Heippa halpatuotteet

Tuleeko alemyynnit vai heitetäänkö tuotteet roskiin🤔

Kyllä on törkeätä!!😡👎🏻

Suosiminen ei kai tarkoita ettei noita merkkejä enää myydä?

Tarkoittaa ilmeisesti vaikkapa sitä, etten enää saakaan Oma Plussa-Etuna Pirkka-tuotteita? 

Vierailija kirjoitti:

Suosiminen ei kai tarkoita ettei noita merkkejä enää myydä?

Tietääkö päättäjät vielä itsekkään?

Ehkä myydään hyllyn takaa tupakan tavoin, hinnat piilossa ilman mainoksia😁

Saa nähdä mitä tuo "suosimisen kieltäminen" tulee tarkoittamaan käytännössä. Minulle se ei vielä ole selvinnyt.

Kiitos Essayah 🙏🏻 Jumalan sana velvoittaa Teitä!

Faith kirjoitti:

Saa nähdä mitä tuo "suosimisen kieltäminen" tulee tarkoittamaan käytännössä. Minulle se ei vielä ole selvinnyt.

Tässä  5 konkreettista tapaa, joilla kaupan omia halpamerkkejä (kuten Pirkka, Coop, Xtra, Kotimaista jne.) on aiemmin käytännössä suosittu Suomessa:

1) “Jos et tee meille halpamerkkiä, et pääse hyllyyn”

Kauppa on voinut neuvotteluissa sanoa valmistajalle:

“Jos haluat oman brändisi tuotteet meille myyntiin, sinun pitää valmistaa myös meidän private label -tuote.”

👉 Käytännössä sama tehdas tekee sekä oman merkin että kaupan halpisversion.

2) Kopiointimalli reseptien ja tuotetiedon kautta

Tavarantoimittajalta on voitu pyytää:

reseptit

raaka-aineet

tuotantoprosessi

kustannusrakenne

👉 Tällä tiedolla voidaan teettää “melkein sama tuote” kaupan omalla brändillä halvemmalla.

Tätä on pidetty erityisen ongelmallisena, koska se heikentää alkuperäisen brändin kilpailuetua.

3) Hyllypaikkasuosinta (näkyvyys)

Kauppa voi ohjata myyntiä ihan fyysisesti:

omat merkit silmien tasolle

paremmat hyllypaikat omille tuotteille

omat tuotteet kassojen läheisyyteen tai kampanjoihin

👉 Kuluttaja ei “kiellä valintaa”, mutta valinta ohjautuu.

4) Hinnoittelu- ja kate-etu omille tuotteille

Tyypillinen asetelma on ollut:

kaupan oma merkki halvempi

brändituote kalliimpi

mutta kauppa voi silti tehdä enemmän katetta omalla merkillä

👉 Tämä voi ohjata asiakkaat “luonnollisesti” halpamerkkiin.

5) Kampanjat ja markkinointi epäsuorasti omille merkeille

Vaikka mainonta ei aina ole suoraa, suosiminen näkyy esim.:

“2 kpl 3 €” -tarjoukset lähes vain omista merkeistä

omat merkit jatkuvasti esillä “edullisimpana vaihtoehtona”

omien merkkien rakentaminen “laadukkaaksi perusvalinnaksi” (ei vain halpis)

👉 Lopputulos: halpamerkki ei tunnu halvalta vaihtoehdolta vaan “normaalilta oletukselta”.

Kauppoihin pitäisi saada tuoteryhmäkohtainen yksihintajärjestelmä.

Hinnan määräisi kallein tuote, esim. jos kaupan kallein juusto maksaa tänään 9 euroa  - kaikki juustot maksaisivat sen 9 euroa. Jos kalleimman juuston hinta on huomenna muuttuu niin muut juustot seuraa perässä. Samaa sovelletaan kaikkiin muihinkin tuoteryhmiin. Tänään suomalainen (varhais)peruna maksaa 58 euroa kilo, niin kaikki muutkin maksavat saman verran. Kallein olutpullo 15 euroa, niin kaupan oma merkki on saman hintainen.

Vierailija kirjoitti:

Suosiminen ei kai tarkoita ettei noita merkkejä enää myydä?

Osaako kukaan kertoa, mitä tuo lakimuutos konkreettisesti tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Saa nähdä mitä tuo "suosimisen kieltäminen" tulee tarkoittamaan käytännössä. Minulle se ei vielä ole selvinnyt.

Tässä  5 konkreettista tapaa, joilla kaupan omia halpamerkkejä (kuten Pirkka, Coop, Xtra, Kotimaista jne.) on aiemmin käytännössä suosittu Suomessa:

 

1) “Jos et tee meille halpamerkkiä, et pääse hyllyyn”

Kauppa on voinut neuvotteluissa sanoa valmistajalle:

“Jos haluat oman brändisi tuotteet meille myyntiin, sinun pitää valmistaa myös meidän private label -tuote.”

👉 Käytännössä sama tehdas tekee sekä oman merkin että kaupan halpisversion.

 

2) Kopiointimalli reseptien ja tuotetiedon kautta

Tavarantoimittajalta on voitu pyytää:

reseptit

raaka-aineet

tuotantoprosessi

kustannusrakenne

👉 Tällä tiedolla voidaan teettää “melkein sama tuote” kaupan omalla brändillä halvemmalla.

Tätä on pidetty erityisen ongelmallisena, koska se heikentää alkuperäisen brändin kilpailuetua.

 

3) Hyllypaikkasuosinta (näkyvyys)

Kauppa voi ohjata myyntiä ihan fyysisesti:

omat merkit silmien tasolle

paremmat hyllypaikat omille tuotteille

omat tuotteet kassojen läheisyyteen tai kampanjoihin

👉 Kuluttaja ei “kiellä valintaa”, mutta valinta ohjautuu.

 

4) Hinnoittelu- ja kate-etu omille tuotteille

Tyypillinen asetelma on ollut:

kaupan oma merkki halvempi

brändituote kalliimpi

mutta kauppa voi silti tehdä enemmän katetta omalla merkillä

👉 Tämä voi ohjata asiakkaat “luonnollisesti” halpamerkkiin.

 

5) Kampanjat ja markkinointi epäsuorasti omille merkeille

Vaikka mainonta ei aina ole suoraa, suosiminen näkyy esim.:

“2 kpl 3 €” -tarjoukset lähes vain omista merkeistä

omat merkit jatkuvasti esillä “edullisimpana vaihtoehtona”

omien merkkien rakentaminen “laadukkaaksi perusvalinnaksi” (ei vain halpis)

👉 Lopputulos: halpamerkki ei tunnu halvalta vaihtoehdolta vaan “normaalilta oletukselta”.

Mutta monet tuotteet ovat myös sellaisia, ettei niihin liity mitään salaista "reseptiä", jonka voi kopioida. Esim kaurahiutaleet, tai maito. 

Toisekseen, on erikoista markkinataloutta sellainen, että maan hallitus lainsäädännön kautta ryhtyy määrittelemään, mitä kampanjoita, tai hyllypaikkoja tuotteilla saa olla. 

Mites Lidl, kun siellä on melkein kaikki heidän omia halpismerkkejään?

Entäs kun Oltermanni on koko ajan halvempaa kuin Coop-juusto? Voisiko laki myös määrätä halpismerkit oikeasti halvemmiksi kuin brändituotteet?

Ja miten sitten vertaillaan, jos halpistuotteella ei ole täysin samanlaista kallista tuotetta?

En kyllä rupea Valion asiakkaksi, jos tällä sitä haaveilevat. Heillä on huonommat tuotteet kuin kilpailijoilla.

Muuten kyllä syön "kalliimpia merkkejä", esim. marjoja ja vihanneksia suoraan suomalaisilta tiloilta, tai suomalaisen pienleipomon ruisleipää, kun se on parempaa kuin muilla jne.

Tulipas tämä nyt vähän salaa ja juhannuksena. Niin kuin Suomessa kaikki ilkeät päätökset, joko juhannuksena tai jouluna, kun ihmiset eivät lue uutisia, vaan juhlivat.