jos ei olla jo valmiiksi lihavia, niin sekin tulee vääjäämättä kuvioihin.

Ne miehet ovat tajunneet kaikki nuo ongelmat viimeistään siinä vaiheessa, kun ovat saaneet tutustua aasialaisiin mukaviin kaunottariin.

Älä yleistä omia kokemuksiasi.

Ei maailman tapahtumien seuraaminen ole omia kokemuksia, mutta sinä näemmä löysit itsesi totuudenmukaisesta kommentistani.

Suomessakin solmitaan päivittäin satoja parisuhteita. Miten olet ehtinyt niitä kaikkia seuraamaan?

Tuokin on eräs mielenterveysongelmiin viittaava ominaisuus, että luettuun tekstiin lisäillään sanoja omasta päästä ja aletaan haastamaan riitaa.

Kun tosiasiallisesti itse syyllistyt argumentointivirheeseen (yleistys), niin miten minun mielenterveyteni siihen liittyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, kun homma toimii ja suhteessa kaikki on hyvin, ei siinä työtä tarvita. Toisen huomiointi on ihan luontevaa ja tapahtuu luontevasti ilman ponnistelua.

Tällaisia suhteita lienee n. 1/100000 joissa homma tosiaan alkuhuuman jälkeen jatkuu samanlaisena eikä koskaan tule kitkaa.

Juu ihan varmasti niin on, että valtaosassa parisuhteista joudutaan ainakin jossain kohtaa tekemään vähän töitäkin suhteen eteen. Kyllähän pitkässä parisuhteessa useinmiten jotain pientä kitkaa tulee kohdalle ennemmin tai myöhemmin. vaikka kumppani kuinka olisi oikea. Nykyään vaan taidetaan niiden ongelmien tullen aika helposti luovuttaakin.

Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Hyvässä parisuhteessa kunnioitetaan ja huomioidaan toista koska rakastetaan, ei koska niin pitää muistaa tehdä. Ja kumpikin saa myös vapaasti olla oma itsensä, mennä ja tehdä asioita ilman jatkuvia lupa-anomuksia siitä saako lähteä vaikka Lappiin kalareissulle tai viikoksi tyttöjen kanssa Mallorcalle. Mulla on nykyään tällainen parisuhde. Kolmas kerta toden sanoi. 

Itsekin pidän treffailun ja työnhaun ihan erillään.

En halua parisuhdetta, joka vaatii työtä.

Sama. Mä olin vuosia suhteessa, jossa etenkin viimeiset vuodet oli silkkaa yrittämistä ja yhä uudelleen keinojen keksimistä, miten työstettäisiin suhde kuntoon. Luin oppaita, kävin terapiassa, taas yritettiin.

Mä koin tuossa suhteessa kaiken työn ja yrittämisen takia jonkinlaisen parisuhde-burn outin. Kyllästyin ja väsyin aivan totaalisesti siihen jatkuvaan yrittämiseen. 

Erosin ja olen nyt tosi onnellinen, vapautunut. Ja tajusin etten ikinä enää halua suhdetta, joka on jatkuvaa työtä ja yrittämistä. Hyvä suhde ei ole mikään työleiri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisissa naisissa on ominaispiirteitä, jotka useimmiten koituvat parisuhteiden tuhoksi. 

Suomalaisia naisia vaivaa ensinnäkin kyky valehdella kirkkain silmin mitä tahansa kumppanilleen, eikä suomalainen nainen osaa kunnioittaa ketään, koska ei kunnioita itseäänkään.

Sitten heitä vaivaa todella yleinen kaksisuuntainen mielialahäiriö. Se puhkeaa viimeistään alkuhuuman jålkeen.

Itsensä kunnioittamattomuus johtaa siihen, että ollaan toimittu ennen parisuhdetta ilotyttönä, mutta ei olla tajuttu periä maksua palveluksistaan ja johtaa myös siihen, että itsestä huolehtimista ei ole lainkaan ja sitten jos ei olla jo valmiiksi lihavia, niin sekin tulee vääjäämättä kuvioihin.

Ne miehet ovat tajunneet kaikki nuo ongelmat viimeistään siinä vaiheessa, kun ovat saaneet tutustua aasialaisiin mukaviin kaunottariin.

Älä yleistä omia kokemuksiasi.

Ei maailman tapahtumien seuraaminen ole omia kokemuksia, mutta sinä näemmä löysit itsesi totuudenmukaisesta kommentistani.

Suomessakin solmitaan päivittäin satoja parisuhteita. Miten olet ehtinyt niitä kaikkia seuraamaan?

Tuokin on eräs mielenterveysongelmiin viittaava ominaisuus, että luettuun tekstiin lisäillään sanoja omasta päästä ja aletaan haastamaan riitaa.

Kun tosiasiallisesti itse syyllistyt argumentointivirheeseen (yleistys), niin miten minun mielenterveyteni siihen liittyy?

Kannattaisi miettiä hieman kielioppiasioita. Kommentissani ei ollut yleistystä ollenkaan, vaan jo kahdesta suomalaisesta naisesta puhuttaessa pitää käyttää sanontaa suomalaiset naiset. Se ei tarkoita tietenkään kaikkia naisia, eikä välttämättä edes suurinta osaa suomalaisia naisia. Jälkimmäisestä en uskalla olla aivan varma.

Suurin osa suhteista, jotka päätyvät eroon, alkavat sänkyhommien tiimellyksessä. Se on täysin väärä tapa aloittaa suhde.

Suomalaiset naiset eivät osaa erottaa seksisuhdetta ja hyvää parisuhdetta. Hyvä nahkafagotin soittaja voi suurelle osalle naisia luoda mielikuvan, että tuossapa oiva mies loppuelämän seksisuhteeseen.

Hyvä parisuhde alkaa kunnollisesta tutustumisesta, johon mukaan tulee myös eroottinen mielenkiinto puolin ja toisin, mutta myös pidättäytyminen seksistä.

Sitten kun ollaan oikeasti rakastuneita, voidaan ihan pikkasen kärjellä koittaa muutaman kerran, kunnes nainen ei kestä enää, vaan repii mieheltä selkänahan verille halutessaan miestä kuin mielenvikainen...

Mietin tätä nyt hieman eri kannalta, koska olen jossain koiraryhmässä seurannut samaa vänkäystä mutta aiheesta miten raskasta on omistaa koira/kuinka paljon työtä koiranomistaminen vaatii. 

Diagnoosini aiheesta on että näillä ihmisillä on usein 

-todella epärealistinen käsitys siitä mikä koira on 

-erityisen sairas tai heikkohermoinen koira, jonka kanssa elämä onkin helvettiä! Mahdollisesti myös sille koiralle :( 

-niin vähän voimavaroja etteivät he jaksa omaa arkeaan hädintuskin edes ilman koiraa 

-neuroottinen, pessimistinen ja/tai vihamielinen suhtautuminen elämään ja myös koiran tarpeita ja koiraa itseään katsotaan tämän linssin läpi; sitä ei tahdota koirana vaan tahdottiin Täydellinen Koira, joka onnellistaa omistajan, tuo mainetta ja kunniaa eikä ole vaivaksi 

Hypoteesini on että tämä pätee usein parisuhteisiinkin. 

Sanon tämän ihmisenä joka on tänäänkin lenkittänyt koiransa kahdessa eri porukassa 8 + 14 km ja valvonut viime yönä kipeän koiran kanssa. Ja jolla on parisuhde jossa toinen ei vituta, ahdista, haasta eikä työllistä. En esimerkiksi pysty millään kokemaan koirien koulutusta tai lenkitystä työnä. Kodinvaihtajana lopetusuhan alta ottamani ovat olleet haastavia, kyllä! Mutta itse valitsemani hyväpäiset ovat yhtä iloa jotain yksittäistä vesiripulia lukuunottamatta :D

Osatkaa olla yksin ja osatkaa olla nirsoja ja mietteliäitä ennen kuin pariudutte, lisäännytte ja/tai hankitte lemmikin. Joskus voi tulla ihan hirveä huti ja jos niin käy, myöntäkää ja korjatkaa tilanne sen sijaan että uhraatte vuosikymmenen hampaat irvessä työskentelyyn.