Luin katuvien vanhempien tarinoita arjestaan ja yllätyin...
Eli juttuja, regretfulparents-yhteisöstä, joka on maailman suurin yhteisö katuville vanhemmille, jossa he voivat jakaa vertaiskokemuksia toisten katuvien vanhempien kanssa.
Yllättävintä on se että tosi monelle tulee yllätyksenä joku asia. "Kukaan ei kertonut mulle" -asenne välittyy. Se on jotenkin uskomatonta, kun vanhemmuuteen liittyvää tietoa on netti täynnä ilmaiseksi. Lisäksi jokainen voi "kokeilla" miltä vanhemmuus voi tuntua tarjoutumalla esim sukulaislapsen hoitajaksi kuukauden ajaksi veloituksetta. Lisäksi voi kysyä muilta lapsiperheiltä, millaista se arki oikeasti on.
On eri asia haluta vauva, kuin olla vanhempi...🙄🤨
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mua se rankkuus estä lasta tekemästä vaan se todellisuus missä 95 prosenttia miehistä heittäytyy lapseksi lasten joukkoon.
Mun mielestäni se rankkuus tarkoittaa nimenomaan tuota. Että mies heittäytyy tilanteessa vapaamatkustajaksi.
No jos on niitä katuvien vanhempien tarinoita lukenut niin puolison laiskuus on vain murto-osa ilmiöstä. Yleisesti väsytään arkeen, oman ajan ja identiteetin menettämiseen, lapsen kiukutteluun jne.
Ja ne katuvat on nimenomaan naisia siellä?
Estrangedparents on vielä hauskempi. Siellä maalaillaan hallusinaatioita omasta täydellisyydestä vanhempana, koskaan mikään ei ole oma vika ja rajat asettanut lapsi on kiittämätön, kauhea, ja puolisonsa tossun alla tietenkin. Ja lastenlasten perään itkeminen on taattua myös.
Vierailija kirjoitti:
Ei mua se rankkuus estä lasta tekemästä vaan se todellisuus missä 95 prosenttia miehistä heittäytyy lapseksi lasten joukkoon.
Pitää tehdä lapsi naisen kanssa, jos paremmin maittaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä luoja…
Niinpä, tää jankkaaja jaksaa jankuttaa, reppana.
Kerro lisää?
Suomenkielisen väestönosan syntyvyys laskuun keinolla millä hyvänsä.
Pitääkö kaikki ketjut sotkea salaliittohörhöilyillä. Nämä joka ketjuun tulevat kajahtaneet voisivat vaikka hakea niitä töitä...
Jos lukijat suomenkielisinä noudattavat aloittajan toivetta niin mitä siitä on seurauksena? Ei tähän mitään salaliittoteoretisointia tarvita kun 1+1=2.
Mikä on aloittajan toive?
Miksi aloittajalla pitäisi olla mitään toivetta? Nythän keskustellaan oikeasta ilmiöstä, joka ei ole mikään marginaaliasia. Salaliittoilijat voivat mennä muualle jauhamaan.
Tiedän sen, siksi kysyinkin tuolta yhdeltä että mitä hän kuvittelee ap:n toivovan.
Vierailija kirjoitti:
Estrangedparents on vielä hauskempi. Siellä maalaillaan hallusinaatioita omasta täydellisyydestä vanhempana, koskaan mikään ei ole oma vika ja rajat asettanut lapsi on kiittämätön, kauhea, ja puolisonsa tossun alla tietenkin. Ja lastenlasten perään itkeminen on taattua myös.
Joo, hyi että mikä ryhmä sekin! 🤮🤮😷
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mua se rankkuus estä lasta tekemästä vaan se todellisuus missä 95 prosenttia miehistä heittäytyy lapseksi lasten joukkoon.
Mun mielestäni se rankkuus tarkoittaa nimenomaan tuota. Että mies heittäytyy tilanteessa vapaamatkustajaksi.
No jos on niitä katuvien vanhempien tarinoita lukenut niin puolison laiskuus on vain murto-osa ilmiöstä. Yleisesti väsytään arkeen, oman ajan ja identiteetin menettämiseen, lapsen kiukutteluun jne.
Ja ne katuvat on nimenomaan naisia siellä?
Ihan ovat miehiä ja naisia sekä-että.
Vierailija kirjoitti:
Ei mua se rankkuus estä lasta tekemästä vaan se todellisuus missä 95 prosenttia miehistä heittäytyy lapseksi lasten joukkoon.
Valitse sinä puolisosi paremmin.
Tuo "palsta" on ollut mulle henkireikä, koska katumuksesta ei saa puhua täällä eikä varsinkaan tosielämässä omalla naamallaan. Tämäkin kommentti johtaa varmaan tämän ketjun poistoon:
Mulla on kolmikymppinen tytär, ainokainen. En katunut häntä ennen kuin hän täytti 20. Sitä edeltävä aika oli melko helppoa, mutta jälkikäteen olen tunnistanut tilanteita, joissa tyttäreni nepsy-oireilu on näkynyt. Hänelle iski murrosiän pahin kapinointivaihe vasta 18-vuotiaana ja sen takia hän teki lukion jälkeen opintojen suhteen valintoja, jotka pilasivat hänen elämänsä. Hän on akateemisesti koulutettu, mutta niin marginaaliselta alalta, että sillä ei elä. Kyseinen ala kiinnostaa häntä aivan valtavasti ja hän paneutuu siihen suurimman osan valveillaoloajastaan. Mutta ei saa siitä palkkaa.
Välillä hän on työttömänä, välillä pätkätöissä. Sai autismin kirjon ja ADHD-diagnoosit muutama vuosi sitten, tällä hetkellä on myös masennuslääkityksellä. Purkaa muhun kiukkuaan ja kerjää rahaa. Ei käytä päihteitä ja alkoa ollenkaan, mutta on vaan niin per*leen itsepäinen ja pahasuinen. En jaksaisi rakastaa ja jos voisin palata ajassa taaksepäin, en todellakaan perustaisi perhettä.
Että näinkin voi käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On eri asia hoitaa toisen ihmisen lasta kuin omaa. Omaan liittyy tunneside, mikä tekee siitä raskaampaa.
En ikinä hoitaisi kenenkään muun lasta!
Etkö edes lapsenlasta?
Vierailija kirjoitti:
Ei mua se rankkuus estä lasta tekemästä vaan se todellisuus missä 95 prosenttia miehistä heittäytyy lapseksi lasten joukkoon.
Miten sittenkaan onkaan ystäviini ja sukuuni sattunut ne loput 5%, voi ihme 🙄
Hyvä että tällaisia foorumeita on olemassa. Hyvä, että vanhemmuuden ikävistä puolista puhutaan. Hyvä, että syntyvyys vähenee ja lapset syntyvät ihmisille, jotka oikeasti niitä haluavat ja ovat kykeneviä kasvattamaan. Omalla sukupolvella ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin perustaa perhe.
No jos on niitä katuvien vanhempien tarinoita lukenut niin puolison laiskuus on vain murto-osa ilmiöstä. Yleisesti väsytään arkeen, oman ajan ja identiteetin menettämiseen, lapsen kiukutteluun jne.